Kesädekkari osa 31: Ei kaikki ole ruutia, mikä käryää

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Rouheen Masa oli kätköreissulla Soutustadionin kupeessa, kun puhelinsoitto sai hänet palaamaan autolleen. Hän haki mereen heittämänsä saaliin takaisin. Pakettiautossa oli yllätys: venäläinen Grigori käski Masan ajaa Olympiastadionille.

Kolmekymppinen Grigori seurasi pakettiauton väliseinän luukusta, kun Masa kääntyi Töölön kisahallin kulmalta oikealle. Töölön putkan edessä mustamaija tyhjensi kesäisen alkuillan saalista. Stadion pilkisti puiden takaa.
Masa kääntyi Paavo Nurmen patsaalta käskyn mukaan vasemmalle kohti stadikaa. Muutama turisti kuvasi Nurmea ja auringonvalossa kauniisti hohtavaa, mutta auttamattoman vanhentunutta urheilupyhättöä.
– Matalan tiilitalon eteen.
Parkkikentällä oli joitain kymmeniä autoja. Suurin osa oli koillisnurkassa, koska siitä oli lyhin matka uimastadionille.
Masa näki Grigorin punaisen Audin suljetun tilausravintolan edessä ja ajoi hitaasti sitä kohti. Masa mietti selviäisikö hän tilanteesta törmäämällä pakulla tiiliseinään, mutta ajatus oli huono. Hiacessa ei ollut turvatyynyä, eikä hänellä itsellään ollut edes turvavyö kiinni.
– Kuka tämän ristin haluaa? Masa kysyi.
– Omistaja, Grigori vastasi. – Hänen lapsenlapsensa syntyy kuukauden päästä ja sukuperinteen mukaan hänen on kasteessa suudeltava tätä Nikolain ristiä. Teit aikanaan pahan virheen kun murtauduit huvilalle ja nyt saat maksaa siitä.
Törmääminen oli poissuljettu, mutta Masa mietti muita vaihtoehtoja. Hänellä oli kakskakkonen taskussa. Ehkä sen voisi ottaa esiin, kun Grigori joutuisi pakosti jättämään hänet yksin. Tavaratilasta pääsi ulos vain takaovesta. Mutta sitten hänen olisi pakko myös käyttää asetta. Käsi ei saisi täristä.
Suunnitelma karahti kiville, kun Audista nousi mahakas, siilitukkainen mies. Puvun takki oli tumman sininen ja ilme musta. Miehellä oli Makarov-pistooli kädessä.
Oliko tämä ristin omistaja? Masa mietti ja pysäytti pakun Audin viereen.
– Sammuta moottori ja pidä kädet ohjauspyörällä, Grigori käski.
Masa totteli. Treenattu venäläinen kiersi nopeasti pakettiauton sivulle.
Grigori sanoi jotain venäjäksi. Rouhe ei osannut kieltä kuin muutaman sanan, mutta erotti puheesta ”dada”. Oliko vanhempi mies Grigorin setä?
Dada-setä hymyili Grigorille, mutta Masa sai harmaista silmistä kylmän katseen.
– Voisimmeko keskustella asiasta? Masa yritti vielä.
Grigori pudisti päätään. – Hänellä ei ole mitään keskusteltavaa varkaan kanssa.
Grigori kiersi pakettiauton toiselle puolelle ja otti keltaisen, vielä märän muovikassin etuistuimen jalkatilasta. Hän ojensi sen Dada-sedälle, joka ahnaasti kaivoi toisen muovipussiin sisältä. Mies avasi käärön.
Sisällä oli harmaa, ristin muotoinen rengasavain.
Masa ei uskaltanut virnistää, vaikka mieli teki. – Voimmeko nyt keskustella?

Jarkko Sipilä