Kesädekkari osa 36: Ei ampuva poliisi pure

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Mulkku-Paavo haluaa napata huumekauppias Dmitri Vasilievin, jolle Masa Rouheen pitäisi toimittaa Nikolain kasteristi kymmenen minuutin päästä. Masalta on menossa paitsi kotitalo niin myös äiti, jonka venäläiset ovat uhanneet tappaa.

Tummatukkainen nainen ojensi muovikassin Audin avoimesta ikkunasta Mulkku-Paavolle. Laitinen virnisti koko kasvoiltaan, kun hän kuori muovin ja paljasti kultaisen kasteristin.
– Näyttääkö tutulta? Yksi partio löysi sattumalta tällaisen nyssykän vanhasta Toyotasta Kesäkadulta.
Masa sulki silmänsä.
– Jos tilanne ei ole vielä valjennut sulle, niin se on aika toivoton. Risti on mulla ja mä pystyn heittämään sut samantien aika pitkäksi aikaa takaisin linnaan. Eli ihan ystävälliseen sävyyn toistan kysymyksen: Missä Vasiliev on?
Yhdeksän minuuttia ja venäläiset lähtisivät tappamaan äitiä, jollei hän saanut ristiä heille.
– Mä tapasin Vasilievin äsken Stadikan parkkipaikalla. Oli siellä Grigorin kanssa. Uhkasivat tappaa, mutta lupasivat mulle rahaa, jos saan ristin niille, Masa sanoi. Ihan koko totuutta hän ei kertonut, sillä Dmitrin antamat viissataset syyhyttivät haaraväliä kalsareiden sisällä.
Ilta-aurinko putosi koko ajan alemmaksi ja häikäisi edestä.
– Tornin puoleisella parkkipaikalla?
Masa nyökkäsi. Laitinen kaivoi puhelimensa ja ilmoitti tiedon. Mulkku-Paavo tuijotti synkästi Masaa. – Helvetti. Jos sä olisit toiminut niin kuin piti, niin tähän ei olisi tultu.
Masa oli varma, että Paavo ei edelleenkään pitäisi yhtään antamaansa lupausta. Poliisi halusi Dada-sedän linnaan. Siinä kaikki.
– Nyt sun pitää ottaa yhteys Grigoriin ja sopia uusi tapaaminen. Viet ristin vain Vasilieville. Mikään muu toimitustapa ei kelpaa.
Masa hymähti. - Ei ole ehkä ihan uskottavaa, kun mä äsken parkkipaikalla uhkasin ampua itseni, ettei tällainen toteutuisi.
Mulkku-Paavo katsoi Masaa ja Masa kelloa. Kuusi minuuttia. Tämä ei onnistuisi. Hänen oli pakko pelata venäläisten kanssa jollain tavalla aikaa, jotta Dmitrin tappajat eivät lähtisi kotitalolle.
– Soita, että tavataan.
Pistooli oli vasemmassa taskussa, mutta Masa päätteli, ettei se auttaisi tilannetta. Laitisen hän ehkä voisi yllättää, muttei ulkona jossain auton etupuolella seisovaa naista. Tosin aurinko häikäisi niin, ettei hän edes erottanut brunettea.
Masa kaivoi puhelimen käsijarrun puoleisesta taskusta ja selasi näyttöä. Se oli venäjänkielinen, eikä hän ymmärtänyt siitä mitään. Grigori oli sanonut, että hänen pitäisi vain painaa vihreää luuria kahdesti, niin soitto tulisi perille.
Laitinen nyökkäsi ja Masa painoi luurinkuvaa.
Edestä auringonvalon keskeltä häivähti nopea liike, eikä Masa ehtinyt tajuta sitä. Hän kuuli moottorin äänen ja samassa kypäräpäinen hahmo ilmestyi pelkääjänpaikan ikkunan puolelle ja osoitti Laitista aseelle.
– Risti, mies sanoi murteellisella suomella. Masa tunnisti Grigorin äänen.

Jarkko Sipilä