Katselkaapa dokumentti sodan murtamat

Paljon on maailmassa tuosta asiasta puhuttu,  paljon kirjoitettukkin, vaan onko kukaan huomannut tuota mitenkä voi häpeäkin olla  julmaakin .

Kun on tulee eteen sodan murtama ihminen,  niin mikä siinä on sellasta jota pitää hävetä, kaikki ihmiset ei kestä samalla mitalla henkisiä paineita .

Jotenka toisille menee tuo raja paljonkin alemmalla tasolla,  ja sitä emme varmaan ota vieläkään tarpeeksi vakavasti .

Siitä on aivan viime aikoina tapahtuneet joukkomurhat muualla,  jossa veteraanilla on mennyt ns järjen valo pimentoon .

Voiko tuollasta ihmistä tuomita,  no meillä ei,  mutta muualla näyttää olevan jopa kuoleman tuomioon asti ei tuo olekkaan sen jälkeen enää tuomio,  vaan se onkin lähinnä kosto .

Mitäs täällä elät kun teit murhia,  no onko Suomi sittenkin sivistysvaltio  kun ei tuomitse kun ihmisen mieli onkin murtunut .

Aivan oikea oli tuo kirkon polttajankin asia,  jossa hänet suljetaan pakko hoitoon, eikä tuomiota anneta vankila tuomiona .

Mutta kyllä nuot sodan murtamat kannattaa katsoa,  niidenkin joilla ei asia sinänsä ole valoittunut ja jotka ei asiaa vielä ole käsitellyt oikealla tavalla .

Ihmisen mieli on moni säikeinen asia eikä se ihan mitä vaan kestä seommoro tepivaari  Kirjoitti Teuvo Mast

Katselukerrat: 379

al1947 kommentoi_ 10. tammikuu 2017 07:56

Palstojen sotimista ihannoivat, mut siitä osattomaksi jääneet,sotahullut pitäisi istuttaa ohjelman ääreen.

teuvomast kommentoi_ 10. tammikuu 2017 07:59

Noinhan se olisi suosittelen katsomaan dokumentti oli arassa asiassa todella hyvä tasoinen . terv tepivaari 

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:09

Katsoin myöskin saman ohjelman tänä aamuna. Siinä olisi joillekkin paljon ajateltavaa; tai oikeastaan kaikille.

teuvomast kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:11

Juuri noin tunsin kun katselin eilen illalla tuon dokumentin terv tepivaari 

Neuvos kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:28

Isäni oli sodat käynyt ja henki säilyi - otti hotaa vammojen lievitykseen - meillä lapsilla oli kuitenkin turvattu lapsuus.

Mutta sota ei pääty koskaan sotaan.

PetrusK kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:47

Tunnistin kyllä näiden sotilaiden lasten ahdistuksen, vaikka itsellä ei ole ollutkaan noin rajuja kokemuksia. Sota kyllä tuntui aina 1980-luvulle saakka eri tavoin. Muistan kokemuksen kun serkkuni kanssa lähdettiin kouluun noin 7v ja isämme väittelivät aivan mahdottomalla raivolla (molemmat kokeneet sodan) ja ihmettelimme tätä raivoa. Mutta totesimme yhdessä vain, että tämä johtuu sodasta ja lähdimme näine ajatuksineen kouluun. Meidän piti tuolloin kasvaa aikuisiksi jo tuossa iässä ja ottaa myös omalta osaltamme aikuisen vastuuta ja ymmärrystä. Tiedän jo, että ahdistuksemme ei lopu koskaan, mutta itse olen jo sinut sen kanssa ja olen Jumalalle äärettömän kiitollinen, että tähän saakka on pärjätty.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 10. tammikuu 2017 08:55

Minä taas (näin jälkikäteen) kiitän isääni, ettei näitä sotakokemuksia lapsille kertonut. Sodasta hän tuli liki terveenä (fyysisesti) mutta näin jälkikäteen arvelen hänenkin jonkinlaisia traumoja kärsineen; kolme sotaa kuitenkin.

Ainoastaan silloin kun isä tapasi sotakavereitaan (heitä oli hänellä töissä) siellä tehtaalla iltasella; sotakokemukset kyllä roihusivat ja me penskat, piilossa, alle 10-vuotiaat kuuntelimme (se oli jännittävää).

Isäni mielipide sodasta; epäinhimillistä, ei mitään kunniallista kerrottavaa, pahaa tehtiin puolin ja toisin. Turhaa on ylistää "sotasankareita".

A.I. kommentoi_ 10. tammikuu 2017 10:42

  Asuin 'mäellä' jossa monista kodeista puuttui isä. Asiasta ei koskaan mainittu mitään. Niissäkin jotka palasivat suurin piirtein yhtenä kappaleena, olivat joka mies enemmän tai vähemmän sairaita, terveinä ei palannut kukaan.

  Jotkin opettajat syyllistyivät suorastaan kiusaamiseen, varsinkin jos oppilaan vanhemmat kuuluivat ns. 'porvareihin', "mitäs menitte sinne". Näin itse miten eräs isätön laitettiin istumaan muista sivussa ilman mitään syytä.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 10. tammikuu 2017 11:01

1950 aloitin ns kansakoulun. Opettajina pariskunta; koskaan ei koulunkäynnin aikana esiintynyt puoluepoliittisia vivahteita. Minusta kaikki oli hyvinkin tasapuolista.

Opettajia on joskus syytetty ns äärioikeistolaisuudesta, siihenkään en koko kansakouluaikanani, en myöhemmin oppikouluaikanakaan törmännyt.

Kaikki toimi tasapuolisesti kaikille.

teuvomast kommentoi_ 10. tammikuu 2017 14:51

Noin asioita juuri on ollut mutta minusta olisi suotavaa katsoa dokumentti sillä se on tehty hyvin terv tepivaari 

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot