Kesädekkari osa 35: Ei kuulusteluoppi ojaan kaada

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa oli hakemassa kultaristiä Dada-sedän kanssa tekemänsä diilin mukaan, kun Mulkku-Paavo pysäyttää Masan Sibelius-monumentin tuntumassa. Paavo kertoo, että Dmitri "Dada-setä" Vasiliev on yksi Pohjois-Euroopan kovimmista kokaiinidiilereistä.

Punainen Audi tärisi, kun roska-auto jyristi Sibeliuksenkatua sairaalan ja puiston välistä länteen.
Masan kytkinjalka vispasi. Hänellä oli aikaongelma. Jos hän ei saisi varastamaansa historiallista kasteristiä 17 minuutissa perille, venäläiset tappaisivat hänen äitinsä. Dada-setä eli Dmitri oli maksanutkin siitä ja viissataset kutittivat kalsareiden sisällä.
Hänen oli ollut pakko tunkea rahat housuihinsa, kun keskusrikospoliisin Paavo Laitinen oli ilmestynyt kadulle ja pysäyttänyt auton.
– Aika puhua vakavasti, kaljupäinen Laitinen sanoi. – Mua ei kiinnosta se kasteristi. Mua kiinnostaa Dmitri Vasiliev.
Hämmennys paistoi Masan kasvoilta.
– Me saatiin tietää, että se tulee Suomeen hakemaan sitä ristiä. Se keisari Nikolain risti on iso perinne siinä suvussa. Sen omat lapset on tyttöjä, mutta tämä tuleva on tiettävästi poika ja sen takia vielä tärkeämpi asia.
– Miksi ette ottaneet sitä kiinni rajalta?
– Se oli tarkoitus, mutta ei saatu. Ei tiedetty mistä se on tullut. Tai itse asiassa me ei olla aivan varmoja, että onko maassa vieläkään.
Masa katsoi Laitista pitkään. Kusettiko Mulkku-Paavo? – Mistä nämä venäläiset sai tietää, että se mä olin pöllinyt sen aikanaan?
Laitinen naurahti. – Me annettiin se tieto niille.
– Mistä te saitte sen? Masa kysyi. Hän ei muistinsa mukaan ollut kertonut siitä kenellekään.
– Sitä en kerro.
Mulkku-Paavo hymähti ja jatkoi. – Mutta sut piti saada hakemaan se risti, että me saadaan Vasiliev maahan. Ja risti veisi meidät äijän luokse. Me tiedettiin, että Grigori on sun perässä, joten jouduttiin turvautumaan tekniikkaan. Pakun seurantalaite hajosi tai rikottiin siellä Tampereen kupeessa Teboililla ja puhelinseuranta katkesi ensin iltapäivällä ja sitten uudestaan Soutustadikalle vajaa tunti sitten.
– Joo. Akku loppu ja lopulta heitin sen mereen. Mutta jos etsitte Dmitriä, niin miksi ette seuranneet tätä Audia?
Laitinen kohautti olkapäitään. – Kyllä tässä on gps-lutikka, mutta myös joku antiseurantalaite, joka sumentaa signaalin.
Osaavia konnia, Masa mietti. – Mä muuten tapasin sen Dmitrin reilu vartti sitten.
– Missä? Laitinen sähköistyi.
– Mites ne kotitalon verovelat, jotka sä lupasit hoitaa jo sen huumediilin myötä? Masa painosti.
– Huumerikollisella ei ole neuvotteluvaraa. Missä näit sen?
Laitinen vinkkasi ulkona seisovalle ruskeatukkaiselle naispoliisille. Masa vilkaisi kelloa. Aikaa oli enää yksitoista minuuttia ennen kuin hänen piti soittaa Grigorille ja kertoa Audin ja ristin sijainti.
Nainen palasi Golfin takaluukulta, eikä hymyillyt lainkaan, kun hän toi tutunnäköistä keltaista muovikassia Audille.

Jarkko Sipilä