Kesädekkari osa 22: Hiljaa saalista tulee

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Masa häivytti Grigorin huoltoasemalla ja pääsi metsäkätkölleen järven rantaan. Kultaesineen kätkön päälle oli rakennettu uusi mökki.

Masa istui laiturin päässä ja pienet laineet liplattivat. Kumpupilvet matelivat taivaalla. Juuri tällaisesta hetkestä hän oli unelmoinut Sörkän, Riihimäen ja Turun vankiloiden tiili-, kivi- ja betoniselleissä. Mutta nyt kaikki tuntui karvaalta.
Masa oli mitannut askeleet vielä uudestaan, mutta se oli turhaa. Hänen kätkönsä oli tasan uuden mökin keskellä.
Tähänkö tämä juttu kaatui, hän mietti. Ilman isoa kultaristiä hän ei saisi millään kasaan rahaa kotitalon velkojen maksamiseen.
Kätkö oli ulottumattomissa. Risti oli haudattu noin metrin syvyyteen. Olisiko mökki voitu rakentaa ilman että maata olisi kaivettu sen vertaa? Ei helvetissä. Ei kukaan tehnyt niin huonoa duunia. Talojen alta kaivettiin aina maata.
Masa näki tilanteen mielessään. Kaivinkoneen kauha nosti maata ja kippasi sen kuorma-auton lavalle. Jossain keskellä oli hänen mustaan jätesäkkiin pakattu palkintonsa. Vakuutus, jolla piti lopulta lunastaa rauhalliset eläkepäivät.
Niitä ei enää ollut. Hän tiesi joutuvansa takaisin vankilaan ilman unelmia tai toiveita. Oli ollut turha luottaa muihin. Eikä äidinkään olisi kannattanut luottaa häneen. No, tuskin tämä oli niin tehnytkään, koska hän oli aina pettänyt aiemmat lupauksensa. Kotitalo menisi, mutta äiti saisi paikan jostain kunnalliskodista.
Hänelle itselleen oli varattu paikka sellistä Mulkku-Paavon järjestämän huumejutun takia. Reilu pari vuotta linnaa lisää. Saakeli, Masa ajatteli ja nousi. Rikkoontunut unelma nostatti vihan. Kostoksi hän keikkaisi uuden mökin.
Kuistin ikkunoista ei nähnyt sisään, koska verhot oli vedetty eteen. Ovi oli lukossa. Talon seinustalla oli klapeja ja Masa haki yhden. Hän törkkäsi ikkunan rikki. Lasi helisi kuistille, kun Masa putsasi terävät reunat.
Masa könysi ikkunasta sisään. Ruokapöytä oli ikkunan kupeessa ja hän töni tuoleja kauemmaksi. Vieressä oli sohva, takka ja pieni keittiö. Makuusoppi näytti olevan taaempana. Sisustus vaikutti muuten vanhalta, mutta mökissä oli tonnien arvoinen taulutelkkari. Ehkä se pitäisi ottaa mukaan. Varmaan siitä muutaman satkun saisi.
Masa suuntaisi ruokakaapeille ja katsoi sisään. Hän nappasi paketista pari näkkileipää ja söi ne. Ei sen nahkeampaa kuin vankilassakaan.
Kaapissa oli myös puolillaan oleva konjakkipullo. Masa otti kaksi huikkaa ja kääntyi takaisin huoneeseen. Mitään varastettavaa ei näyttänyt olevan ja hän nosti pullon uudestaan huulilleen.
Viinaa pärskähti kunnolla rinnuksille, kun hän näki takan viereiselle seinälle laitetun kolmekymmensenttisen kultaisen ortodoksiristin.

Jarkko Sipilä