Kesädekkari osa 25: Ei ole aseen kaliiperiin katsominen

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa murtautui apulaispoliisipäällikön mökille ja löysi ortodoksiristin. Paluumatka Helsinkiin keskeytyi rattijuopporatsiaan. Masa puhalsi nollan, mutta murrosta hälytyksen saanut epäluuloinen poliisi haluaa katsoa Masan Hiacen takaosaan.

Masa istui pakettiauton kuljettajan paikalla ja ison poliisimiehen katse oli tuima. Myös muutamaa metriä kauempana varmistavan partiokaverin käsi oli pistoolin perän tuntumassa.
Pakoyritys oli turha. Rämällä pakettiautolla ei päässyt karkuun poliisi-Mondeota. Grigorin punaisella urheilu-Audilla se ehkä onnistui, muttei tällä kotterolla.
Masa nousi ja kiersi takaluukulle.
– Eiks meidän pitäisi lähteä sinne Francken mökille? Partiokaveri vaikersi.
– Katsotaan tää nyt ensin, Vasara sanoi melkein voitonriemuisella äänensävyllä.
Masa uskoi, ison kytän näkevänsä jo itsensä toimistohuoneessa kahvilla ja apulaispoliisipäällikön kiittelemässä nopeasti selvitetystä murrosta.
– Avaa, poliisi käski.
Rouhe nosti sinisen Hiacen takaluukun auki sanaakaan sanomatta ja oli tyytyväinen, ettei ollut ottanut apulaispoliisipäällikön isoa taulutelkkaria mukaan, vaikka mieli oli tehnyt. Takaosassa oli vain pienehkö valkoinen muovilaatikko, jossa oli jotain työkaluja ja muuta pakutavaraa.
– Saakeli, Vasara kirosi. – Mihin olet piilottanut kamat?
– Mitkä kamat? Rouhe kysyi.
Partiokaverin puhelin soi ja hän vastasi siihen. – Joo… Ollaan jo matkalla… Kyllä, kyllä, hän sopersi.
Vasaran silmät siristyivät. – Mä haluan nähdä sun ajokortin ja auton rekisteriotteen. Sussa on jotain tosi pahasti vialla.
Partiokaveri nykäisi Vasaran olkapäätä. – Anna sen mennä. Francken mielestä meidän pitäisi olla jo mökillä. Sä tiedät, että se kattelee meidän auton gps-sijaintia.
Masa seurasi poliiseja. Tämä sopi hänelle.
Vasara mietti hetken ja kääntyi Masan puoleen.
– Älä kuvittele mitään. Kun ensi kerralla eksyt näihin maisemiin, niin otan sut putkaan muutamaksi päiväksi ihan varmuuden vuoksi ja selvitellään asioita.
Masa kohautti olkapäitään. Tämän lauseen hän oli vuosien mittaan kuullut pariltakymmeneltä poliisilta. Osa oli johtanut vankeustuomioihin, mutta suurin osa jäänyt vain puheeksi.
– Eli mä voin jatkaa matkaa? Masa kysyi.
Vasara tuhahti ja lähti partiokaverin perään Mondeolle.
Masa palasi kuljettajan paikalle. Poliisiauto lähti vilkut päällä pohjoiseen ja paku käynnistyi yskähtäen. Onneksi poliisit eivät olleet tarkistaneet tavaratilaa kunnolla. Hän oli löytänyt mökiltä 22-kaliiperin pistoolin ja piilottanut sen takaosan työkalupakkiin.
Masa ruuvasi etuikkunan auki ja nautti kasvoille puhaltavasta maalaisilmasta.
Helsinkiin oli vajaan parin tunnin matka, mutta tänne hän palaisi, vaikka välillä pitäisi istua vielä pari vuotta.

Jarkko Sipilä