Aamulehti Blogit

Jussi Lähde: Onko Halosen - Väyrysen ulkopoliittinen linja Perussuomalaisten menestyksen tae?

alkuruoka:

Ulkopoliittinen keskustelu menestyy Suomen ilmastossa yhtä hyvin kuin kirahvi. Ulkopoliittisen keskustelijan ja savannien pitkäkaulan kohtalo on yhtäläinen, ensin tulee kurkku kipeäksi, ääni muuttuu käheäksi ja katoaa. Siperia opettaa. Kaikessa hiljaisuudessa Suomen ulkopolitiikkaan on syntynyt uudenlainen jakolinja. Omalta osaltaan tuo jakolinja myös selittää Perussuomalaisten menestystä.

pääruoka:

Suomen ulkopolitiikkaa - kansalaisten mielissä - johtaa tasavallan presidentti Tarja Halonen. Halosen maailmankuvassa mennyt oli hyvää, nykyinen ja tuleva huolestuttavaa ja arveluttavaa. Ero edeltäjän, presidentti Ahtisaaren, maailmankuvaan on järisyttävä. Näkemyksissään ja paikallaanpysymisen toiveissa presidentti on saanut ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen varauksettoman tuen. Ei liene liioitellutta todeta, ettei Väyrynen ole milloinkaan tukenut yhtä väkevästi ketään muuta, itseään lukuunottamatta toki.

Suomen EU:n ulkopuolista ulkopolitiikkaa voi kuvailla Halosen - Väyrysen linjaksi. Kulisseissa maata kuopii Stubbin - Häkämiehen linja, joka perustuu aktiivisuuteen ja eteentulevien mahdollisuuksien nopeaan ja notkeaan hyödyntämiseen. Jakolinjat poliittisella kentällä eivät suinkaan mene vasemmiston ja oikeiston välillä. Lähes jokaisessa puolueessa on molempiin linjoillaan olevia ajattelijoita. Tosin on huomautettava, ettei ulkopoliittisia ajattelijoita ole ihan joka puolueeseen siunaantunut.

Mitä tekemistä tällä kaikella sitten on Perussuomalaisten gallup-menestyksellä? Paljonkin.

Halosen - Väyrysen -Hiljaisuuden -linja on taannut sen, että ulkopolitiikasta ei ole vieläkään tullut suomalaisessa politiikassa asia, jonka ymmärtämistä ja hallitsemista poliitikoilta edellytettäisiin. Ulkopolitiikan harrastajat ovat edelleen eduskunnassa se hieman hassu vähemmistö.

Älkää tulkitko väärin, en millään tavalla aliarvioi Perussuomalaisten ulkopoliittista osaamista ja näkemystä. Heidän ehdokkaittensa osallistuminen ulkopoliittiseen keskusteluun on aivan yhtä kehnolla tasolla kuin muiden puolueiden ehdokkaitten.

Ulkopoliittisen keskustelun puute lisää sisäpolitiikan painoarvoa politiikassa. Perussuomalaisten menestys ei ole suinkaan niin EU-kritiikillä ryyditettyä, kuin Timo Soini mielellään esittää. Viime kesänä Aamulehti julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan EU-vastaisuus ei ole perussuomalaisten kannattajille kovinkaan merkittävä juttu. Kannatus kumpuaa sisäpolitiikan ummehtumisesta.

Entä jos Suomessa käytäisiin enemmän ulkopoliittista keskustelua? Kaipaan moniäänisempää keskustelua Suomen roolista ja suhtautumisesta EU:n ulkopuoliseen maailmaan.

Entä jos Suomi hakisi aktiivisesti roolia maailmalla, pyrkisi vaikuttamaan, ottaisi kantaa ja oikeasti panostaisi siviilikriisinhallinnan ja rauhansovittelun kehittämiseen. Siis muulloinkin kuin juhlapuheiden kolmannessa kappaleessa? Miten kaikki se vaikuttaisi suomalaiseen poliittiseen keskusteluun? Kokisivatko kansalaiset että poliitikoilla on heille enemmän annettavaa tulevaisuudenkuvia pohdittaessa? Toivon, että tulevaisuudessa näemme myös sen vaihtoehdon.

jälkiruoka:

Halosen - Väyrysen linja on myös Sauli Niinistön suosion tae. Kun ulkopolitiikasta ja sen kehittämisestä ei keskustella suomalaiset ovat halukkaita valitsemaan presidentiksi säästöoppaan.

Katselukerrat: 49

Tagit: Alexander Stubb, Jyri Häkämies, Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö, Tarja Halonen, Timo Soini, tasavallan presidentti, ulkopoliittinen keskustelu, ulkopolitiikka

Aulis Aarnio kommentoi_ 20. tammikuu 2011 21:06

Kannanottosi on tärkeä kahdessa suunnassa. Ensinnäkin nykyisen ulkopoliittisen ajattelun aneemisuus on lähes tuskastuttavaa. Halosen ympäripyöreys leikkaa mahdollisuudet uudenlaiselta aloitteellisuudelta, joka ei tarkoita Stubbin kiilusilmäistä partiopoika-asennetta. Mutta ulkopolitiikka ei ole myöskään Halosen globaalia sosiaalipiolitiikkaa.

Toiseksi, ulkopolitiikan aneemisuus auttaa mm. perussuomalaisia, koska he voivat vaieta kipeistä asioista. Kukaan ei haasta ketään.

On täysin omituysta ja anteeksiantamatonta, ettei esimerkiksi presidentti Ahtisaaren Nato-ajatuksiin kukaan ei ota oikeastai kantaa. Tälläkin blogipalstalla näkee vain alamittaisia ja yksisilmäisiä Ahtisaari-tölväisyjä, ei ainurtakaan syvältä pohdittua ulkopoliittista kannanottoa.

Kiios että avasit pelin.

 

Kiito

Tommi Rajala kommentoi_ 20. tammikuu 2011 21:15

"Entä jos Suomi hakisi aktiivisesti roolia maailmalla, pyrkisi vaikuttamaan, ottaisi kantaa ja oikeasti panostaisi siviilikriisinhallinnan ja rauhansovittelun kehittämiseen. Siis muulloinkin kuin juhlapuheiden kolmannessa kappaleessa?"

 

Käytännössä suomen pieni väkiluku vetää maton alta. Kukaan ei kuuntele koska ääni ei ole merkittävä, suuren kansakunnan ääni.

Tomppa kommentoi_ 20. tammikuu 2011 21:39

"On täysin omituysta ja anteeksiantamatonta, ettei esimerkiksi presidentti Ahtisaaren Nato-ajatuksiin kukaan ei ota oikeastai kantaa."

 

Mitä sitä enempää ottaa kantaa, enemmistö suomalaisista on sitä mieltä ettei  NATO:on liitytä ja NATO on samaa mieltä.

Eemeli kommentoi_ 20. tammikuu 2011 21:41
Suomken ei pidä pistää nokkaansa joka asiaan. Sen voi tehdä EU ja USA. Ja EUn kanta onkin itseasiassa Suomen kanta koskapa kuuluu EUhun. Vai tässä pitäisi hypätä siellä sun täällä.
Aulis Aarnio kommentoi_ 20. tammikuu 2011 22:34

Tompalle,

 

Osuit naulan kantaan. Kommenttisi oli juuri niin yhdentekevä, jota tarkoitin, kun sanoin, ettei asia-argumentteja esitetä. Kansan mielipide ei ole asia-argumentti, eikä sillä voi ohjailla ulkopolitiikkaa. Sen sanoi jo Kekkonen. Ja oli oikeassa. Ulkopolitiikkaa johtaa presidentti ja maan hallitus, jotka kansa valitsee. Mutta eipä tästä sen enempää. Hyvää jatkoa.

Hannu Tiainen kommentoi_ 20. tammikuu 2011 22:45

http://www.tiedonantaja.fi/vanha-arkisto/2008-24-10/muu-artikkeli-06

http://www.tiedonantaja.fi/2010-10-9/takaisin-kekkosen-linjalle

Jussi

Käy joskus lukemassa Tiedonantajaa, niin tiedät että ainakin kommunistit osallistuvat ulkopolitiikkaan aktiivisesti. Niinhän se on, että täälläkään blogeissa ei saisi kirjoittaa kansainvälisistä asioista vaan heti tulee lunta tupaan tyyliin, että pitäisi keskittyä oman maan ongelmiin.

Tomppa kommentoi_ 20. tammikuu 2011 22:47
Aulis Aarnio, pitäisikö minun jälleen kysyä, miksi Suomen pitäisi liittyä Natoon? Asia-argumentti olisi perustelu miksi liittyä tai miksei liittyä, esitä itse omasi, demokratiassa kuitenkin enemmistön kanta ratkaisee kaikesta muusta paitsi pakkoruotsista?
Kyuu Eturautti kommentoi_ 20. tammikuu 2011 23:04
Vertailu on ehkä vähän hupsu.

Niinistö kyllä puhuu ulkopolitiikastakin aika ajoin. Siitä hän myös jotain tietää - tietäisipä Suomesta ja suomalaisista edes puolet niin paljon.

Soini ei paljoakaan ulkopolitiikasta sano, ellei "muut ovat väärässä" lasketa sanomaksi. Mielestäni ei.

Entä jos Suomi hakisi aktiivisesti roolia maailmalla, pyrkisi vaikuttamaan, ottaisi kantaa ja oikeasti panostaisi siviilikriisinhallinnan ja rauhansovittelun kehittämiseen.

Tuossa on ristiriita. Paras rauhansovittelija kun mielestäni ei ole sellainen, joka on suuna päänä maailmalla joka kriisissä tunkemassa nenäänsä toisten soppaan.
Jussi Lähde kommentoi_ 20. tammikuu 2011 23:08

Parahin Tommi Rajala

Väkiluku vetää maton alta? Höpsis. Höpsis ja vielä kerran höpsis. Tuolla logiikalla Indonesia täättäisi meidän asioistamme. Superhöpsis.

Jussi Lähde kommentoi_ 20. tammikuu 2011 23:10

Parahin Hannu Tiainen

Totisesti, kommunisteilla on ollut lusikkansa ulkopolitiikan sopassa. Niin pitkä lusikka, että se on ylettynyt myös sisäpolitiikkaan.

 

Parahin Kyuu

 

Aktiivisuus ja äänekkyys ovat kaksi eri asiaa. Ihmiskunnan historia lienee siitä paras todiste.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot