Käsin kirjoitettu kirje
Miettikää kuinka ihmeellistä nykyään on kun saa ihka oikean kirjeen?
Tänään sain sellaisen ja olen ihan onnesta ymmyrkäisenä.
Ennen sitä itsekin kirjoitteli ja oli oikein muodissa, kun oli kirjekavereita ympäri Suomea ja maapalloa. Ja kyllä ne ensimmäiset loveletteritkin meni ihan käsinkirjoitettuna postilaatikkoon. Kuinka ihanan romanttista verrattuna nykypäivän tekstareihin ja facebookkeihin; vai mitä?
Ja kenelläpä meillä ei olisi niitä vanhoja kirjeitä tallella ja ainakin ne sitten taas joulusiivoissa eksyy eteen. Suhteellisen helposti silloin siivoaminen jää vaihtoehdoksi bee:)
Sain tosiaan kirjeen lapsuuden kaverilta, jonka kanssa kuluneena kesänä vedeltiin karaokea niin, että talentit kalpeni kertakiekaisulla. Sain myös kuvan, jossa olimme koiriemme kanssa niin nuorina - niin nuorina, että ei voinut kuin nauraa….
Voi niitä muistoja.
Kaiken kaikkiaan siis upea päivä ja se tunne kun sai oikean kirjeen – se ei unohdu vähään aikaan.
Lämmin kiitos ystävälle.
Päätin omalta osaltani laittaa ”vahingon” kiertämään ja lähettää myös itse kirjeen – saas nähdä kuka siitä ilahtuu!
Tänään sain sellaisen ja olen ihan onnesta ymmyrkäisenä.
Ennen sitä itsekin kirjoitteli ja oli oikein muodissa, kun oli kirjekavereita ympäri Suomea ja maapalloa. Ja kyllä ne ensimmäiset loveletteritkin meni ihan käsinkirjoitettuna postilaatikkoon. Kuinka ihanan romanttista verrattuna nykypäivän tekstareihin ja facebookkeihin; vai mitä?
Ja kenelläpä meillä ei olisi niitä vanhoja kirjeitä tallella ja ainakin ne sitten taas joulusiivoissa eksyy eteen. Suhteellisen helposti silloin siivoaminen jää vaihtoehdoksi bee:)
Sain tosiaan kirjeen lapsuuden kaverilta, jonka kanssa kuluneena kesänä vedeltiin karaokea niin, että talentit kalpeni kertakiekaisulla. Sain myös kuvan, jossa olimme koiriemme kanssa niin nuorina - niin nuorina, että ei voinut kuin nauraa….
Voi niitä muistoja.
Kaiken kaikkiaan siis upea päivä ja se tunne kun sai oikean kirjeen – se ei unohdu vähään aikaan.
Lämmin kiitos ystävälle.
Päätin omalta osaltani laittaa ”vahingon” kiertämään ja lähettää myös itse kirjeen – saas nähdä kuka siitä ilahtuu!
-
Markku Huhtala kommentoi_ 17. syyskuu 2009 21:58 -
onhan nämäkin ite kirjoitettuja, vaikkakin sähköisiä.
Ymmärrän kuitenkin pointtisi.
Vanhaan joutaisi aika.
Liian on kiireinen.
Sääliä, ei tunne tehokkuus.
Syli taitaa olla kylmennyt
tehokkuus, aika sinne mennyt
Rakkaus se vain on sana
sille tehokkuus on aika jana
tämä oli vain sinulle.
Tuli spontaanisti sydämestä...sinulle.
-
PIPSA kommentoi_ 17. syyskuu 2009 22:03 -
Kiitos kauniista runosta.
Ja kiitos kirjeestä lähettäjälle :) todella mukava yllätys. Eiköhän tässä nyt yhdet karaokepirskeet saada järjestettyä....
-
V. Kirsikkala Jr. kommentoi_ 17. syyskuu 2009 22:06 -
Käsin kirjoitettu kirje on kohta historiaa, sillä suuren osan nuorisosta kyky kirjoittaa käsin mitään on tosi kehno. Siispä kaikki kynnelle kykenevät elvyttämään tätä perinnettä :) Kirjekuoreksikin pitää valita sellainen, joka nuollaan eikä vedetä tylsästi teippiä pois.
Tietsikan näytöllekin voisi kirjoittaa kaunolla, niillä tikuilla joilla tärkeät sohivat kämmentietokonettaan tai kännykkäänsä ;) Inssit töihin.
-
PIPSA kommentoi_ 17. syyskuu 2009 22:09
-
Niinpä, mutta kuinka jännittävää oli avata sitä kirjettä. Ihan kuin Joulu olisi ollut :)
Tässä hyvä "ilahduta ystävääsi" - vinkki ihan kaikille.
-
P-M Lifländer kommentoi_ 17. syyskuu 2009 22:39 -
Vanhemmat ihmiset kirjoittavat vielä kirjeitä käsin, itsekin saan joka viikko niitä eri maista. Perinne. Ja kirjekuoret laitetaan täyteen koristetarroja.Kieltämättä käsinkirjoitettujen kirjeiden avaaminen ja lukeminen on hauskaa.Kirjoitan itsekin käsin kirjeet.
Hauska harrastus, joka tosiaan kuuluu monen osalta jo menneisyyteen. Kielitaitokin pysyy vireillä kun saa kirjeitä eri kielillä.Mm. sukulaiset Ruottin maalta pitävät kielitaitoani vireillä kun muistavat joka viikko pitkällä kirjeellä ruotsiksi. Kiitos vaan sinne Ruotsiin jos luette tätä.
-
Tuula kommentoi_ 17. syyskuu 2009 23:17 - Minulla on tallessa lasteni isän kirjoittamat kirjeet ja kortit. Sain ne vuonna 1979 kun mies palveli Parolassa. Aika ihania luettavia!
-
pekka saarinen kommentoi_ 18. syyskuu 2009 07:34 - Olisi mielenkiintoista seurata sivusta,kun tämänpäivän koululainen raapustaisi ainetta 50-luvun työvälineillä.Jo mustekynä oli niin hieno laite että tuskin pysyisi ehjänä montaakaan lausetta. paperista puhumattakaan.
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 08:47
- Koululla, jossa mummon kanssa olin kesät oli sellaisia hienoja mustekyniä, joita kastettiin musteeseen......Ja arvatenkin voitte kuvitella, että eihän siitä mitään tullut.......lähinnä laulun mukaan "tahroja paperilla" Ja sitten se raksui poikki se kärki, jonka sai kyllä aina vaihdettua uuteen............Lopuksi kirjoitettu teksti painettiin kuivaksi sellaisella hmmmmmm en tiedä mikä sen nimi olikaan, mutta sellaisella :):) Joku viisaampi muistaa tämänkin nimen.
-
pekka saarinen kommentoi_ 18. syyskuu 2009 09:04
- Muistan hyvin,se oli todellista käsityötä.Kynän kosketus paperiin oli höyhenenkevyt,kaikki piti olla kerrasta selvää,korjata ei voinut.Ja vasenkätisillä tosi hankalaa.Ensinmäiset kuulakärkikynät kun tulivat,niin olihan se juhlaa,siihen saakka kun jäi kiinni.Arestia tuli,että heilahti.
-
PIPSA kommentoi_ 18. syyskuu 2009 09:37
-
Niinpä. Ja alakoulussa harjoiteltiin kaunokirjoitusta ja jokaisen kiemuran piti olla kohdallaan. Se oli vaikeata se.
Onkohan kaunokirjoitustakaan enää ollenkaan; enää kun ei ole pieniä lapsia, niin ei pääse koulumaailmaan enää niin kiinni.
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon