Kesädekkari osa 30: Sitä Moralla silmään, joka vanhoja muistelee

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa istui Soutustadionin kupeessa, kun puhelin soi. Grigori kertoi, että Masan paku ja puhelin ovat seurannassa. Masa epäili tätä juoneksi ja kävi hakemassa mereen upottamansa keltaisen muovikassin.

Siniselle pakettiautolle oli matkaa vielä viitisenkymmentä metriä, kun Masa näki Kesäkadun päästä vastaan lipuvan poliisiauton. Muuten puistomaisella kadulla oli hiljaista. Oikealla puolikaarenmuotoisen seitsenkerroksisen talon parvekkeilla nautittiin ilta-auringosta.
Masa jatkoi matkaa. Poliiseja ei koskaan kannattanut lähteä karkuun. Silloin ne kiinnostuisivat varmasti.
Lahkeet olivat kastuneet, kun Masa oli onkinut saaliin takaisin merestä, mutta ne eivät sentään valuneet vettä.
Venäläisittäin puhunut mies oli käskenyt soittaa numeroon, joka olisi lapussa auton ikkunassa. Grigori siis tiesi missä paku oli.
Oliko soitto vain ansa? Ammuttaisiinko hänet kadulle? Poliisiauto oli pakun kohdalla, kun Masa teki ratkaisun. Hän pujahti pari askelta parkkeerattujen autojen välistä kadulle ja viittoi poliisiautolle. Riski oli suurin, mutta se oli pakko ottaa.
Mondeo pysähtyi kohdalle ja virkapukuinen rullasi ikkunan auki.
– Mikä hätänä? Epäluuloinen konstaapeli kysyi.
Tuskin nämäkään tunnistaisivat häntä etsintäkuulutetuksi, Masa ajatteli. – Toi toiseksi viimeinen auto tässä jonossa. Vanha ruskea Saab. Mä luulen, että se on varastettu.
– Miten niin? Poliisimies kysyi. Masan mielestä tämä tuijotti vain märkää muovikassia.
– Mä kävelin sen ohi ja näytti, että sen ovet on auki. Näytti murretulta, Masa sanoi. Hän ei edes valehdellut. Rosvon katse keräsi vaistomaisesti tietoja ja Saabin ovi oli todella ollut auki.
Masa halusi, että poliisit pysyisivät kadulla sen aikaa, että hän itse pääsisi pakulla pois. Grigori oli väittänyt, että auto oli seurannassa, mutta se riski oli pakko ottaa.
– Vai niin, poliisi sanoi äänensävyllä, johon sisältyi viesti siitä, että poliisi epäili Masan keikanneen auton tai vähintään etsivän varastettavaa autoa. – Onko sulla kaikki ok?
Poliisin katse viittaisi märkiin lahkeisiin.
Masa naurahti. – Joo. Vilvottelin jalkoja tuolla rannassa ja pääsi lahkeet kostumaan.
– Mutta ajattelin vaan ilmoittaa.
– Ok, poliisi totesi ja Mondeo lähti hitaasti liikkeelle.
Hiacella Masa otti etuikkunasta paperilapun ja meni sisään. Muovikassin hän laittoi pelkääjänpaikan jalkatilaan. Paperilapussa oli puhelinnumero.
Mondeo seisoi edelleen Saabin luona, kun Rouhe käynnisti Hiacen ja lähti liikkeelle kohti Mechelininkatua.
Hän käänsi pakun vasemmalle kohti Sibelius-monumentin notkelmaa, kun takaa kuului kolahdus. Hän vilkaisi selkänsä taakse ja näki tavaratilan väliseinän luukuussa Grigorin virnistävät kasvot ja pistoolin piipun. – Aja Paavo Nurmen patsaalle Stadionin parkkipaikalle. Vaihdetaan autoa siellä.

Jarkko Sipilä