Kesädekkari osa 26: Auta miestä linnassa, älä linnan ovella

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa löysi apulaispoliisipäällikön mökin seinältä vuosia sitten varastamansa ortodoksiristin ja palaa Helsinkiin myymään sen. Rahoilla pitäisi maksaa kotitalon verovelat.

Masa kääntyi liikennevaloista Hämeenlinnan moottoritieltä itään Hakamäentien työmaalle. Paluumatkalla hän oli syönyt ABC:llä hampurilaisen ja kahvin, mutta silti oli nälkä. Tampereen reissussa oli mennyt koko päivä.
Matka Lilla-Lindströmin asunnolle Oulunkadulle vei vielä kymmenisen minuuttia. Masa parkkeerasi Hiacen Oulunkadun talon eteen ja otti muovikassiin pakkaamansa kultaristin mukaan. Hetken mielijohteesta hän kävi myös takaosassa hakemassa apulaispoliisipäällikön mökiltä viemänsä pistoolin. Se mahtui nahkatakin taskuun. Myöhäsiltapäivä oli vielä liian lämmin takille, mutta muuallekaan sitä ei voinut piilottaa. Hän näppäili ovikoodin mustaan oviporttiin ja jatkoi sisäpihalle. Rouheen vankilatuttu asui vanhassa talonmiehen asunnossa.
Masa koputti ikkunaan ja viisikymppinen hihattomaan teepaitaan pukeutunut harjastukka tuli avaamaan. – Mikä tilanne?
– Ok, Masa vastasi ja työntyi auringon lämmittämään asuntoon Lindströmin perässä. Lilla oli luvannut auttaa Masaa, mutta tämä ei ollut kertonut mistä oli kyse.
– Voinko ladata tän kännyn? Masa kysyi. Mulkku-Paavon antamasta puhelimesta oli loppunut virta.
Lilla nyökkäsi ja tarjosi jääkaapista kylmän oluen. Miehet istuivat keittiön pöydän ääreen.
Masa nosti kultaisen ristin Alepan muovikassista pöydälle. – Ainakin sadantonnin arvoinen.
Lilla katsoi enkelinkuvilla ja kyrillisillä kirjaimilla koristettua ristiä. – Mikä se on?
– Venäläinen kasteristi. Kultaa ainakin osittain, Masa sanoi ja osoitti vuosilukua 1796. – Venäjän keisari Nikolai I:n kasteristi.
– Miten se sulle päätyi?
– Tarttui mukaan yhdeltä isolta huvilalta vuosia sitten.
Lilla nyökkäsi ja otti huikan olutta. – Ja nyt kävit hakemassa sen?
– Joo. Kotivakuutus.
Lindström tarkasteli ristiä. – Hienon näköinen. Kuka sen ostaa?
– Siihen mä tartten sun apua. Saat kolmasosan myyntihinnasta.
Lilla nyökkäsi. – Tunnen yhden venäläisen joka voisi olla kiinnostunut.
Lilla nousi ja meni ulos sisäpihalle soittamaan. Masa ehti avata toisen oluen ennen kun Lindström palasi asuntoon.
Lilla hymyili. – Sashaa kiinnosti. Tulee katsomaan parin tunnin päästä.
– Mä en aio olla täällä silloin. Kuulin kiertotietä, että se alkuperäinen omistaja lupasi aikanaan tapporahan varkaasta.
– Ymmärrän, Lilla vastasi. – Mutta odotellaan nyt tässä rauhassa. Otatko toisen? Vai avasitko just.
– Joo just nappasin kaapista.
Lilla istui ja hikoili. Asunto oli lämmin. – Aikamoinen matsi eilen illalla kyllä. Se porilainen kuulemma kuoli ja nyt venäläistä etsitään murhasta, Lilla sanoi ja joi oluttaan.
Masa jäi katsomaan kaveriaan. Mistä tämä oli tuon tiedon saanut?

Jarkko Sipilä