Kesädekkari osa 32: Rosvo itsensä työllä tappaa
Kertaus: Grigori toi Masa stadikan parkkipaikalle, jossa odotti Masan Dada-sedäksi ristimä mies. Dada halusi keisari Nikolain kasteristin pian syntyvän lapsen kastajaisiin. Dada-setä uskoi saaneensa perhekalleuden takaisin, mutta muovipussista paljastui metallinen rengasavain.
Masa epäili, että Dada-sedän ohimosta saattaisi katketa verisuoni. Mies puhisi raivosta ja lateli karheita sanoja. Rengasavain lensi voimalla tiiliseinään.
Venäjä sopi kiroiluun lähes yhtä hyvin kuin suomi. Masa muisteli vankilassa oppimaansa. Govniuk taisi tarkoittaa paskapäätä. Oli ehkä hyvä, ettei hän ymmärtänyt enempää.
– Missä Nikolain risti on? Grigori kysyi kiihtyneesti. Pistooli oli hänen kädessään, mutta miehet seisoivat punaisen Audin ja sinisen Hiacen välissä niin, ettei asetta nähnyt kauempaa.
– Piilossa, Masa vastasi tyynesti.
Hän oli kätkenyt kultaisen kasteristin Kesäkadulla parkissa olleen vanhan Toyotan takapenkille. Se oli parin auton päässä hänen poliisipartiolle osoittamasta Saabista. Harmaa Toyota oli ollut niin pölyinen, ettei sillä ollut ajettu pariin kuukauteen. Masa oli tiirikoinut lukon ruuvimeisselillä. Mereen hän oli heittänyt Hiacesta löytämänsä ristin muotoisen rengasavaimen, joka nyt lojui nurmikolla.
– Jos et anna, niin sinun käy hyvin huonosti.
– Ja jos annan, niin käy hyvin vai?
Grigori tökkäsi ilkeästi Masaa vatsaan pistoolin piipulla. – Et taida ymmärtää. Setä haluaa katsoa kuinka paljon kestät kipua. Se leikkaisi ensin sun korvat.
Ei kai nyt tässä parkkipaikalla sentään, Masa mietti.
– Nopeasti nyt, Grigori vaati. – Kerro missä se on, niin saatat jäädä henkiin.
– Sano sedälle, että hän saa ristin helposti. Rahalla.
Nuori pari lähestyi autoja stadionin suunnasta. Grigori tunki aseen taskuunsa.
– Hän ei aio maksaa omastaan.
Masa mietti voisiko hän saada jotenkin apua kaksikosta. Matkaa oli enää kymmenisen metriä. Ei, hän luopui ajatuksesta. Turha tähän oli sotkea ulkopuolisia.
– Nyt on pakko maksaa.
Grigori virnisti. – Ei ole. Kaikki puhuvat aina.
Ohikulkeva märkätukkaisella naisella oli vain bikinitoppi ja lyhyet shortsit. Isot rinnat pomppivat ja Grigorin katse kääntyi hetkeksi naiseen. Masa veti nopeasti housunkauluksesta pistoolin ja laittoi sen omalle ohimolleen.
– Ammun itseni, jos hän ei maksa.
– Mitä helvettiä? Grigori ihmetteli.
– Lapsenlapsi ei suutele Nikolain ristiä, jos hän ei maksa.
Dada-setä näytti hämmentyneeltä. Grigori käänsi uhkauksen venäjäksi ja setä puhkesi nauramaan. Sen jälkeen hän totesi jotain venäjäksi.
– Setä sanoo, että hullun tappaminen on syntiä. Hän maksaa.
– Kolmekymmentätuhatta, Masa ilmoitti. Hän voisi maksaa kotitalon verovelat ja kadota joksikin aikaa ulkomaille mahdollisimman kauaksi Suomesta ja erityisesti venäläisistä.
Dada-setä nyökkäsi. Masa piti asetta vielä ohimollaan.
Jarkko Sipilä
Masa epäili, että Dada-sedän ohimosta saattaisi katketa verisuoni. Mies puhisi raivosta ja lateli karheita sanoja. Rengasavain lensi voimalla tiiliseinään.
Venäjä sopi kiroiluun lähes yhtä hyvin kuin suomi. Masa muisteli vankilassa oppimaansa. Govniuk taisi tarkoittaa paskapäätä. Oli ehkä hyvä, ettei hän ymmärtänyt enempää.
– Missä Nikolain risti on? Grigori kysyi kiihtyneesti. Pistooli oli hänen kädessään, mutta miehet seisoivat punaisen Audin ja sinisen Hiacen välissä niin, ettei asetta nähnyt kauempaa.
– Piilossa, Masa vastasi tyynesti.
Hän oli kätkenyt kultaisen kasteristin Kesäkadulla parkissa olleen vanhan Toyotan takapenkille. Se oli parin auton päässä hänen poliisipartiolle osoittamasta Saabista. Harmaa Toyota oli ollut niin pölyinen, ettei sillä ollut ajettu pariin kuukauteen. Masa oli tiirikoinut lukon ruuvimeisselillä. Mereen hän oli heittänyt Hiacesta löytämänsä ristin muotoisen rengasavaimen, joka nyt lojui nurmikolla.
– Jos et anna, niin sinun käy hyvin huonosti.
– Ja jos annan, niin käy hyvin vai?
Grigori tökkäsi ilkeästi Masaa vatsaan pistoolin piipulla. – Et taida ymmärtää. Setä haluaa katsoa kuinka paljon kestät kipua. Se leikkaisi ensin sun korvat.
Ei kai nyt tässä parkkipaikalla sentään, Masa mietti.
– Nopeasti nyt, Grigori vaati. – Kerro missä se on, niin saatat jäädä henkiin.
– Sano sedälle, että hän saa ristin helposti. Rahalla.
Nuori pari lähestyi autoja stadionin suunnasta. Grigori tunki aseen taskuunsa.
– Hän ei aio maksaa omastaan.
Masa mietti voisiko hän saada jotenkin apua kaksikosta. Matkaa oli enää kymmenisen metriä. Ei, hän luopui ajatuksesta. Turha tähän oli sotkea ulkopuolisia.
– Nyt on pakko maksaa.
Grigori virnisti. – Ei ole. Kaikki puhuvat aina.
Ohikulkeva märkätukkaisella naisella oli vain bikinitoppi ja lyhyet shortsit. Isot rinnat pomppivat ja Grigorin katse kääntyi hetkeksi naiseen. Masa veti nopeasti housunkauluksesta pistoolin ja laittoi sen omalle ohimolleen.
– Ammun itseni, jos hän ei maksa.
– Mitä helvettiä? Grigori ihmetteli.
– Lapsenlapsi ei suutele Nikolain ristiä, jos hän ei maksa.
Dada-setä näytti hämmentyneeltä. Grigori käänsi uhkauksen venäjäksi ja setä puhkesi nauramaan. Sen jälkeen hän totesi jotain venäjäksi.
– Setä sanoo, että hullun tappaminen on syntiä. Hän maksaa.
– Kolmekymmentätuhatta, Masa ilmoitti. Hän voisi maksaa kotitalon verovelat ja kadota joksikin aikaa ulkomaille mahdollisimman kauaksi Suomesta ja erityisesti venäläisistä.
Dada-setä nyökkäsi. Masa piti asetta vielä ohimollaan.
Jarkko Sipilä
Tagit: kesädekkari, sipilä
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon