Kesädekkari osa 12: Älä pure pamputtavaa kättä
Kertaus: Masa Rouhe tarvitsi rahaa. Vankilapalkka katosi vedonlyönnissä, mutta poliisi Laitinen lupasi auttaa kotitalon veloissa, kunhan Masa toimittaisi paketin tiettyyn osoitteeseen. Sen Masa teki.
Maailma muuttui kirkkaan valkoiseksi. Masa Rouhe siristi silmänsä umpeen ennen kuin uskalsi avata ne. Hän kokosi ajatuksiaan ja muisti ensin olevansa vapaalla, ei vankilassa. Selkäsärky alkoi ennen kuin hän tajusi istuvansa pakettiauton etuistuimella uimarannan parkkipaikalla. Kolmantena hän tunsi ummehtuneen maun suussaan ja oman hikensä hajun.
Masa kaivoi poliisi Laitisen antaman kännykän ja katsoi kelloa. Se lähenteli aamukuutta. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousi jo joskus kahdelta -kolmelta, mutta pakettiauto ei onneksi ollut parkissa etuikkuna itään.
Hän kertasi edellistä päivää. Vapautuminen Sörkästä, aamukalja Kurvissa ja halu päästä eroon vanhasta elämästä. Sen oli sotkenut Mulkku-Paavon ilmaantuminen, mikä ei tietystikään ollut sattuma. Poliisi oli tiennyt äidin ulosottoveloista, jotka uhkasivat viedä Masan kotitalon vasaran alle.
Lilla-Lindström oli luvannut siivun rahakkaasta huumediilistä, jos Masalla vain olisi ollut pääomaa. Sen kartuttaminen ei ollut onnistunut laittomassa vedonlyönnissä tehdashallitappelussa. Venäläinen Grigori oli hakannut porilaisen Saken pahanpäiväisesti. Saken puolesta vetoa lyönyt Masa oli menettänyt kaikki kuusisataa euroansa.
Laitinen oli perillä tappeluillasta ja noukkinut rahansa menettäneen Masan kyytiin Malmilta. Yhtäkkiä hän olikin toimittamassa prätkänaisen bensa-asemalle tuomaa lastia Westendiin luksustaloon. Masa ei olisi halunnut tehdä sitä, mutta vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Tai oli yksi, mutta sille kätkölle Masa ei ollut vielä valmis menemään.
Masa nousi varovasti autosta asvalttiselle parkkipaikalle. Hän otti omaisuutensa eli vaatteilla pakatun urheilukassinsa mukaan ja käveli rannalle. Masa otti kengät pois ja vielä viileä hiekka kutitti jalkapohjia. Oli sen verran aikaista, ettei rannalla ollut muita ja Masa kävi uimassa meressä alasti. Se ja ulkosuihku virkistivät oloa. Hampaiden harjaus, puhtaat kalsarit ja paita saivat Masan tuntemaan itsensä uudelta mieheltä. Kassissa oli toinen puhdas valkoinen teepaita.
Hän istui rannalla viisitoista minuuttia tekemättä mitään. Jouten olo oli tuttua vankilasta, mutta tämä oli sellaista, jota hän halusi. Rauhaa ja vapautta.
Masa putsasi hiekat jaloistaan, veti sukat ja kengät jalkaan, ja palasi pakettiautolle. Hän oli täyttänyt osuutensa. Nyt olisi poliisin vuoro täyttää lupauksensa ja kuitata tavalla tai toisella velat.
Laitinen vastasi puhelimeen heti.
– Kuule Masa, mies sanoi vakavalla äänellä. – Meillä on ongelma.
Meren viileys muuttui saman tien auringon ahdistaman pakettiauton ohjaamon kuumuudeksi.
Laitista ei turhaan kutsuttu Mulkku-Paavoksi.
Jarkko Sipilä
Maailma muuttui kirkkaan valkoiseksi. Masa Rouhe siristi silmänsä umpeen ennen kuin uskalsi avata ne. Hän kokosi ajatuksiaan ja muisti ensin olevansa vapaalla, ei vankilassa. Selkäsärky alkoi ennen kuin hän tajusi istuvansa pakettiauton etuistuimella uimarannan parkkipaikalla. Kolmantena hän tunsi ummehtuneen maun suussaan ja oman hikensä hajun.
Masa kaivoi poliisi Laitisen antaman kännykän ja katsoi kelloa. Se lähenteli aamukuutta. Tähän aikaan vuodesta aurinko nousi jo joskus kahdelta -kolmelta, mutta pakettiauto ei onneksi ollut parkissa etuikkuna itään.
Hän kertasi edellistä päivää. Vapautuminen Sörkästä, aamukalja Kurvissa ja halu päästä eroon vanhasta elämästä. Sen oli sotkenut Mulkku-Paavon ilmaantuminen, mikä ei tietystikään ollut sattuma. Poliisi oli tiennyt äidin ulosottoveloista, jotka uhkasivat viedä Masan kotitalon vasaran alle.
Lilla-Lindström oli luvannut siivun rahakkaasta huumediilistä, jos Masalla vain olisi ollut pääomaa. Sen kartuttaminen ei ollut onnistunut laittomassa vedonlyönnissä tehdashallitappelussa. Venäläinen Grigori oli hakannut porilaisen Saken pahanpäiväisesti. Saken puolesta vetoa lyönyt Masa oli menettänyt kaikki kuusisataa euroansa.
Laitinen oli perillä tappeluillasta ja noukkinut rahansa menettäneen Masan kyytiin Malmilta. Yhtäkkiä hän olikin toimittamassa prätkänaisen bensa-asemalle tuomaa lastia Westendiin luksustaloon. Masa ei olisi halunnut tehdä sitä, mutta vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Tai oli yksi, mutta sille kätkölle Masa ei ollut vielä valmis menemään.
Masa nousi varovasti autosta asvalttiselle parkkipaikalle. Hän otti omaisuutensa eli vaatteilla pakatun urheilukassinsa mukaan ja käveli rannalle. Masa otti kengät pois ja vielä viileä hiekka kutitti jalkapohjia. Oli sen verran aikaista, ettei rannalla ollut muita ja Masa kävi uimassa meressä alasti. Se ja ulkosuihku virkistivät oloa. Hampaiden harjaus, puhtaat kalsarit ja paita saivat Masan tuntemaan itsensä uudelta mieheltä. Kassissa oli toinen puhdas valkoinen teepaita.
Hän istui rannalla viisitoista minuuttia tekemättä mitään. Jouten olo oli tuttua vankilasta, mutta tämä oli sellaista, jota hän halusi. Rauhaa ja vapautta.
Masa putsasi hiekat jaloistaan, veti sukat ja kengät jalkaan, ja palasi pakettiautolle. Hän oli täyttänyt osuutensa. Nyt olisi poliisin vuoro täyttää lupauksensa ja kuitata tavalla tai toisella velat.
Laitinen vastasi puhelimeen heti.
– Kuule Masa, mies sanoi vakavalla äänellä. – Meillä on ongelma.
Meren viileys muuttui saman tien auringon ahdistaman pakettiauton ohjaamon kuumuudeksi.
Laitista ei turhaan kutsuttu Mulkku-Paavoksi.
Jarkko Sipilä
Tagit: kesädekkari, sipilä
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2009 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon