Kesädekkari osa 29: Kyllä Grigori omansa perii

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masan livahti Lillan asunnolta ennen kuin Mulkku-Paavo ehti sisään. Matkalla hän ymmärtää henkensä säästyneen, koska vain hän oli tiennyt missä Nikolain kasteristi oli. Nyt muovikassissa oleva risti piti piilottaa.

Masa istahti hetkeksi soutustadionin kupeeseen penkille. Hän hieraisi karheita hiuksiaan ja yritti ajatella. Se ei koskaan ollut ollut Masan vahvin puoli, mutta omasta itsestään huolen pitäminen toisaalta kuului niihin.
Hän oli jättänyt pakettiautonsa Kesäkadun varteen parin sadan metrin päähän. Hän oli heittänyt keltaisen muovikassin sisältöineen rantaveteen.
Läheiseltä ravintolan terassilta kuului nousukänninen mölinä, mutta rantapuut olivat suojanneet Masan puuhat.
Masa halusi istua paikalla vielä hetken. Kokemus kertoi, että kätköt kannatti painaa mieleen tarkasti, jos niille pitäisi palata myöhemmin vaikka pimeässä.
Pari kävelijää koirineen tallusteli ohi. Kuuma hellepäivä pehmeni lämpimäksi illaksi.
Masa yritti miettiä tilannetta. Hän tarvitsisi jostain viisitoistatuhatta euroa äitinsä verovelkojen maksamiseksi, mutta se näytti nyt vaikealta. Sekä Grigori että Mulkku-Paavo olivat hänen perässään, eikä kumpikaan maksaisi hänelle mitään ortodoksirististä, vaan ottaisivat sen väkisin. Pitäisi löytää nopeasti joku välittäjä.
Laitisen Masalle antama puhelin pirahti. Soitto tuli tuntemattomasta numerosta.
Masa mietti hetken, mutta päätti vastata.
– Haloo, hän sanoi varovasti.
– Kjuuntele, miesääni sanoi venäjäksi murtaen. – Älä sulje puhelin.
– Kuka soittaa, Masa kysyi.
– Tällä linjalla ei voi puhua. Poliisi kuulee kaiken.
Sähkö kulki Masan selkärangassa. Venäläinen murre viittasi Grigoriin, mutta hän ei ollut koskaan miehen puhuvan. Mutta mitä puhe puhelinkuuntelusta tarkoitti?
– Mitä…, Masa sanoi, mutta ääni keskeytti.
– Kuuntele nyt. Hävitä puhelin. Älä käytä autoa. Sitä seurataan.
Masa nousi seisomaan ja vilkaisi ympärilleen. Ihmisiä näkyi, mutta kukaan ei ainakaan näyttänyt olevan kiinnostunut hänestä. Mutta siltähän hyvät tarkkailijat aina näyttivät.
Oliko soittaja nähnyt, kun hän heitti ristin rantaveteen ja halusi hänet pois?
Ääni puhelimessa jatkoi. – Autossa on lappu, jossa on numero. Hanki uusi puhelin ja soita se numero pian.
– Mitä sä haluat?
– En puhu tässä. Soita, kun sulla uusi puhelin.
Soittaja sulki linjan. Masa mietti ja totesi, että hänen oli pakko hakea muovikassi ja sen sisältö merestä.
Masa otti kengät jalasta ja kääri farkkujen lahkeet polvien yläpuolelle.
Kivet veden alla olivat liukkaat, mutta Masa pysyi pystyssä. Hän kopeloi sameaa vettä käsillään. Muovipussi löytyi muutamassa minuutissa läheltä rantaa. Masa pudotti puhelimensa mereen.
Auto oli Kesäkadulla parkissa.

Jarkko Sipilä