Aamulehti Blogit

Johannan päiväkirja: Ovatko maahanmuuttajakiintiöt ratkaisu?

Rakas päiväkirja, koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen kantaväestön ja maahanmuuttajien kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen, ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä ratkaisuja. Kolme neljästä opettajasta on sitä mieltä, että maahanmuuttajia olisi ohjattava asuntopolitiikalla asumaan eri puolille maata ja maahanmuuttajaryhmien keskittyminen samoihin lähiökouluihin on estettävä. Lähes joka toinen opettaja rajaisi maahanmuuttajien määrän koulussa 20-30 prosenttiin. On myös mietittävä oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi. 

Katselukerrat: 104

Tagit: asuntotuotanto, kaavoitus, koulutuspolitiikka, maahanmuuttajakiintiö, maahanmuuttajat, peruskoulu, sekoittuminen, sosiaalinen

Tsaimai kommentoi_ 25. helmikuuta 2011 23:47

Maahanmuuton rajoittaminen ei tietenkään ole vaihtoehto.

Kaikki asian parantamiseen tehtävät toimet ovat vain ja ainoastaan kantaväestön harteilla, sillä monikulttuurisuus on rikkaus ja me emme voi asialle muuta kuin kaataa rahaa ja, rakentaa asuntoja.

Onko kenelläkään ainoatakaan keinoa jolla uskaltaisi vaatia maahanmuuttajiltakin jotakin.

Jari Leino kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 00:12
Johanna Loukaskorpi kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 00:27

Tsaimai: Itse olen sitä mieltä, että monikulttuurisuus on rikkaus. Tunnen monia upeita nuoria maahanmuuttajanuoria, joille toivon pelkästään hyvää. Valitettavasti yhteiskunnan "perussuomalaistuminen" ja niin kutsuttu maahanmuuttokriitisyyden vallalle pääsy ovat tehneet monien maahanmuuttajanuorien tilanteesta hankalaa. Rasismi nostaa päätään. Olen sitä mieltä, että maahanmuuttajat rikastuttavat koulun arkea. Ja senpä takia meillä ei pitäisi olla näin jakautuneita kouluja - kouluja joissa ei ole ollenkaan maahanmuuttajia ja toisia kouluja, joiden oppilasaineksesta maahanmuuttajataustaisia on jopa 50 %. Ongelmana maahanmuuttajakiintiöissä nousee se, että jos kiintiöt otetaan käyttöön - eikö maahanmuuttajaoppilailla ole tällöin oikeutta lähikouluun. Lähikouluperiaate on kuitenkin ehdottoman tärkeä asia. Olisivatko resurssiopettajat ja pienemmät opetusryhmät kuitenkin paras ratkaisu maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa? Kommentteja. 

 

Erityisen huolestuttava näen uudenlaisen tilanteen, että kantaväestö pakenee maahanmuuttajavaltaisista lähiöistä. Kierre on valmis. Syyttävä sormi nousee päättäjiä ja kaavoituksesta vastaavia kohtaan. Päättäjät ovat sinisilmäisyydessään päästäneet tilanteen siihen, että tällaisia lähiöitä on päässyt 2000-luvulla syntymään. Sosiaalista asuntotuotantoa on rakennettava muuallekin kuin tiettyihin lähiöihin.   

Pertti Alanen kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 01:12

Miten voidaan muuten puuttua ulkomaalaisten lasten koulunkäyntiin peruskouluissa kuin ohjaamalla heidän vanhenmpansa asumaan hajallaan? Mutta sehän ei onnistu!

Se on jo nähty tässä maassa: meillä on oikeus valita asuinpaikka vapaasti. Siitä on seurauksena, että tietyt ulkomaalaisryhmät haluavat asua omassa keskuudessaan. Hyvä (tai huono - ihan kuinka vaan) esimerkki ovat Suomen somalit. Näitä on vuodesta 1992 alkaen asutettu ympäri Suomea, mutta ei kulunut kuin noin viisi vuotta niin suurin osa oli muuttanut Turkuun ja Helsinkiin (tai laveammin: pääkaupunkiseudulle).

Turussa Varissuolla on vissiin miltei puolet immigrantteja.

Monikulttuurius ei ole rikkaus vaan köyhyys. Se on nyt nähty Saksassa, Yhdistyneessä Kuningaskunnassa ja Ruotsissa. Kuka haluaa, että hänen lapsensa kävisivät koulua sellaisessa paikassa kuin Tukholman Rinkeby? Rinkebyn aikuisista noin joka kymmenes on enää syntyperältään ruotsalainen, mutta koulussa 93 prosenttia lapsista on ulkomaalaisperheistä.

Ei ihme, että Saksassa on hylätty Multikulti ja ryhdytty puhumaan Leitkulturista.

Oula Lintula kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 02:40

"Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan"

Ehkäpä ei. Kun on kuopassa, niin kaivamisen lopettaminen ei vielä ole ratkaisu siihen, miten päästä ulos kuopasta. Mutta on se silti tarpeellinen toimenpide.

"Olen sitä mieltä, että maahanmuuttajat rikastuttavat koulun arkea."

Millä tavalla tätä rikastumista mitataan, ja kuka mittaa? Ei ainakaan rahassa. Nimenomaan rahaa kuluu enemmän niihin kouluihin, joissa maahanmuuttajia on paljon. Jos maahanmuutto oikeasti rikastuttaisi, pitäisi olla päinvastoin.

Mitä tulee maahanmuuttokriittisyyteen, niin maahanmuuttopolitiikka on politiikan osa-alue siinä missä moni muukin. Sitä on voitava kritisoida samoilla edellytyksillä kuin mitä tahansa politiikan osa-aluetta. Vanha tapa on tietysti vastata maahanmuuttokriittisyyteen heiluttamalla rasistikorttia.

Pertti Alanen kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 02:46

Oula Lintula esitti mielenkiintoisen kysymyksen: "Miten 'monikulttuurisuus' rikastuttaa suomalaista yhteiskuntaa?" Paljonko se tuottaa euroina?  Ei yhtään, pelkkiä kuluja?

Johanna Loukaskorpi kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 09:37
Arvon herrat, kiinnostavaa keskustelua. Tulen palaamaan monikulttuurisuuden rikastavaan vaikutukseen myöhemmin. Se vaatii pidemmän pohdinnan, mutta haluaisin, että antaisitte ratkaisuja ja ideoita seuraavaan dilemmaan: Mitä mieltä olette siitä, että pitääkö maahanmuuttajien jotka jo asuvat tietyillä koulualueilla muuttaa pois? Itse en näe tätä mahdollisena. Olemassaolevaa väestörakennetta ei muuteta asutuspolitiikalla, mutta tulevaa keskittymistä voidaan estää. Tällaisissa tilanteissa näen itse ratkaisuna pienet ryhmäkoot, paljon resurssiopettajia ja tukitoimia. Olen ajatellut tehdä kiintiöistä tai niiden selvittämisestä Tampereella valtuustoaloitteen seuraavaan valtuuston kokoukseen ja haluan ideoita. Olen avoin ajatuksille. 
Johanna Loukaskorpi kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 09:39
Nyt on kansalaisvaikuttamisen paikka. Aktivoikaa ystävänne. Valtuutettu haluaa kansan mielipiteen.
Pertti Alanen kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 09:51

Miten voidaan estää "tulevaa keskittymistä"? Ei millään. Kun vielä näkisi yhdenkään näyttöön perustuvan kasvatustieteellisen tutkimuksen pienempien ryhmäkokojen hyödyistä, niin tyytyväisenä tutustuisin.

Ryhmäkoko on OAJ:n ammattiyhdistyspropagandaa, jolla ei ole ole mitää tekemistä opettamisen kanssa. Samalla tavalla oppi uppoaa sadan kuin kymmenenkin lapsen päähän.

Johanna Loukaskorpi kommentoi_ 26. helmikuuta 2011 10:10

Alasen kommentti kertoo, kuinka kaukana tietyt ihmisryhmät ovat nykykoulun maailmasta. Maailma muuttuu Eskoseni. Väitän, että opettajankouluttajana ja kahdeksan vuoden äidinkielen opettajan kokemuksella, voin sanoa, että ryhmäkoko on yksi merkittävimmistä oppimista tukevista keinoista. Jos luokassa on esimerkiksi seitsemän erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta (ihan tavallinen tilanne nykykoulussa), on aika lailla eri asia, onko ryhmäkoko 16 vai 24. Useimmat erityistä tukea tarvitsevat oppilaat keskyttävät työnteon, jos opettaja tai avustaja ei istu ohjaamassa vieressä. Ryhmäkoon merkitys korostuu myös ns. tavallisille oppijoille. Mitä suurempi ryhmä, sitä vähemmän opettajalla on aikaa näille normioppijoille.

"Samalla tavalla oppi uppoaa sadan kuin kymmenenkin lapsen päähän." - tämä on kyllä niin huuhaapuhetta kuin vain voi. Mikään tutkimus ei tue tätä. Jokainen meistä oppii eri tavoin. Toiset hitaammin, toiset nopeammin ja sitten on niitä, jotka eivät vain meinaa oppia millään.

Ryhmäkoko onkin yksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tärkeimpiä työkaluja.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot