Jussi Lähde: Mistä ei voi puhua, sille pitää nauraa - eli Ilkka Talasrannan muistokirjoitus

Mistä ei voi puhua, sille pitää nauraa

 

Ilkka Talasranta teki 49 vuoden mittaiseksi jääneellä elontaipaleellaan valtaisan elämäntyön suomalaisten sielujen kutkuttelijana ja avaajana. Hän kävi tärkeäksi kokemansa taiston kansallista hiljaisuuttamme ja sulkeutuneisuuttamme vastaan. Talasranta valitsi aseikseen tässä rauhantyössä viihteen sanat ja sävelet.

 

Talasranta oli innokas elämän maistelija. Hänen lautaseltaan löytyivät kulinarismi, kulttuuri, kuntapolitiikka, jääkiekko, raviurheilu sekä itsellinen ajattelu. Ilkka Talasranta kehui äänekkäästi ja paheksui hiljaa. Hän ei milloinkaan katsonut ihmisten puoluekantaa tai mielipiteitä vaan vaikuttimia ja vilpittömyyttä. “Se aina sattuu jos joku on samaa mieltä mutta väärin vaikuttimin. Sitä arvostan, jos joku on eri mieltä mutta ajattelu on kirkas ja vilpitön” Ilkka tapasi todeta. Siellä missä kovuutta ja röyhkeyttä arvostettiin neuvottelupöydissä ystäväni voi pahoin.

 

Talasranta rakasti suomen kieltä ja sillä leikittelyä. Oriveden opiston kirjoittajakurssilla 1980-luvulla tapahtunut kohtaaminen mestari Jukka Virtasen kanssa johti vuosikymmenten kisällisuhteeseen. Virtasesta tuli oppimestarin lisäksi vaimonsa Liisan kanssa Talasrannan perheen jäseniä. Ilkan tytärtä Elliä lohduttaa pohjattoman surun hetkinä hänen vuoden ikäisenä saamansa nalle, joka tuli ristityksi “Jukka Virtaseksi”.

 

Talasranta teki oman pietinsä myös YLE:n viihteen päällikkönä. Hänen uskonsa mahdottomaan palkittiin Lordin voittaessa Eurovision laulukilpailut Ateenassa 2006. Jotain miehen kyvystä heittäytyä hetkeen ja laittaa itsensä likoon kertoo hänen nilkkaansa tuon voiton jälkeen ilmestynyt “H.R.H.” –tatuointi. Muistutus Suomen historiallisesta voittokappaleesta Hard Rock Hallelujah herätti saunan lauteilla kysymyksiä, joihin Talasranta vastasi eräällä lempitokaisullaan “yhdet puheet”.

 

Aika YLE:n palveluksessa sisälsi myös Suomessa järjestetyt Eurovision laulukilpailujen finaalit. Tuohon aikaan liittyy eräs rakkaimmista henkilökohtaisista muistoistani. Sain olla Talasrannan kutsusta mukana finaalien käsikirjoittajatiimin työskentelyssä. Erään palaverin aikana päätimme yllättää puhelimeen rientäneen Ilkan piiloutumalla tiimin kanssa toimistopöydän alle. Tämä kertonee omaa kieltään siitä, miten turvallisen, leikkisän ja luovan ilmapiirin Talasranta osasi luoda ympärilleen. Euroviisujen jälkeen Talasranta jätti YLE:n. Ison organisaation johtamiseen hän oli sielultaan liian kiltti ja herkkä ihminen. Alkoivat vuodet jolloin elanto oli haettava toisaalta.

 

Talasrannan kaltaisten ihmisten kohdalla on pakko kysyä, miten paljon helpompi hänen polkunsa olisi ollut Suomessa vakavikkona. Viihteentekijän leipä koostui välillä palasista, jotka olivat hyvinkin etäällä toisistaan.  Perheeseensä harvinaisen kiintyneelle miehelle etäisyydet kävivät välillä henkisesti raskaiksi. Lahden seudulla Talasrannan ajatuksen ja kynän jälki näkyivät niin Jokimaan raviradan toiminnassa, Pelicansin jääkiekkojoukkueen julkikuvassa kuin lukuisissa näytelmissä.

 

Ilkka Talasranta oli mies joka sekä puhui että pussasi. Ilkka ei tarvinnut liikuttuakseen kuin muutaman sanan tai sävelenpätkän tahi ajatuksen lähimmistä ihmisistään. Hän muistutti omaa perhettään rakkaudestaan heitä kohtaan joka päivä. Nuo tunnustukset eivät katsoneet paikkaa tai muun kuulijakunnan läsnäoloa. Tuo soihtu palaa lämmöllä kaikissa meissä, jotka saamme hänen perheensä tuntea.

 

Teatteri ja musiikki olivat Talasrannan suuret rakkaudet. Sairaskohtaus yllätti hänet kotinsa työhuoneessa, paikassa jossa oli parhaillaan kehkeytymässä kymmeniä eri vaiheissa olevia tekstejä. Jotain miehen nöyryydestä tekemisen edessä kertoo hänen tokaisunsa kesän menestysnäytelmänsä Myllysaaren Justiinan ensi-illan jälkeen. “Minusta tuntuu että olemme alkaneet oppia hieman”. Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2014 esitettävän musikaalin käännös jää Talasrannan viimeiseksi julkiseksi työksi. Melkein.

 

Ilkka Talasrannan henki ja elämänasenne näet elävät siinä suuressa opiskelijoiden ja työtovereiden joukossa, joka sai hänen kanssaan työskennellä. Muistan hyvin miten joskus hyvinkin negatiivisuuteen taipuvaisen puheensorinan keskeltä nousi Ilkka Talasrannan äänen lempeä jyly. “Ystävät, josko mietittäisiin hetki sitä, mikä tässä kaikessa on hyvää ja arvokasta.”

 

Laaja joukko ystäviä elämän eri laitamilta suree Ilkan poismenoa. Samalla meillä on lohtunamme Ilkan itsensä jättämät sanat ja ajatukset. Siitä kiinnipitäminen, mikä elämässä on hyvää ja arvokasta, nyt ja tässä.

 

Jussi Lähde

 

kirjoittaja on kirjoittanut Ilkka Talasrannan kanssa yhdessä useita näytelmiä ja raviveikkauslomakkeita

Katselukerrat: 3081

Heikki Karjalainen kommentoi_ 24. elokuu 2013 16:14

Ilkka oli lahtelaisen ESS:n lukijaneuvottelukunnan jäsen, jossa hänet kohtasin ja morjestettiin usein. Olin järkyttynyt Ilkan poismenosta. Hieno Mies.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot