Kesädekkari osa 13: Ei kahvia mahan täydeltä

[Ei vasikka käskien laula]

Kertaus: Vankilasta vapautunut rosvo Masa Rouhe vei huumepaketin espoolaistaloon ja oli tehnyt kaiken poliisin pyynnön mukaan. Poliisi Mulkku-Paavo Laitinen oli luvannut maksaa Masan kotitalon verovelat.

– Sun pitäisi kyllä maksaa lehdestä, finninaamainen poika sanoi.
Masa kaivoi taskustaan kaksi kolikkoa ja ojensi ne nyrpein ilmein Haukilahden ostarin R-kioskin myyjälle. Kahvi oli maksanut euron ja iltapäivälehteen upposivat viimeiset rahat. Se oli kuitenkin pakko lukea.
Hän istui veikkaustiskillä ikkunan ääressä. Lööppi oli myyvä: ”Huumeratsia johtajan kotiin”.
Kannessa oli kuva tasakattoisesta vaaleaksi rapatusta talosta. Samasta, johon Masa oli toimittanut ruskeaan paperiin käärityn paketin edellisenä iltana. Nettiä kehuttiin nopeaksi, mutta vielä lehdetkin osasivat.
Kioskikahvi menetteli, ainakin se voitti huoltoasema-, vankila- ja poliisikahvin. Masalla oli nälkä, mutta rahaa ei ollut edes teksaspullaan. Jos myyjä kävisi takahuoneessa, hän nappasi yhden ja sulloisi sen suuhunsa yhdellä kertaa. Finninaama pysyi tiskin takana.
Juttu oli lyhyt. Siinä kerrottiin Espoon Westendissä tehdystä huumeratsiasta, jossa lehden tietojen mukaan oli löytynyt neljäsataa grammaa kokaiinia. Asunnon omisti keskikokoisen pörssiyhtiön johtaja Tuomo Näslund. Jutussa oli kuva ja Masa tunsi hänet mieheksi, jolle hän oli huumeet edellisenä iltana luovuttanut. Kuvassa Näslundilla oli tietysti puku. Edellisenä iltana miehellä oli ollut verkkarit, mutta kyse oli varmasti samasta kaverista.
Krp:n Laitinen oli käskenyt hänen välittää välittämään huumeet talolle. Ilmeisesti poliisi oli ratsannut kämpän saman tien, ja tieto oli jollain tavalla vuotanut vielä illalla lehteen.
Masa ei ymmärtänyt poliisin ongelmaa, mutta hän ymmärsi omansa. Hän oli viimeinen linkki lööppitason huumejutussa. Jos ratsia oli tehty saman tien, niin kytät olivat epäilemättä olleet hänen perässään.
Mahdollista oli, että poliisit olivat tienneet huumeiden määränpään etukäteen. Se oli tietysti pahin vaihtoehto, koska silloin Masa olisi vain syntipukki, jolle Mulkku-Paavo oli pedannut häviäjän roolin. Masa näki mielessään ensin otsikon ”Vankilasta vapautunut vei huumeet kohujohtajalle” ja sitten tunsi nenässään vankilan ummehtuneen tuoksun.
Alkuun hyvä kioskikahvi alkoi maistua vankilakahvilta.
Otsikot voisivat muuttua pahemmiksikin, esimerkiksi: ”Vankilasta vapautunut vie huumeet kohujohtajalle poliisin käskystä”. Ehkä siinä oli liikaa sanoja kissankorkuisiin kirjaimiin, mutta toimittajat osasivat tiivistää. Joka tapauksessa pahin vaihtoehto oli tietysti se, että hänen roolinsa poliisin apurina tulisi ilmi. Vankila-ajasta tulisi tuskaa pelkääjien sisilisko-osastolla, eikä pelko loppuisi siihen, vaan vuosia myöhemminkin saisi aina varautua kostoon.
Finninaamainen myyjä katosi takahuoneeseen. Masa nappasi vitriinistä pullan ja lähti saman tien. Hän jätti lehden veikkaustiskille maksuksi.

Jarkko Sipilä