Kesädekkari osa 37: Ei se ammu joka pelkää

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Venäläisten hamuama risti on poliisilla. Masan pitäisi saada se toimitettu, jotta Dada-sedän käskyläiset eivät tapa äitiä. Tilanne vaikuttaa mahdottomalta, mutta moottoripyörämies yllättää Audissa istuvan Masan ja Mulkku-Paavon.

Kypäräpäisen Grigorin pistooli painui Mulkku-Paavon poskeen. – Anna.
Laitinen nosti ristin hitaasti ja Grigori tökkäsi aseen piippua poliisin poskihampaisiin.
Aurinko häikaisi, mutta Masa erotti kuskin paikalta vastavalosta huolimatta Laitisen mukana olleen ruskeatukkaisen naispoliisin makaavan maassa.
Prätkän selässä istuva Grigori nykäisi ristin Mulkku-Paavon kädestä. Masa pelkäsi, että venäläinen gangsteri ampuisi molemmat, mutta mies käski Laitista heittämään aseensa ja puhelimensa ulos ikkunasta.
Grigori piti pistoolia Laitisen poskella vielä sen aikaa, että sai Nikolain ristin tungettua vatsan puolella olevaan reppuunsa.
– Kjiitos, Grigori murahti, veti aseen pois ja kiihdytti saman tien Sibeliuspuiston hiekkatielle.
Masa jäi autoon istumaan, kun Laitinen ryntäsi ulos puhelimelleen. Grigorin moottoripyörä painoi jo mäkeä ylös. Muutaman sekunnin päästä se katosi harjan toiselle puolelle.
Laitinen katsoi puhelintaan hetken ja paiskasi sen saman tien asvalttiin. – Perkele, poliisi kirosi.
Moottoripyörän ääni loittoni kaupungin huminaan. Laitinen vilkaisi naispoliisia, joka hapuili ylösnousua. Kiihtynyt Mulkku-Paavo palasi auton ikkunalle ja huusi Rouheelle. – Te suunnittelitte tämän! Sä olit tässä mukana! Mä hautaan sut vankilaan loppuelämäksi.
Masa katsoi naispoliisia. Tällä oli pahannäköinen vertavaluva haava korvan yläpuolella. Grigori oli lyönyt naista aseen perällä.
– Mistä se tiesi, että me oltiin täällä? Laitinen pärskyi. – Sä olit koko ajan niiden kelkassa.
Masa ei jaksanut vastata. Hän oli itse asiassa tyytyväinen. Venäläiset olivat saaneet kasteristin ja ehkä hänen äitinsä oli turvassa. Dmitrin rististä maksamat kolmekymmentä tuhatta euroa olivat piilossa kalsareissa. Nyt pitäisi vain jotenkin päästä eroon Mulkku-Paavosta.
– Rauhoitu, Masa sanoi vihaisesti. – Mä kerroin, että mulla oli Grigorin kännykkä. Jos nämä on jotain ex-vakoilijoita, niin totta pirussa ne osaa seurata niitä.
Laitinen hämmentyi ja tajusi, että Rouhe oli kertonut tämän hänelle. Miehen epäonnistuminen kääntyi hetkeksi itsesyytökseksi ja Laitinen potkaisi Audia. Tunne siirtyi nopeasti takaisin Masaan. – Sä kuolet vankilassa, Laitinen uhosi. – Tää oli sun syytä.
– Dada, Masa sanoi.
– Mitä sä horiset? Etkö tajua tilannetta? Europolin kanssa on tehty vuosi duunia ja se valuu nyt pönttöön.
– Joo. Tajuan, Masa sanoi.
Laitinen ei saanut sanoja suustaan. Ruskeatukkainen naispoliisi oli noussut kontilleen. Verilammikko asvaltilla kasvoi, mutta se ei Mulkku-Paavoa kiinnostanut.
Masa mietti hetken. Tätä lempinimeä Laitinen inhosi yli kaiken. – Kuule, mulkvisti.
– Jumalauta!
– Rauhoitu ja tee työtä vielä hetki, Masa sanoi vastaan. – Mulla on tämä Grigorin kännykkä ja siinä on numero Dadalle. Grigori ´käytti tätä nimeä Vasilievista parkkipaikalla. Kannattaisiko paikantaa Dadan puhelin?

Jarkko Sipilä