Kansanedustaja Antti Kaikkonen tunnusti medioille hiljattain, että hänen puheenjohtamansa Nuorisosäätiö, jonka säädekirjan mukainen tavoite olisi rakennuttaa vuokra-asuntoja nuorille, onkin tukenut häntä hänen lukuisissa vaalikampanjoissaan, sekä pääministeri Matti Vanhasta presidentinvaaleissa. Säätiö saa rahoitusta mm. Raha-automaattiyhdistykseltä, eli varoja, jotka kiven kovaan vannotaan menevän yleishyödyllisiin tarkoituksiin.
Olen toki ennenkin tiennyt, että maamme on pullollaan potilasjärjestöjä ja sosiaalialan järjestöjä, joiden hallitus on täynä poliitikkoja, ja jotka eivät oikeasti edistä muka edistämäänsä asiaa pätkääkään (esim. Omaishoitajien Liitto), mutta se, että hyväntekeväisyysrahoista annetaan runsaiden kokouspalkkioiden ja ”seminaari”matkojen lisäksi myös suoraa vaalitukea, se saa jo sapen kiehumaan yli.
Eikö tämän maan poliitikoilla ole minkäänlaista moraalia? Eikö mikään kello kilise, kun niitä rahoja, joilla pitäisi rakentaa nuorille vuokra-asuntoja, laitetaankin poliitikkojen vaalimainoksiin? Ilmeisesti ei. Ja jos ei kilise, se kertoo siitä, että koko poliittinen eliittimme olisi vaihdettava ihmisiin, joilla se kello vielä kilisee.
Olen syytä ennenkin kysynyt, ja vastaus pelottaa. Oma käsitykseni on, että syynä on nousukkuus. Kun vaatimattoman taustan omaava ihminen nousee yhtäkkiä asemaan, jossa voi päättää toisten asioista ja toisten rahoista, hän alkaa saalistaa hyvää itselleen, ja unohtaa muut. Tämähän näkyy lähes jokaisen nykypoliitikkomme käytöksessä. Laskujen maksajatkin etsitään muualta, oli kyseessä sitten lentomatka tai merkkipäivä.
Mutta rikkaat poliitikotkaan eivät ole sen parempia. Monimiljonäärikansanedustaja Kimmo Sasi tuskin tarvitsee kenenkään vaaliroposia, mutta se ei silti ole tehnyt Sasista parempaa ihmistä. Sasi kyykytti aikanaan takaajia velkajärjestelylaissa, sittemmin suomenkielisiä pakkoruotsitusta puoltaessaan ja sokerina pohjalla ajoi eläkeläisen hengiltä.
Kansan asioista päättämään tarvittaisiin ihmisiä, joilla ei nousisi kusi päähän. Jos meillä olisi vielä sääty-yhteiskunta, sanoisin, että päättäjiksi pitää valita aatelistoa, joka on pienestä pitäen kasvatettu vastuuseen ympäristöstään, sillä sellainen oli muinainen aateliskasvatus. Vaan nyt kun aatelikin on degeneroitunut, en osaa sanoa, mitä tulisi tehdä. Mutta kuten Paasikivi sodan jälkeen sanoi, sitä edeltäneiden poliitikkosukupolvien oli syytä väistyä, ja jos nyt tehtäisiin samoin, meillä ehkä olisi toivoa saada paremmat poliitikot.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon