Aamulehti Blogit

Oliko tänään viimeinen kirkas, kuulas, aurinkoinen syyspäivä? Toivottavasti ei, mutta luultavasti kyllä.

Tällaisen päivän kunniaksi on syytä kehua kirkkaan, kuulaan, aurinkoisen syyspäivän parasta harrastusta: pyöräilyä.

Polkupyörä ei ole vain kulkuväline. Se on meditaatioväline. Ja tarkoitan pyöräilyä, joka ei tähtää määränpäähän, huippuaikoihin ja maksimisykkeeseen. Tarkoitan leppoisaa kansalaistoimintaa. Sen verran vauhdikasta, että paita kostuu selästä. Silti sen verran rauhallista, että ehtii katsoa rauhassa ympärilleen ja pysähtyä Rajasalmen siltakahvilaan kahville.

Sen verran päämäärätöntä että voi eksyä ennen kulkemattomalle pyörätielle. katsotaanpa, millaista Ikurin peränurkassa on? Jos ajaisikin tuota polkua Ylöjärven suuntaan? Onkohan Horhalla pyöräteitä?

Näkee ihmisiä, elämää ja luontoa. Ajatus kulkee. Ongelmat ratkeavat. Henki liikkuu. Mieli kirkastuu.

On kaksi ajankohtaa, jolloin pyöräily on vielä parempaa kuin muulloin.

Ensimmäinen on huhti-toukokuun ilta. Aurinko on vielä hätkähdyttävän korkealla, on vielä kylmä, mutta pyörätiet alkavat kuivua. Elämä alkaa jälleen ja kaukana edessä on pitkä kuuma kesä.

Toinen on syys-lokakuun aamu. Voi olla jo pakkasta, maa on ehkä kuurassa, mutta pyörätiet ovat vielä sulia. Ilma on uskomattoman raikas ja aurinko paistaa matalalta mutta kirkkaasti.

Nämä kelit ovat nyt ulottuneet lokakuun puolelle. Jospa syyssateet eivät tulisikaan?

Tagit: liikunta, pyöräily

Jaa 

Jussi Lähde Jussi Lähde kommentoi_ 6. lokakuu 2009 21:16
Perhana, tuolla se kellarissa kyhjöttää. Pitäisiköhän kuitenkin vielä korkata tämä pyöräilykausi?
Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 6. lokakuu 2009 21:20
Ääh, varo nyt kääntämästä veistä haavassa. Kiitos käsivammautumiseni (Tapiolan johto: kostan tämän!) en ole voinut turvallisesti polkupyörän tangosta napata kiinni pariin vuoteen.

Pyöräily on hieno juttu. Jos kuntosi sen sallii, se on raamatullisen tason synti olla harkitsematta! Se on yksi niitä (monia) pieniä lahjoja, joita arvostaa eniten vasta kun sitä ei enää ole tarjolla. Mutta vielä minä jatkan kuntoutusta, vielä minä huudan tuskissani Hatanpään fysiatrian osastolla, kunnes jokupäivä wanha kunnon Tunturi Akseli kaivetaan varastosta ja otetaan hyötykäyttöön! Olkoon tämä eräänlainen sotahuuto ja/tai hullun hurskastelua.
pekka saarinen pekka saarinen kommentoi_ 6. lokakuu 2009 21:23
Pelkkää asiaa.Horhassa on loistavia polkuja pyöräillä.Lamminpään vanha laskettelurinne on haastava tuttavuus.Jos ei jaksa polkea ylös voi nautinnon kokea tulemalla alas.Mäen alla olevaa lampea kannattaa varoa,muuten voi kastua koko mies.
Hannu Tiainen Hannu Tiainen kommentoi_ 6. lokakuu 2009 21:24
Nykyään yhä useampi harrastaa pyöräilyä läpi vuoden. Itselläni alkaa pyöräilykausi huhti-toukokuun vaihteessa ja päätyy näihin aikoihin, tänä syksynä kyllä huomattavasti aikaisemmin vastoinkäymisten takia. Pyöräily on yksi parhaista liikunnan muodoista, ellei jopa paras.
Cyclox Cyclox kommentoi_ 6. lokakuu 2009 21:32
Pakkaskeleissä on mukava pyöräillä, ei roisku kura ja valot näyttävät hyvin pimeän aikaan. Nykyään on niin hyviä varusteita (nastarenkaita, goretexejä ym) saatavilla, että pyöräily käy miltei kelissä kuin kelissä. Vastatuulen ja kaikenlaisten vastoinkäymisten voittaminen palkitaan henkisenä kasvuna.
Ihmetteleva Ihmetteleva kommentoi_ 6. lokakuu 2009 22:04
oli joskus runsas puoli vuosisataa sitten asuin Koivistonkylässä ja töissö Lokomolla matka taittui ympäri vuoden polkemalla, no piti olla kunnon rukkaset jottei sormet jäätyneet tammikuussa
Oula Lintula Oula Lintula kommentoi_ 7. lokakuu 2009 00:59
Tämä se on sitä mistä itsekin siinä touhussa tykkään. Kulkuneuvonakin se on toki kaupparetkillä mainio, mutta pitemmän matkan kiireetön ajelu on aivan oma juttunsa.

Voipa tosin kohta joutua talvisäilöön...
Siponinjo Siponinjo kommentoi_ 7. lokakuu 2009 05:55
Kannattaa silti varoa kuoppaisia teitä ettei vaan kulkuset litisty satulan väliin...silloin voi soida korkeelta.
ei nimeä ei nimeä kommentoi_ 7. lokakuu 2009 11:49
Joskus vuonna nakki ja makkara olen ajanut tavallisellavaihteettomallamummopyörällä läpi vuoden. Olin koulussa yhdessä kaupungissa ja asuin noin 5 - 6 km koululta. Tuiskussa ja tuiverruksessa, joka koulupäivä.

Varmaankin se idea oli siinä; jokapäivä säässä kuin säässä ja oli pakko. Hallitsin tasapainoni hyvin enkä ollut kaatunut kertaakaan vaikka oli miten liukasta. (tarkempaa tarkastelua pyöräilemiseni varusteineen ei sitten kestä;)
Ellu - Tukholma Ellu - Tukholma kommentoi_ 7. lokakuu 2009 12:08
Olen ihan samaa mieltä! Pyörä on paras kulkuneuvo mitä on! Sopii minulle mainiosti, vaikka olen onnetomuuksin joutunut, mutta ei ne ole "traumoja" antanut, jotten fillari on jatkuvasti käytössä!

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot