Aamulehti Blogit

Jussi Lähde: Vaalirahakohuja ja -kolhuja

alkuruoka:

Vuosikymmeniä sitten eräs maamme johtava poliitikko totesi aamiaisseurueessa suuren rakennusyhtiön edustajalle olevansa saunan tarpeessa. Tarve oli voimakas ja edellisen illan voimaperäisen ryypiskelyn aiheuttamaa. Rakennusliikkeen edustajan ilmekään ei värähtänyt, kun hän kysyi "Jahas, minne sellainen sauna pitäisi rakentaa". Hyvät lukijat, tämä tarina on tosi.

pääruoka:

Kolmisen vuotta sitten keskustelin erään sanomalehden toimittajan kanssa, joka kyseli allekirjoittaneelta juttuvinkkejä ja mahdollisia aiheita laajemmille artikkeleille. Tovin tuumattuani tokaisin, voisikos noita poliitikkojen taulukauppoja hieman selvittää, kuka ostaa, keneltä, millä hinnoilla ja miksi. Toimittaja totesi, että aihe tuskin suurta yleisöä kiinnostaisi.

Uusi vaalirahoituslaki on otettu ehdokkaiden keskuudessa paljon entistä vakavammin. Hyvä niin. Edelleen laissa on monenlaista porsaanreikää tukittavaksi. Itse ehdotin aikanaan jokaiselle ehdokkaalle valtion valvomaa vaalitiliä, johon sekä ehdokas, että lahjoittajat antavat rahansa. Kampanja saisi tuolta tililtä nostaa varoja vain kampanjatyöhön kohdistuneiden kulujen mukaan. Suomalaisia poliitikkoja katsellessa on pakko todeta, luottamus hyvä, kontrolli paras.

Suomalaisen vaalirahoituksen historia on hurja ja niin ovat legendatkin. Vielä viime vuosikymmeniltä huhutaan, miten osa kampanjoista tuli rahoitettua niin karttuisasti, että rahaa jäi vielä vaalien jälkeen ehdokkaan omien taskujen pohjalle. Joissain huhuissa rahaa jäi paljon ja omakotitalo sai uuden elintasosiiven.

Rakennusalan vanhoja muistavat kertovat, että 1960 - 1970 luvuilla ehdokkaat lähettivät joskus laskuja suoraan rakennusyhtiöiden konttoreihin vaivautumatta edes asioista etukäteen ilmoittamaan. Kaavoitusmonopolin hyväksikäyttö oli härsiä. Muutama vuosikymmen myöhemmin toimintaa alettiin hieman naamioida, mutta suoraviivaisuus ei siitä juuri karissut.

Eräs ystäväni lupautui aikanaan erään kansanedustajan seminaariin puhumaan. Seminaari tuotti paljon rahaa ja oli menestys. Kukaan ei vain muistanut kertoa ystävälleni, että hänen ei olisi tarvinnut vaivautua seminaarikutsussa ilmoitettuun paikkaan. Eivät ne sinne tulleet muutkaan. Seminaari oli olemassa vain laskuilla.

Moni yritys on viime vuosikymmeninä maksanut seminaareista, joihin ei ole osallistuttu. Yrityksen ovat maksaneet ehdokkaiden vaalimainosten laskuja. Sen jälkeen samaiset yritykset ovat käyttäneet verovähennysoikeuttaan vedoten ilmoitteluun tai koulutukseen. 

jälkiruoka:

Vaalirahakohu on siitä kummallinen kohu, ettei yksikään poliitikko ole vielä ilmoittanut toimineensa väärin saati pyytänyt anteeksi politiikan julkikuville aiheuttamaansa pahaa. Moni tokaisee edelleen rehvakkaasti, että "sehän oli sellaista villinlännen touhua, you know". Ei. En tiedä. Villiä se varmaan oli, mutta aika itäistä hommaa.

 

 

 

Katselukerrat: 5

Tagit: eduskunta, eduskuntavaalit, politiikka, vaalirahoitus

Oula Lintula kommentoi_ 19. tammikuu 2011 16:19
Itse ajattelin kokeilla mallia, jossa pidän vaalibudjettia lähes reaaliaikaisesti (= muutaman pankkipäivän viiveellä) nettisivuillani yleisön nähtävillä. Kirjoitan siihen tulot sitä mukaa kuin moisia tulee ja menot sitä mukaa kuin menee. Haastan muut ehdokkaat vastaavaan.
Neuvos kommentoi_ 19. tammikuu 2011 17:13

Kuuluiskohan maksaa ne lahjaverot kans?

Taulukaupat ja seminaarit ovat pelkkää lumetta.

 

Aarne Kiuru kommentoi_ 19. tammikuu 2011 17:41

Voipi olla, että muillakin on ollut näitä virtuaalisia vaaliseminaareja. Lainaan Kari Kivelän blogia

http://blogit.iltalehti.fi/kari-kivela/2010/08/22/vs-kiviniemen-vaa...

 

"Erityisen hyvin Kiviniemi onnistui vaaliseminaareissa. Kiviniemi keräsi seminaareista messevät 32 000 euroa. Mononen-Mikkilä on kertonut seminaareja olleen kolme ja lippujen hintojen 500 – 1 000 euroa. Vain yksi näistä seminaareista tiedetään. Kahdesta muusta huippuseminaarista Kiviniemi ei ole halunnut kertoa mitään."

Oula Lintula kommentoi_ 19. tammikuu 2011 18:24
Neuvos: maksan juu lahjaverot jos joku lahjoitus menee rajan elikkä 4000 euron yli. En nyt tosin pidättele henkeä moista odotellessa.
lootuskukka kommentoi_ 19. tammikuu 2011 18:26

Onhan tämä tapaus Vanhanen ja Nuorisosäätiökin kansalaiselle hieman hämmentävä. Arkikokemuksen ja yleisen elämänkokemuksen perusteella on selvää, että pääministeri on rikkonut lakia myöntäessään Nuorisosäätiölle esittelystä valtionapua ja samanaikaisesti hän on saanut vaalirahaa ko. säätiötä. Tästähän oikeuskaslerikin totesi, että lakia on rikottu.

 

Nyt asiaa on harkinnut viisas ja moderni valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ja hän on sitä mieltä ,että Vanhasta ei tule asettaa syytteeseen valtakunnanoikeudessa. Todennäköisesti Nissinenkin on todennut, että lakia on rikottu, mutta että ministerin syytekynnys ei ylity.

 

Perustuslakiovaliokunta on päätynyt samaan, mutta varmuuden vuoksi ja yleisen mielipiteen takia kuusi kokenutta professoria saa vielä lausua näkemyksensä ja Matti Vanhanen antaa oman loppulausuntonsa. Syytettä ei tule, kansa toteaa, että elämme banaanivaltiossa ja antaa äänensä persuille. Protestina, kun ei muuta voi !

 

Kaikkonen, Vihriälä ja Tiura saavat todennäköisesti syytteet vielä kevään aikana, mutta paljon jää pimentoon. Esimerkiksi Kiviniemi ja työväenliikkeen isot sankarit kunnallistason kähminnöissä.

 

Oulan ajatus omasta avoimuudesta on komea, joskin ehkä tarpeettoman tarkka. Varmaan vaalien alla on ehdokkailla muutakin tekemistä kuin päivittää tilitetojaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot