kesädekkari osa 23: Aurinko on konnan kuu

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa palasi vanhalle kätkölleen. Maahan kaivettu kultaesine pelastaisi kotitalon veroveloilta, mutta hakumatka päättyi tylysti, kun kätkön päälle oli rakennettu mökki. Pettynyt Masa päätti kostoksi murtautua mökkiin. Konjakkiryyppy pirskahtaa rinnuksille, kun hän huomaa seinälle kiinnitetyn ortodoksiristin.

Asvaltti palautti pakettiauton ohjauksen pehmeämmäksi. Masa kääntyi maantielle etelään. Kultainen ortodoksiristi oli pelkääjän paikan jalkatilassa pariin keltaiseen Alepan muovikassiin käärittynä. Todellinen onnenpotku, Masa mietti. Varmaan se oli löytynyt perustuksia kaivettaessa ja mökin omistaja oli halunnut pitää sen erikoisena muistona. Masa oli löytänyt saaliinsa ja nyt se oli taas hänellä. Mökistä oli tarttunut mukaan muutakin. Löytötavarat olivat pakun takaosassa.
Hänen valkoinen teepaitansa oli laikullinen ja yhä hieman märkä, kun sille oli hulahtanut konjakkia mökissä. Se ei Masaa haitannut. Nyt pitäisi päästä takaisin Helsinkiin, kaupata kultaristi ja saada siitä rahat kotitalon velkojen maksamiseen.
Masa mietti vielä parin tunnin takaista tilannetta paikallisella Teboililla. Poliisit olivat lähteneet Grigorin punaisen Audin perään. Olivatkohan kytät saanet venäläisen kiinni? Ja miksi Grigori oli ollut bensa-asemalla. Joku syy sille oli. Nyt kannattaisi olla varovainen. Venäläiselle kulta-antiikille kuitenkin löytyi varmasti ostaja.
Risti oli hyvässä kunnossa. Mökin omistaja oli kiillottanut sen ja vanhat kyrilliset kirjaimet erottuivat yhtä hyvin kuin vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin Masa oli keikannut sen huvilasta.
Vuosiluku 1796 näkyi edelleen hyvin. Masa oli tutkinut vankilan kirjaston historiakirjoja ja keksinyt ortodoksisen ristin mahdollisen alkuperän.
Tie oli tyhjä ja Masa jatkoi eteenpäin. Mökin masennus oli kadonnut, kun tulevaisuudesta oli toivoa. Nyt risti pitäisi saada myytyä hyvään hintaan. Lilla-Lindberg auttaisi. Vanhalla linnakaverilla olisi kontakteja ja hän voisi hävittää oman osuutensa ystävän avulla.
Asuntoauto hidasti matkaa ja Masan piti körötellä seitsemääkymppiä sen perässä. Nopeusrajoitus putosi viiteenkymppiin, jolloin asuntoauto pudotti vauhdin neljäänkymppiin. Masan teki mieli painaa torvea, mutta tie aukeni, kun asuntoauto kääntyi Teboilille.
Kylästä oli parinkymmenen kilometrin matka moottoritielle. Jos hän selviäisi sinne ilman ongelmia, niin kaikki olisi ok.
Tie teki peltojen keskellä laajan mutkan oikealle ja sen jälkeen asvaltti sukelsi metsikköön. Masa näki edessä seisovan poliisiauton ja keltaiseen huomioliiviin pukeutuneen poliisimiehen. Masa tunnisti tien laitaan pysäköidyn Mondeon vieressä seisovan poliisin. Vanhempi konstaapeli Vasara näytti kädellään pysähtymismerkkiä.

Jarkko Sipilä