Kesädekkari osa 10: Rakkaalla konnalla on monta nimeä
Kertaus: Mulkku-Paavo toi Masan Espooseen huoltamolle. Toimeksianto oli yksinkertainen: Masan piti odottaa pakettia, toimittaa se perille ja kertoa poliisille vastaanottaja.
Masa joi Neste-kahvia Matinkylän huoltamolla. Tai pikemminkin se oli kauppa, johon oli ahdettu nakkikioski ja peliautomaatti. Kauhtuneeseen huppariin pukeutunut hondamies maksoi bensaa ja osti sinipaitaiselle futisjunnulle jäätelön. Tuo kaveri tuskin oli kontakti, Masa mietti.
Poliisi oli kertonut menetelmän. Masan piti odottaa bensa-aseman pystykahviossa, kunnes joku kertoisi hänelle voittaneensa hedelmäpelillä viikko sitten päävoiton. Se piti kuitata kehumalla Kasinolla saadusta tonnin jackpotista.
Tunnussanojen jälkeen he tapaisivat uudestaan autolla aseman takana ja pelimies tai -nainen antaisi Masalle paketin ja ohjeet mihin se piti viedä. Oliko kytillä kalvi organisaatiossa vai oliko suunnitelma käynyt ilmi puhelinkuuntelusta? Masa veikkasi vasikkaa.
Poliisi oli jättänyt pihalle sinisen Hiace-pakun. Masa mietti montako olutta hän oli päivän mittaan juonut. Ei hän humalassa ollut ja sitä paitsi kyse oli poliisin käskystä. Sitä ei lain mukaan saanut jättää noudattamatta.
Laitinen oli antanut auton avainten lisäksi myös kännykän.
Asiakkaita kävi tasaiseen tahtiin ja Masa ehti käydä kusella ennen kuin huoltamolle tuli kolmekymppinen, tiukkailmeinen brunette. Nätillä naisella oli farkut, sininen vyötärölle ulottuva pusakka ja toisessa kädessä mattamusta moottoripyöräkypärä. Hän tilasi mustan kahvin ja seisoi viereiseen pöytään katsellen hedelmäpeliä.
Masa yritti hymyillä, mutta ei saanut vastausta. Ehkä tämä ei ollut oikea tyyppi, koska Mulkku-Paavon mukaan kuriirin piti tulla autolla.
– Hyvä peli toi, nainen sanoi ja mittasi Masan reaktiota. – Voitin siitä viime viikolla kakskybää.
– Ihan tosi, Masa vastasi. – Mee ens kerralla Kasinolle kokeilemaan. Mä kuittasin viimeksi tonnin.
Nainen nyökkäsi vaivihkaa, muttei kukaan seurannut heidän keskusteluaan. Kuriirin kahvista jäi neljännes juomatta, kun tämä lähti. Masa odotti minuutin ja meni perässä. Hän moikkasi vielä huoltoaseman myyjää, koska olisi muutenkin tehnyt niin.
Huoltoasema oli aivan Länsiväylän kupeessa. Vastapäätä oli koulu ja vieressä puutarhakauppa. Masa kääntyi sivupihalle.
Parkkipaikalla oli muutama auto, mutta ihmisiä ei näkynyt. Paitsi prätkämimmi, joka mukakorjasi vihreävalkoista Yamahaansa.
Masa mietti pitäisikö hänen sanoa jotain. Kypärän päähänsä vetänyt tyttö ojensi ruskeaan paperiin käärityn paketin. Sisään olisi mahtunut pari Aku Ankan taskukirjaa.
Nainen hyppäsi pyörän selkään ja kiihdytti pois.
Masa katsoi pakettia. Päällä oli pieni paperilappu, johon oli kirjoitettu osoite.
Jarkko Sipilä
Masa joi Neste-kahvia Matinkylän huoltamolla. Tai pikemminkin se oli kauppa, johon oli ahdettu nakkikioski ja peliautomaatti. Kauhtuneeseen huppariin pukeutunut hondamies maksoi bensaa ja osti sinipaitaiselle futisjunnulle jäätelön. Tuo kaveri tuskin oli kontakti, Masa mietti.
Poliisi oli kertonut menetelmän. Masan piti odottaa bensa-aseman pystykahviossa, kunnes joku kertoisi hänelle voittaneensa hedelmäpelillä viikko sitten päävoiton. Se piti kuitata kehumalla Kasinolla saadusta tonnin jackpotista.
Tunnussanojen jälkeen he tapaisivat uudestaan autolla aseman takana ja pelimies tai -nainen antaisi Masalle paketin ja ohjeet mihin se piti viedä. Oliko kytillä kalvi organisaatiossa vai oliko suunnitelma käynyt ilmi puhelinkuuntelusta? Masa veikkasi vasikkaa.
Poliisi oli jättänyt pihalle sinisen Hiace-pakun. Masa mietti montako olutta hän oli päivän mittaan juonut. Ei hän humalassa ollut ja sitä paitsi kyse oli poliisin käskystä. Sitä ei lain mukaan saanut jättää noudattamatta.
Laitinen oli antanut auton avainten lisäksi myös kännykän.
Asiakkaita kävi tasaiseen tahtiin ja Masa ehti käydä kusella ennen kuin huoltamolle tuli kolmekymppinen, tiukkailmeinen brunette. Nätillä naisella oli farkut, sininen vyötärölle ulottuva pusakka ja toisessa kädessä mattamusta moottoripyöräkypärä. Hän tilasi mustan kahvin ja seisoi viereiseen pöytään katsellen hedelmäpeliä.
Masa yritti hymyillä, mutta ei saanut vastausta. Ehkä tämä ei ollut oikea tyyppi, koska Mulkku-Paavon mukaan kuriirin piti tulla autolla.
– Hyvä peli toi, nainen sanoi ja mittasi Masan reaktiota. – Voitin siitä viime viikolla kakskybää.
– Ihan tosi, Masa vastasi. – Mee ens kerralla Kasinolle kokeilemaan. Mä kuittasin viimeksi tonnin.
Nainen nyökkäsi vaivihkaa, muttei kukaan seurannut heidän keskusteluaan. Kuriirin kahvista jäi neljännes juomatta, kun tämä lähti. Masa odotti minuutin ja meni perässä. Hän moikkasi vielä huoltoaseman myyjää, koska olisi muutenkin tehnyt niin.
Huoltoasema oli aivan Länsiväylän kupeessa. Vastapäätä oli koulu ja vieressä puutarhakauppa. Masa kääntyi sivupihalle.
Parkkipaikalla oli muutama auto, mutta ihmisiä ei näkynyt. Paitsi prätkämimmi, joka mukakorjasi vihreävalkoista Yamahaansa.
Masa mietti pitäisikö hänen sanoa jotain. Kypärän päähänsä vetänyt tyttö ojensi ruskeaan paperiin käärityn paketin. Sisään olisi mahtunut pari Aku Ankan taskukirjaa.
Nainen hyppäsi pyörän selkään ja kiihdytti pois.
Masa katsoi pakettia. Päällä oli pieni paperilappu, johon oli kirjoitettu osoite.
Jarkko Sipilä
Tagit: kesädekkari, sipilä
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon