Kehitysavun kehityshanke

[Kyuu Eturautti]

Vaatimukset kehitysavun nostamisesta jatkuvat kaikumistaan heikosta taloustilanteesta huolimatta. Lisää rahaa kehitysapuun huudetaan sieltä ja täältä - ilman kovaa vastakaikua kuitenkaan. Ilmiö muistuttaa YLEn rahoituskeskustelua. Lisää rahaa on vain saatava ja sen jälkeen vielä vähän lisää rahaa.

Näillä asioilla on kuitenkin yksi yhtäläisyys - kukaan korkea-arvoinen taho ei kehtaa kysyä muutamia oleellisia kysymyksiä:
- Meneekö raha oikeaan paikkaan?
- Voisiko jostain säästää?
- Voisiko rahan käyttöä tehostaa?
- Mitä konkreettisesti rahalla saamme?

Pinnalle on viime aikoina noussut yhä enemmän kritiikkiä kehitysavun luonteesta. Moni oppinut kehitysmaiden kasvatti on valitellut niiden vain ruokkivan korruptiota. Kenties huomattavin kritiikki on tullut Maailmanpankin suunnasta. Myös näissä blogeissa on nostettu esille asiantuntevaa kritiikkiä. Kehitysavulla tuhotaan valtiontalous, sillä tuetaan korruptiota ja pidetään diktaattoreja vallassa. Tiedämme, että suomalaistakin kehitysapua on käytetty muun muassa ihmiskaupan edistämiseen Irakissa. On täysin turhaa väittää, että ongelmat olisivat harvassa tai olemattomia.

Järkeä peliin

Ehdotan remonttia kehitysapujen kanssa. Toimintatapoja on varmasti monia, mutta heitän nyt ilmoille muutaman.

Ensinnäkin kehitysavun muodon pitäisi riippua entistä enemmän kohteesta. Jos kohdemaassa ei ole asianmukaista demokratiaa ja riittävän pientä korruptioastetta, rahan antamisen pitäisi olla täysin poissuljettua. Mitä pahempi maan tilanne on, sitä enemmän kehitysavun pitäisi olla jotain sellaista, jolla ei pysty kiristämään tai jota ei pysty kauppaamaan valloittajan toimesta. Tämä on erittäin vaikeaa, tiedän sen. Se tarkoittaa, että yhä harvempi projekti läpäisee seulan ja voidaan toteuttaa. Toisaalta se tarkoittaa myös, että voimme nukkua yömme paremmin tietoisena siitä, että se vähä mitä teemme, on hyödyllistä.

Toisekseen näkisin, että kehitysapurahoilla saisi tukea vain kohdemaan paikallista sekä Suomen omaa taloutta. Jos toimitamme teknologiaa kehitysapuna, sen on oltava joko suomalaistekoista tai kohdemaasta peräisin olevaa. Jos pystytämme Afrikan kyään tuulivoimalan, sen on oltava suomalaista tekoa. Jos rakennutamme kouluja, meidän on huolehdittava että materiaali ja työ tulee läheltä ja että työntekijät ovat rehdisti ja paikallisten lakien mukaan palkattuja. Kun viemme lääkkeitä, niiden pitää olla suomalaisia. Jätettäköön amerikkalaisten huoleksi viedä heidän tekemiä lääkkeitä. Mikäänhän ei estä yhteistyötä lääkkeitä valmistavien maiden kanssa vaikkapa sairaalan pyörittämisessä. On myös selvää, että joissain budjetin kannalta epäoleellisissa pikkuasioissa on tarvikkeita hankittava laajemmin.

Kolmantena aiheena näkisin, että kohdemaan kestävän kehityksen linja on tarkistettava. Jos maan väestönkasvu on liian hurjaa tai perheiden keskikoko kestämätön, kaikenlainen ruoka- ja lääkeapu tulisi olla ehdottomassa pannassa. Tällöin avun pitäisi rajoittua perhesuunnittelun auttamiseen ja täysi-ikäisten koulutukseen asian osalta. Jos tällaista apua ei tähän maahan haluta, on tehtävä selväksi että mitään apua ei tule, ellei omaa halukkuutta pahimpien ongelmien välttämiseen ole. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi - jos tuemme väestönkasvultaan kestämättömän maan elinoloja, osallistumme maapallon rankkaan tuhoamiseen paitsi kohdemaan ja omamme, myös koko maailman mittakaavassa. Kohdemaan on ensin ehdottomasti sitouduttava toimiin syntyvyyden kontrolloimiseksi. Uskonnolla ei saa tähän asiaan olla mitään osaa tai arpaa. Heti kun kohdemaa sitoutuu järjenkäyttöön, voi apu alkaa.

Lopuksi koko prosessia olisi tarkkailtava paremmin. Puolueettoman, hieman ulkopuolisen tahon tulisi tehdä tarkastuksia kohteisiin ja varmistaa, että lopputulos on se mitä halutaan. Tavoitteena ei ole etsiä syyllisiä, vaan oppia välttämään samoja virheitä jatkossa.

Meidän juttu

Suomen antama kehitysapu on myös osa sitä Suomi-brändiä, mistä täälläkin blogeissa puhutaan. Meidän on mietittävä minkälaisen kuvan haluamme antaa. On varsin aiheellista kysyä minkälaisia arvoja ajamme. Autammeko me korjaamaan oireita vai syitä? Meneekö rahojamme rikollisten käsiin? Annammeko apua heille, jotka pyytävät vai tuputammeko sitä paikallisesta vastustuksesta huolimatta?

Huomannette, etten puhunut kehitysavun nettosummasta mitään. Mielestäni se ei vaan ole oleellisin kysymys.

[Oula Lintula]

Itse asiassa summa on olennainen kysymys. Mielestäni pitkän tähtäimen tavoitteena on oltava, että summa on voitava piirtää yhdellä kynän liikkeellä. Sellaisella pyöreällä.

Perustelu: etymologisesti tarkasteltuna kehitysapu tarkoittaa apua, joka on tarkoitettu kohteensa kehittymiseen. Tämä apu joko toimii tai ei toimi.

Jos apu toimii, sen kohde kehittyy. Kun sen kohde kehittyy tarpeeksi, se lakkaa tarvitsemasta apua kehittymiseensä.

Jos apu ei toimi, ei siinä selvästikään ole mitään mieltä muutenkaan.

Paradoksaalistahan koko touhussa on se, että kehitysavun saajan intresseissä on avun jatkuminen ja sitä kautta kehittymättä jättäminen.

Olen samaa mieltä siitä, että demokratian pitäisi olla ehdoton edellytys minkäänlaiselle avulle missään olosuhteissa.

[Kyuu Eturautti]

Kieltämättä jos katsotaan pitkän linjan tavoitetta, kehitysavun tehtävä on mielestäni tehdä itsensä tarpeettomaksi. Siinä mielessä esitetty summa-arvio on jotain, mitä pitäisi tavoitella.

Moni puhuu optimitilanteeksi sitä, että kehitysavun summa on x tai y kertaa suurempi kuin nykyisellään. Aivan kuin tilanne paranisi sillä, että ongelmat kasvavat...

[Vesa-A]

Tätä samaahan ovat ehdottaneet jo monet muut ennen Eturaittia. Ei mikään uusi asia.

Eräs entinen UM virkamies, muistaakseni sukunimeltään Malinen kirjoitti tästä hyvän kirjankin.

Pyrkimyshän on jo nykyisin, että kehitysapu nivoutuu Suomen taloudellisiin etuihin.

Mikähän muutoin voisi olla sellainen "ihmeorgaani", joka pystyisi valvomaan, ettei mikään muu kehitysapu menisi kyseenalaisiin tarkoituksiin, ja ettei mitään "välistävetoja" tapahtuisi??!!

Nykyisillä ihmisten laatimilla järjestilmillä on heikkoutensa. Kehitysavunkin voi sen takia tietysti kyseenalaistaa.

Kauniita ajatuksia Eturautti kuitenkin esittää. Kunniaa tälle siitä.

Ei kuitenkaan mitään mitään käytännön ratkaisuja asiaintilojen parantamiseen. Mistähän sellaisia maita löytyisi, joissa korruptiota ei esiintyisi??

Suomi tuskin pystyy muuttamaan taloudellisilla "ukaaseilla" kohdemaan kulttuurin syvälle juurtuneita toiminta ja kulttuurin tapoja. Ehkäpä K. Eturautin tapaiset muita fikusummat yksilöt tähän sittenkin mahdollisesti pystyvät.

[Oula Lintula]

Jos ei muutu niin sitten ei muutu. Mutta ei niitä syvälle juurtuneita tapoja tarvitse suomalaisten verorahoilla tukea, kyllä niille keksitään käyttöä omastakin puolesta.

[Tsaimai]

Turhaa on Vesa vaatia Kuyytä keksimään toimivia systeemeitä, sillä eipä noita ole tähän mennessä keksineet maailman mahtavat tai ne avunsaajat itsekään.
Sanot , että asiaa on aiemmin pohdittu ja oikein kirjoja kirjoitettu. Onpa hyvinkin, vaan mikä on muuttunut?
Kai tähän nykyiseen järjettömyyteen on syynä joku länsimaisen ihmisen irrationaalinen tarve esittää itselleen hyvää, eettisesti sekä moraalisesti, parempaa kuin nuo onnettomat autettavat.
Samalla voi rauhassa jatkaa elintasonsa korottamista hyvällä omallatunnolla.

Luultavasti suurin osa kehitysapurahoista on vain ollut sotkemassa luonnollista kehitystä ja nyt meillä on käsissämme voimakas väestöräjähdys ja sen myötä koko homma muutamassa vuosikymmenessä kusee kintuilleen.

[Kyuu Eturautti]

Itse uskon, että kissojen - tuttujenkin - nostaminen pöydälle on hyväksi. Asioista pitää saada puhetta, saada ajatus yhä useamman ihmisen takaraivoon. Täten on aina suuremmat todennäköisyydet siihen, että

Sen verran tarkennan - ja korostan ehdottomasti asian subjektiivisuutta - että olen mielestäni antanut konkreettisia ehdotuksia väestönkasvuaiheisiin joihin tässäkin viittaan. En ole määrittänyt absoluuttista vastausta sille mikä on oikea lasten määrä perheessä, sillä se on numero jonka täytyy tulla tiedeyhteisöltä, perustuen matematiikkaan ja luonnontilan tutkimukseen. Takapuolituntumani sanoo että se on 1 tai 2, sillä yllättäenkään murtolukuja tässä ei voi käyttää. Tiedämme, että monissa kehitysmaissa lapsia on luokkaa tusina joka perheessä ja se on yksi suurimpia syitä hätään näissä maissa.

Tämä yhdistäen ylläolevaan: mikäli kohdemaassa ei ole valtion osalta ryhdytty toimiin suosimaan pienempiä perheitä ja tiedottamaan perhesuunnittelusta, ei kyseinen maa ole oikeutettu kehitysapuun. On jätettävä hieman tulkinnanvaraa siihen, että jokainen valtio saa valita omat tapansa näiden toteuttamiseen. Ei vaadi kuitenkaan tiedemiestä tajuamaan, että vaikkapa puheet kondomeja vastaan tai täydellinen perhesuunnittelun puuttuminen valtion suunnitelmista implikoi ongelmaa.

Ehkä joku näkee sen kiristyksenä. Itse en näe sitä niin, sillä kehitysapu on joka tapauksessa bonus. Ei ole mielestäni lainkaan kohtuutonta antaa bonus jostain saavutuksesta, eikä niinkuin manulle illallinen.

[Vesa-A]

Väestönkasvukysymysten suhteen olen samaa mieltä, että esim. katolinen kirkko saa aikaan vahinkoa kannanotoillaan, jotka liittyvät ehkäisyyn. Abortin suhteen sen sijaan ovat oikeassa. Kohdussa oleva sikö voidaan laskea jo olevan ihmiselämää.

Vahinkoahan ne suuret uskontokunnat saavat aikaiseksi "epäpyhällä alliansillaan" maallisten vallanpitäjien kanssa, kuka enemmän, kuka vähemmän eri aikoina. Se on tietysti aivan oma kysymyksensä.

Mutta eikös tätä perhekoon rajoittamista ole jossain vaiheessa harrastettu kommunistisessa Kiinassa. Olikohan se siellä niin kovin menestyksekästä lopultakaan?

Johti ainakin tyttölapsien joutumista ei-toivottujen jälkeläisten asemaan. Samaa ilmiötä esiintyy aika ajoittain muissakin maailman maissa.

[Vesa-A]

Tarkoitin siis ylläolevalla, valtion toimenpiteillä tehdyistä perhekokojen rajoituksesta.

[Kyuu Eturautti]

Mallissa voi olla Kiinan kova käsi + korruptio -esimerkki, tai ymmärtääkseni toimivampi Iranin tapa, jossa käytetään hitosti enemmän porkkanaa kuin keppiä. Olisi esimerkiksi varsin toteutuskelpoinen ja realistinen kehitysavun hanke valkata joku läntti maata x ja siellä sopia, että kaikki perheet jotka lähtevät mukaan suunnitelmaan perhekoon rajoittamisesta saavat apuja.

Tuo saattaa olla ainoa asia minkä Iran on tehnyt fiksusti, mutta vaikka heillä muuten meneekin melko epätahdikkaasti, on turha unohtaa että sontakasassakin voi kukkanen kasvaa.

[Vesa-A]

Perhekoon suunnittelu ja väestönkasvun hillitseminen ovat tietysti tärkeitä asioita.

Mutta kuinkahan moni itsenäinen ja suvereenina itseään pitävä kansallisvaltio hyväksyisi omiin sisäisiin kysymyksiinsä puuttumisen.

Tarvittaisiin varmastikin jotain ylikansallista, esim. YK:n alaista orgaania ohjaamaan kehitysapuun ja väestönkasvuun liittyviä asioita. Niin, että kaikki nämä itsenäiset valtiot hyväksyisivät sen sellaiseksi. Niitä jo varmastikin on, mutta niiden toimintamahdollisuudet ovat varsin rajoitettuja.