Kesädekkari osa 33: Kaksi konnaa yhdellä iskulla

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa uhkasi ampua itsensä, jos Dada-setä ei maksa Nikolain kultarististä lunnaita. Dada-setä suostui.

– Rahat etukäteen, Masa vaati. Ase oli yhä omalla ohimolla.
– Mitä? Grigori vastasi venäläisittäin murtaen.
– Rahat nyt ja saatte sitten ristin.
Grigori näytti epäuskoiselta, mutta käänsi vaatimuksen kuusikymppiselle, mahakkaalle siilitukalle. Keskustelu jatkui Grigorin välityksellä.
– Setä sanoo, että sopii. Saat rahat etukäteen ja tuot sitten ristin meille.
– Ei käy. Haen ristin ja ilmoitan missä se on.
– Esität kovia vaatimuksia, mutta käy, Grigori käänsi. – Mutta aikaa on vain kaksikymmentä minuuttia.
– Tarvitsen puoli tuntia.
Setä nyökkäsi ja otti Audin takaluukusta salkun. Masa ei nähnyt mitä sisällä oli mutta setä ojensi pian hänelle nipun viidensadan euron seteleitä. Määrä näytti paljolta. Se riitti Masalle, eikä hän laskenut rahoja, vaan tunki nipun housuntaskuihin.
– Jos et ole takaisin puolessa tunnissa, setä tappaa henkilökohtaisesti äitisi, Grigori käänsi. – Hän lupaa, että Marja-Leena kärsii. Kovasti.
Masa uskoi uhkausta.
– Ota Audi. Tietojemme mukaan Suomen poliisi seuraa tuota pakettiautoa, Grigori totesi ja näpelöi matkapuhelinta. – Ota tämä laite ja soita siihen numeroon, johon sillä on soitettu viimeksi.
Se sopi Masalle ja Grigori antoi puhelimen ja avaimet Masalle. – Kiitos, Masa sanoi osoittaen sanat enemmän Dada-sedälle kuin Grigorille.
– Henkilökohtaisesti aloittaisin mieluummin niistä korvista, mutta setä on pomo.
– Voit miettiä miksi hän on päällikkö ja sinä sotilas, Masa vastasi ja hyppäsi punaiseen urheiluautoon. Hän laittoi pistoolin jalkoihinsa. Auto tuoksui uudelta ja moottori hyrähti käyntiin. Masa peruutti auton ja lähti parkkipaikalle jääviä miehiä tervehtimättä. Setä alkoi sättiä Grigoria. Se oli hyvä, Masa mietti.
Audissa tuntui olevan voimaa, mutta Masa ajoi varovasti. Ilmastointi viilensi auton nopeasti. Paavo Nurmen patsas jäi sivulle ja Masa kääntyi oikealle kohti Kesäkatua.
Puoli tuntia riittäisi hyvin. Masa ylitti Mannerheimintien, kääntyi Ruusulankadulle ja edelleen Sibeliuksenkadulle. Liikenne oli lämpimässä kesäillassa hiljaista. Vastaan tuli yksi poliisiauto, mutta se jatkoi toiseen suuntaan.
Masa mietti vaihtoehtoa. Hänellä oli auto ja rahat. Hän voisi kadota ja jättää ristin palauttamatta. Se olisi huono vaihtoehto. Sen jälkeen hän olisi lopun elämäänsä – joka saattaisi olla hyvin lyhytkin – merkitty mies. Hän pitäisi kiinni Dada-sedän kanssa tehdystä sopimuksesta.
Vasemmalla nousi Hesperian sairaalan ruskea julkisivu.
Kaksi hahmoa tuli pysäköityjen autojen välistä kadulle. Toinen nosti käden pystyyn vaatien Audia pysähtymään. Rouhe tunnisti molemmat heti: Mulkku-Paavo ja se ruskeatukkainen prätkänainen, joka oli edellisenä päivänä antanut hänelle kokaiinipaketin Matinkylän Nesteellä.

Jarkko Sipilä