Jo' Buddy & Down Home King III feat. Nieminen Down Home Kivessä 2.3.2017

Aina silloin tällöin kuulee väitettävän, että suomalaiset kuuluisivat kansakuntien joukossa siihen ryhmään ihmisiä, jotka tavallista herkemmällä korvalla kuuntelevat muiden kansojen edustajien mielipiteitä itsestään. Totta tai ei, mutta onhan se toki mukavaa kuulla positiivisia huomioita niin naapureilta kuin kaukaisemmiltakin vierailta. Etenkin silloin kehuminen tuntuu hienolta, jos kyseessä ei ole vain ilmiselvä vieraskoreus. Lukuisia ulkomaisten juurimusiikkiartistien keikkoja Kulttuuriravintola Kivessä yli kymmenen vuoden aikana nähneenä on mieleen jäänyt, loistavien musiikkikokemusten lisäksi tietenkin, erityisesti se, että tulivat vieraat sitten Pohjanlahden tai Atlantin takaa tai mistä päin maailmaa tahansa, hyvin useat heistä nostavat jossain vaiheessa iltaa esille Jo' Buddyn nimen. Harvinaisuudeksi ei voi lukea sitäkään, että yleisön joukossa oleva Jo' löytää tiensä myös lavalle jammailemaan illan orkesterin kanssa. Tämä kaikki kertoo selväsanaisesti siitä suuresta arvostuksesta, jota Tampereen suuri poika maailmalla nauttii. Toki häntä kotikonnuillaankin arvostetaan, mutta enemmänkin miehen suurelle antaumukselle ja osaamiselle juurevan musiikin työn raskaan raatajana voisi huomiota osoittaa esimerkiksi niin sanottu valtamedia.

Jo' on edellä mainittujen epävirallisten esiintymisiensä lisäksi noussut Down Home Kiven lavalle useita kertoja erilaisissa kokoonpanoissa. Maaliskuun aluksi Kiven yleisö pääsi äimistelemään ja nautiskelemaan taas yhtä miehen lukuisista yhtyeistä. Jo'n itsensä lisäksi triossa musisoivat vanha tuttu Down Home King III rummuissa ja Sami "Kanttori" Nieminen Hammond-urkujensa takana. Nieminen on tuttu lähinnä Nieminen-Litmanen duosta, mutta Jo'n ja DHK IIIn kanssa kuulin häntä nyt ensimmäistä kertaa.

Kolmikon reilut kaksi tuntia kestäneet kaksi settiä pitivät sisällään niin Jo'n kuin Niemisenkin tekemää musiikkia. Pääosassa olivat luonnollisesti groove ja roll ja enimmiltään pysyteltiin tiukasti hyväntuulisen menomusiikin parissa niin lauletuissa kuin instrumentaalisissakin, joita kuultiin yllättävänkin paljon, kappaleissa. Jo' vastasi kitaroinnin ohella kaikista vokaaleista, jollei nyt Hot Barbeque-kappaleen hoilauksia oteta lukuun, trion muiden jäsenten keskittyessä instrumenttiensä pelaamiseen. Niemisen viehkolla svengillä soittamat Hammondit istuivat hämmästyttävän hyvin Jo'n musiikilliseen avaruuteen, vaikka sitä ennen keikkaa hieman epäilinkin. Urut eivät ole kovin yleinen soitin juurevammassa musiikissa, jossa kosketinsoittimista kenttää hallitsee yleensä piano, mutta hienostihan se meni ja hyvältä kuulosti. Niemisen omat kappaleet olivat ehkä askeleen kauempana siitä alkuperäisestä juurimehusta, mutta mainiosti niistäkin sekoitettu kukonpyrstö maistui sekä allekirjoittaneelle että muullekin yleisölle. Down Home King IIIsta vain sen verran, että kaikki on ennallaan. Mies on edelleen, miksipä se siitä muuttuisi, yksi kaikkein kovimpia koskaan kuulemiani rumpaleita puhutaan sitten juuri-, tai mistä tahansa muustakaan musiikista. Se pehmeys ja rentous, tarkkuuden ohella tietenkin, millä hän kapuloitaan käsittelee, on sanalla sanoen vertaansa vailla, ten points. Jo'n kitarointi ja laulu eivät tuottaneet mitään yllätyksiä, mutta jälleen kerran sitäkin enemmän nautintoa ja hyvää mieltä. Positiiviset vibraatiot eivät muutenkaan olleet kortilla tällä keikalla, vaan kolmikko jakeli niitä niin runsaalla kädellä, että sopii vain toivoa niitä jääneen laarin pohjalle hieman myös trion tuleville keikoille. Lopuksi on vielä aivan pakko nostaa esiin illan oudoin ja ehdottomasti yksi upeimmista hetkistä. Ensimmäisen setin loppupuolella soitettu Groovy Eyes -yhtyeen Well-A-Feelin' Good alkoi letkeänä, (Jo'n sanoin "vauhtia valepuvussa"), ja leppoisana hoilotuksena, mutta yllättäen se vääntyikin joksikin aivan muuksi. Musiikin siivin bändi kuljetti meidät suoraan vuoteen 1968 ja Hollywood Bowlin lavalle ja tuuli henkäili pahanenteisesti Père-Lachaisen suunnalta. Auts!

Hieno bändi ja hieno ilta, kiitos Jussi, Tyko ja Sami. Kiitoksen ansaitsevat myös Mäkisen Jukka ja Blueslovers järjestämisestä, Savisaaren Simo äänestä ja tietenkin Heidi ja kaikki muutkin Kiven ihanat ihmiset.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 172

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot