Kesädekkari osa 19: Ei vahinko tule Glock kädessä
Kertaus: Grigori odottaa Audissa huoltamon pihalla. Masa valehtelee poliiseille auton äsken seilanneen rattijuopon lailla. Masalla on kiire päästä kätkölleen.
Vanhempi konstaapeli Vasara mittasi Rouhetta alaviistoon. Isokokoinen poliisi oli viitisentoista senttiä Masaa pidempi.
– Mun mielestä sillä oli kuudenkympin alueella vauhtia ainakin yli sata, Masa sanoi.
– Kukas sä oot? Vasara kysyi. Toinen poliiseista oli jäänyt oven tuntumaan seuraamaan tilannetta. Masa huomasi, että tämä oli sijoittunut niin, että näki myös ulkona seisovan Grigorin punaisen Audin.
– Matias Rouhesmaa, Masa muunsi totuutta.
– Okei, konstaapeli Vasara totesi. – Onko sun Hiace muuten katsastettu tänä vuonna?
Masalla ei ollut aavistustakaan asiasta. Krp:n poliisi oli luovuttanut sen hänelle edellisenä päivänä, joten saattoi varmaan olettaa, että oli. Masa naurahti. – Tota kaikissa ratsioissa kysytään, mutta on se.
Poliisin katse oli epäluuloinen.
– Okei. Me katsotaan sun paperit, kun ensin puhallutetaan tämä Audimies. Älä katoa mihinkään.
Epäluuloinen tollo, Masa ajatteli ensin, mutta sellaisiahan kaikki poliisit olivat. Tämäkin oli haistanut jotain. Ehkä hänen vaatteensa tuoksuivat edelleen Sörkan vankilan varastolle. – En katoa, Masa totesi. Ei mulla ole mitään salattavaa.
Vasara kääntyi ovella seisovan toisen poliisin puoleen. – Tämä valveutunut kansalainen epäilee punaisen Audin kuskia rattijuopoksi. Hae sä alkometri autolta ja mä käyn juttelemassa kaverin kanssa. Sitten tsekataan tämän hiacemiehen kunto.
Vasara vilkaisi Masaa pahaenteisesti ja meni ulos. Poliisin käsi kävi vaistomaisesti kupeella olevalla pistoolilla. Vasara jatkoi Masan mittarikentällä seisovan Hiacen ohi kohti venäläisen punaista Audia.
Poliisi oli vajaan kymmenen metrin päässä Grigorin autosta, kun Audi lähti vauhdilla liikkeelle.
– Seis! Vasara huusi ja veti pistoolinsa esiin. Hän tähtäsi pakenevaa autoa, joka pääsi kylän päätielle.
Masa näki tilanteen ja arvasi, että Vasaran teki mieli vetää liipaisimesta. Todennäköisesti poliisi jätti ampumatta, koska paperitöitä olisi tullut liikaa.
Partiokaverilta kului kolmisenkymmentä sekuntia ennen kuin tämä ehti Mondeolla paikalle. Audia ei enää näkynyt.
– Jumalauta. Olisit ampunut vaan! Partiokaveri huusi kuljettajan paikalta. Vasara änkeytyi poliisiautoon ja se lähti Audin perään.
Masa seurasi tyytyväisenä ja astui ulos kahviosta.
Hän asteli rauhallisesti Hiaceen, käynnisti sen ja ajoi pääkadulle.
Matkaa kätkölle oli viitisen kilometriä. Grigorin ilmaantuminen askarrutti, mutta omasta mielestään hän oli hoitanut tilanteen hyvin.
Masa oli vielä ennen Teboililla käyntiä miettinyt, että hän olisi voinut kuitenkin käydä kahvilla äidin luona kotitalolla, mutta nyt se oli mahdotonta. Saalis pitäisi hakea ja muuttaa nopeasti rahaksi.
Jarkko Sipilä
Vanhempi konstaapeli Vasara mittasi Rouhetta alaviistoon. Isokokoinen poliisi oli viitisentoista senttiä Masaa pidempi.
– Mun mielestä sillä oli kuudenkympin alueella vauhtia ainakin yli sata, Masa sanoi.
– Kukas sä oot? Vasara kysyi. Toinen poliiseista oli jäänyt oven tuntumaan seuraamaan tilannetta. Masa huomasi, että tämä oli sijoittunut niin, että näki myös ulkona seisovan Grigorin punaisen Audin.
– Matias Rouhesmaa, Masa muunsi totuutta.
– Okei, konstaapeli Vasara totesi. – Onko sun Hiace muuten katsastettu tänä vuonna?
Masalla ei ollut aavistustakaan asiasta. Krp:n poliisi oli luovuttanut sen hänelle edellisenä päivänä, joten saattoi varmaan olettaa, että oli. Masa naurahti. – Tota kaikissa ratsioissa kysytään, mutta on se.
Poliisin katse oli epäluuloinen.
– Okei. Me katsotaan sun paperit, kun ensin puhallutetaan tämä Audimies. Älä katoa mihinkään.
Epäluuloinen tollo, Masa ajatteli ensin, mutta sellaisiahan kaikki poliisit olivat. Tämäkin oli haistanut jotain. Ehkä hänen vaatteensa tuoksuivat edelleen Sörkan vankilan varastolle. – En katoa, Masa totesi. Ei mulla ole mitään salattavaa.
Vasara kääntyi ovella seisovan toisen poliisin puoleen. – Tämä valveutunut kansalainen epäilee punaisen Audin kuskia rattijuopoksi. Hae sä alkometri autolta ja mä käyn juttelemassa kaverin kanssa. Sitten tsekataan tämän hiacemiehen kunto.
Vasara vilkaisi Masaa pahaenteisesti ja meni ulos. Poliisin käsi kävi vaistomaisesti kupeella olevalla pistoolilla. Vasara jatkoi Masan mittarikentällä seisovan Hiacen ohi kohti venäläisen punaista Audia.
Poliisi oli vajaan kymmenen metrin päässä Grigorin autosta, kun Audi lähti vauhdilla liikkeelle.
– Seis! Vasara huusi ja veti pistoolinsa esiin. Hän tähtäsi pakenevaa autoa, joka pääsi kylän päätielle.
Masa näki tilanteen ja arvasi, että Vasaran teki mieli vetää liipaisimesta. Todennäköisesti poliisi jätti ampumatta, koska paperitöitä olisi tullut liikaa.
Partiokaverilta kului kolmisenkymmentä sekuntia ennen kuin tämä ehti Mondeolla paikalle. Audia ei enää näkynyt.
– Jumalauta. Olisit ampunut vaan! Partiokaveri huusi kuljettajan paikalta. Vasara änkeytyi poliisiautoon ja se lähti Audin perään.
Masa seurasi tyytyväisenä ja astui ulos kahviosta.
Hän asteli rauhallisesti Hiaceen, käynnisti sen ja ajoi pääkadulle.
Matkaa kätkölle oli viitisen kilometriä. Grigorin ilmaantuminen askarrutti, mutta omasta mielestään hän oli hoitanut tilanteen hyvin.
Masa oli vielä ennen Teboililla käyntiä miettinyt, että hän olisi voinut kuitenkin käydä kahvilla äidin luona kotitalolla, mutta nyt se oli mahdotonta. Saalis pitäisi hakea ja muuttaa nopeasti rahaksi.
Jarkko Sipilä
Tagit: kesädekkari, sipilä
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon