NOKIA  TEURASTAA  ALIHANKKIJOITAAN

 

Nokia on esimerkki globaalin kapitalismin syvimmästä olemuksesta, se on siis kapitalismin indikaattori ja malli. Nokian historia on globalisaation historiaa, kertomus pienen suomalaisen yrityksen kasvusta irti kansallisista raameista ja muuttumisesta kasvottomaksi saalistajaksi. Kuvaavaa on Nokian hyppelehtiminen Saksaan ja sieltä Romaniaan ja lopulta vieläkin halvemman tuotannon alueelle, sinne missä työntekijöiden oikeuksia ei juurikaan ole ja palkkakin on muutaman euron luokkaa tunnissa. Globaalin kapitalismin logikkaa on voiton maksimoinnin logiikkaa. Kaikista tärkeintä on sijoittajien voittojen turvaaminen. Tämähän on markkinaliberalistien unelma - sosiaalisesta vastuusta ja työvoimariippuvuudesta vapautunut yritys. Tämähän on ollut esimerkiksi Walhroosin ideologinen agenda, vapaiden markkinoiden vapaus luoda voittoja ilman kontrollia ja valvontaa.

Suomen kuvalehden artikkeli "Nokia rikkoi lupauksensa" on kuvaava kertomus saalistamisen logiikasta, ( 7.10.2011)laitetaan muut maksamaan riskit ja uhrataan ne jotka ovat riittävän hyväuskoisia uhrattavaksi. Laajemmassa mittakaavassa tämä markkinaliberalistisen ideologian saalistamisoppi näyttäytyy tällä hetkellä selkeimmin Euroopan ja Yhdysvaltojen kriisissä. Vastuusta vapautetetut vapaat markkinat ovat onnistuneet pakottamaan valtiot omien virheidensä maksumiehiksi.

Käytännössä länsimaiden velkakriisi on ylivelkaantumisen kriisi. Senhän me jo yleisesti tiedämme. Johtopäätökset vain antavat odottaa itseään. Kriisi on samalla myös kapitalismin kriisi. Järjestelmä ei kykene toimimaan vain yritysten varaan rakennetun vastuun varassa. Markkinaliberalistien unelma kapitalistisesta vapaudesta on muuttumassa suureksi epäonnistumiseksi. Markkinoiden vapaus on tuhoamassa kapitalismin. Saalistamisen logiikka on tuhoamassa kapitalismin.

Kapitalismi on tuhoutumassa myös kasvavaan katkeruuteen ja jopa vihaan, jota tavalliset kansalaiset tuntevat "vapaiden markkinoiden" anarkiaa ja mielivaltaa kohtaan. Jopa markkinavapauden "luvatussa maassa" Yhdysvalloissa  ovat ihmiset lähteneet liikkeelle purkamaan katkeruuttaan ja kyllääntymistään markkinavoimiin. Eikä ihme, kasinokapitalismista on hyötynyt vain pieni osa maailman ihmisitä. Vapautettujen markkinoiden globalisaatio on alkanut kylvämään vallankumouksia, nälkämellakoita ja porvarillisen keskiluokan kapinaa. Erityisesti porvarillisen keskiluokan kasvava ahdinko on nostamassa esiin porvarillista vaihtoehtoa, fasismia, jonka avulla käydään "taisteluun" suurpääomaa ja finanssikapitalismia vastaan. Se on looginen vaihtoehto keskiluokkaisille ihmislle, jotka pelkäävät sosialismia ja niukkuutta ja yhteisvastuuta ja ympäristösopeutettujen yhteiskuntien "viherfasismia".

Vuosikymmenien ajan on ennustettu erilaisissa skenaarioissa kapitalismin rapautuvan ympäristön ja rajallisen maapallon asettamiin ehtoihin, mutta nyt alkaakin näyttää siltä, että markkinalibertalistien ja -liberalistien pakkorakentama markkinavapaus syökin kapitalismin sisältä käsin. En vaadita suuriakaan ennustajan kykyjä, jos sanotaan säädeltyjen markkinoiden ja kontrolloidun kapitalismin ajan alkaneen. Ylivelkaantuneiden valtioiden velanmaksu johtanee niukkuuteen ja yhteiskunnallisen vastakkainasettelun kasvuun. On mahdollista, että finanssimarkkinoiden löysät varallisuusarvot haihtuvat kuin tuhka tuuleen ja kapitalismin globaali kriisi murtaa globaalin kapitalismin selkärangan.

Rehellisesti sanottuna,tuskin itken sen perään ja luulen, että kasvava määrä ihmisiä on valmis hyväksymään kapitalistisen anarkian ja kärsimyksen tilalle selkeämmin säädeltyjä markkinoita, finanssisäätelyä ja supistuvan kasvun raakaa todellisuutta. Niukkuus ja supistuva kasvu saattavat olla ympäristön ja maapallon kannalta hyvä asia, mutta yhteiskuntien sosiaalisen koheesion ja vakauden kannalta vaarallisia asioita. Joudumme varmaankin jakamaan niukkuutta tasaisemmin. Jos emme tee niin, saatamme joutua varautumaan luokkaristiriitojen kärjistymiseen. Kasvun supistumisen myötä  perinteisen kapitalismin aika alkaa olla ohi.

On todella korkea aika rakennella kolmannen tien mallia. Millainen se voisi olla ?

 

 

Katselukerrat: 334

Ahti Pontinen kommentoi_ 7. lokakuu 2011 16:58

Ei ainakaan kommunismi. Siinä on noita ihan samoja lopputuloksia, jopa nopeammin ja tuhoisammin.

Oikeasti ainoa tapa säännellä asioita oikeudenmukaisesti on väestönkasvun pysähdys ja naisille oikeuksia sekä pk yrittämiselle byrokratian vapautta ja vapautta muutenkin. Tasaus tasauksen vuoksi johtaa todella huonoihin asioihin.

Juha Kauhanen kommentoi_ 7. lokakuu 2011 17:20

Yhteiskuntien varallisuuden tasaisempi jakaminen voi olla peresteltu pääasiassa yhteiskuntarauhan kannalta, mutta väestönkasvun alentaminen vaatinee kyllä resurssien ohjaamista köyhille maille. Tasajaon probleema voi ollakin perimmiltään globaali ongelma. Pk-yritysten edut eivät ole useinkaan yhteneviä jättiyritysten ja konsernien etujen kanssa. Mielenkiintoinen ongelma miten pienyrityksiä tuhoava globalisaatio voitaisiin kääntää toiseen suunntaan.

Cato kommentoi_ 7. lokakuu 2011 21:40

Itse asiassa länsimaiden kriisi ei johdu niinkään kapitalistisesta talousjärjestelmästä, vaan ensisijaisesti poliittisista päätöksistä.

USA siirtyi käytännössä pysyvään alijäämäiseen talouteen 1970, josta lähtien alijäämä on paikattu velalla.  Yhteiskunnan uudistamiseen kyvytön kaksipuoluejärjestelmä on estänyt liittovaltiota tekemästä päätöksiä, joita olisi tarvittu kilpailukyvyn palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.  Nyt USA on velkakriisissä.  Sitä ei edes markkinatalous pysty yksin paikkaamaan.  Wall Street -liike muodostui yhteiskunnan epäoikeudenmukaisen tulonjaon vuoksi.  Verotus ja tulonjakokysymyksetkin perustuvat poliittisiin päätöksiin.

Euro on ollut rakennelma, joka teki kaikille siihen kuuluville mahdolliseksi saada lainaa lähes olemattomalla korolla.  Lainaaminen sai lisävauhtia paitsi kaikenlaisista velanottoa edistävistä läpinäkymättömistä erityisrakenteista, myös periaatteesta, että kenekään ei oikeasti tarvitse noudattaa mitään periaatteita tai tehtyjä sääntöjä (kuten budjettivajeen rajoitukset).  Euromaiden veloiksihan lasketaan vain valtion velat, ei osavaltioiden tai alueellisten julkisen sektorin piiriin kuuluvia velkoja ja sitoumuksia.  Euron arvo on siksi huteralla pohjalla, ja se näkyy arvopaperipörsseissä.  Kukaan ei oikeasti tiedä euromaiden todellista velkaisuusastetta, takausvastuista puhumattakaan.  

Euro on poliittisin päätöksin tehty ja ylläpidetty rakennelma, joka ei toimi markkinatalouden periaatteilla.  

On tietysti helppoa syyttää vastoinkäymisistä yleisesti ilmiötä kapitalismi.  Hedelmällisempää olisi pohtia ja analysoida syitä, jotka ovat johtaneet länsimaat tähän suohon, missä nyt olemme.  Poliittiselta vallalta on puuttunut vastuuntunto, läpinäkyvyys ja toimiva kontrolli.

Mitä Euroopan liittovaltioon tulee, on vaikea nähdä hyötyjä siitä, että parin taloutensa hoitavan kansan niskaan kaadetaan niidenkin velan hoito, jotka eivät niitä itse hoida.  Liittovaltiossa velat ovat liittovaltion velkoja, ja niitä maksaa se, jolla on tuloja.  Ovatko suomalaiset halukkaita alentamaan elintasonsa 50 vuoden takaiselle tasolle? Ei kovin moni.

Vanha Varis kommentoi_ 7. lokakuu 2011 23:58

Aivan, kapitalismin periaatteet ovat tuhoamassa kapitalistisen talousjärjestelmän. Näinhän Marx ennusti jo yli 150 vuotta sitten. Hän todisti rautaisella logiikalla Pääomassa, että kapitalismi sortuu omiin sisäisiin ristiriitoihinsa. Tuskin hän olisi odottanut sen kestävän näin kauan. 

On ollut ns. kehitysmaita josta ammentaa luoononvaroja ja keksitty yhä uusia säätelymekanismeja, paikaksi paikan päälle. Ja otettu ja myönetty lainoja velkaiset toisilleen, ristiin rastiin. Nyt rupeaa jo konstit olemaan vähissä ja luonnonvaroja hävitetään kiihtyvällä vaudilla. Ikuiseen kasvuun uskovaiset voisivat hiukan miettiä mitkä ovat todelliset resurssit. Raha ei sitä ole, se on vain suhteellinen mitta.

Vanha Varis kommentoi_ 8. lokakuu 2011 00:11
Catolta kysyn: mitä se "kilpailukyky" oikein tarkoittaa? Sitä hoetaan auttomaattisena mantrana joka siunaa kaiken. Ja mistä koko ajan pitäisi kilpailla? Ei kai vaan rahasta? Se ei todellakaan kannata, olisi viisampaa tehdä globaalia yhteistyötä ja sopia hupenevien varojen käytöstä oikeudenmukaisemmin ja ottaen huomioon tulevien sukupolvienkin elinehtoja.
Juha Kauhanen kommentoi_ 8. lokakuu 2011 07:42

Kolmannen tien mallin loogiset taustaehdot on sinänsä nähtävissä:
1. Kestävän kehityksen ja ekologisten peruslainalaisuuksien varaan rakentuvat talous- ja tuotantojärjestelmät, jotta maapallon rajallisuus ei ajaisi kulttuureja rapistuvaan kaaokseen.
2. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jotta yhteiskunnat eivät hajoaisi kärjistyviin luokkaristiriioihin.
3. Maaperän ja merien ympäristöongelmien ratkaiseminen ajoissa, jotta ekologiset kriisit eivät laajenisi edes paikallisiksi katastrofeiksi.
4. Globaalin kapitalismin synnyttämän anarkian säätely ja kontrolloiminen.

Sanalla sanoen kolmas tie on monille vastenmielinen suhteellisen niukkuuden, jaetun vastuun  ja säätelyn yhteiskunta.

Oraakkeli kommentoi_ 8. lokakuu 2011 08:31

Varis hyvä, mahtoiko setä Marx ennustaa yhtä hyvin kommunismin tuhotumisen sisäisiin ristiriitoihinsa?

 

Jatkan hieman tuosta Caton yhteenvedosta. Tosiaankin, kaikki Euroopan, Jenkien ja monen muun sotkut on jos ei suoranaisesti toteutettu poliitikkojen päätöksillä, niin ainakin tuettu ja mahdollistettu. Miksi näin on käynyt näissä demokratioissa? Olisiko syy demokratiassa itsessään, yhdistettynä moninkertaiseen hallintajärjestelmään (kunta, valtio, liittovaltio...) joka antaa politiikan huipulle valituille mahdollisuuden puuhata niin isojen ja mutkikkaiden asioiden kanssa, että äänestäjätkään eivät niitä ymmärrä tai edes tiedä olevankaan. Ja kenties matkalla poliittisen pyramidin huipulle ihmiset seuloutuvat järjestemän vaatimusten mukaan moraaliltaan, puheiltaan ja teoiltaan samanlaisiksi ja sopiviksi nykyisen järjestelmän kannalta. Ihan esimerkkinä, mietihän Kalevi mitä nämä samaiset poliitikot, jotka ovat kansallisten ja EU-parlamentin kautta saaneet aikaan nykyisen sotkun, saavatkaan aikaiseksi EU liittovaltion kabineteissa entistä kauempana äänestäjiensä odotuksista?

 

On toki yksinkertaistus sanoa, että valta turmelee, niin politiikassa, yrityksessä, puolueessa, ammattiyhdistyksessä kuin muuallakin, mutta siltä kieltämättä näyttää kun vertailee erilaisia valtajärjestelmiä vuosisatojen varrelta. Neuvostoliitossa ja Kiinassa kommunistit kahmivat itselleen ja perheilleen puolueen kautta omaisuuden, vallan ja muut haluamansa edut, joista heidän jälkeläisensä edelleen nauttivat. Sama on tapahtunut tottakai muuallakin, yhteiskuntajärjestyksestä ja sen muodollisesta demokraattisuudesta riippumatta. Ainoa yhteinen nimittäjä onkin ihmisluonne pikku heikkouksineen, ei jokin toistaan parempi tai huonompi hallintojärjestelmä. Keskimäärin ihminen haluaa hyvää ensisijaisesti vain itselleen eikä kovin paljon piittaa siitä miten oma toiminta heijastuu jonnekin haplatuotantomaan perukoille tai tuleville polville. Ja poliitikotkin ovat ihmisiä.

 

No, tällaisen ajatuksen kautta tietysti tavoitetila olisi se, että poliittisella koneistolla on mahdollisimman pieni valta ihmisten arkeen, kuin myös julkisilla palveluilla, joiden paisuttamisella perustellaan ylisuuri hallintakoneisto, joka siis vieraannuttaa päätöksenteon ihmisten arjesta jne. Ja toisaalta yksilöiden pitäisi olla kyllin valistuneita jotta eivät juokse sokeasti oravanpyörässä pystyäkseen ostamaan kaiken krääsän mitä markkinakone saa revittyä irti maankuoresta ja jonkun selkänahasta. Ja ihmiset tyytyisivät yksinkertaisesti vähempään tavaraan ja samalla mahdollisesti mielekkäämpään elämään. Ja vähemmän hohdokkaaseen uraputkeen jossain pienemmässä yrityksessä. Enemmän paikallisia tuotteita ja palveluita, vähemmän vientiä ja tuontia. Tosi kerettiläistä nykyisen hallituksen, EU tai suuryritysten strategioihin verrattuna, tiedetään.

Hannu Tiainen kommentoi_ 8. lokakuu 2011 09:17

On väärin kutsua Marxia ennustajaksi, sillä hän teki tiukan tieteellisen analyysin kapitalismista. Lukekaa nyt laittamastani linkistä, jossa tohtori Seppo Ruotsalainen kertoo mistä tässä kaikessa on kysymys ja nimenomaan miten oikeassa Marx oli.

http://tiedonantaja.fi/2011-26-8/kriisi-on-kypsynyt

Neuvos kommentoi_ 8. lokakuu 2011 09:21

Globaalitalous on aina heikomman riistoa ja vähän paremmalle oksalle päässeiden syrjäyttämistä.

Jenkkilästä alkanut kapinointi saattaa laajeta?

Cato kommentoi_ 8. lokakuu 2011 09:38

Poliittisen vallan tärkein talouspolitiikkaa koskeva tehtävä olisi pitää huoli kilpailulainsäädännöstä ja sen noudattamisesta.  Kartellit ja monopolit ovat toimivan talouden pahin myrkky.  Laukkaradallakin on tiukat säännöt, joista ei lipsuta.

USA:ssa ja euromaissa poliittiset päättäjät ovat lipsuneet talouden toimikentän puhtaanapidosta suosimalla kartelleja ja jopa osallistumalla monopolien rakentumisia.  George W. Bush jopa suojeli veto-päätöksellään USA:n taloushistorian suurinta huijausta, Enronia.  Poliitikot ovat "järjestelleet" markkinoita.

Päivän politiikassa kannattaa huomioida, että niin talouselämän kuin valtiovarainministeriön talousosaajat torjuvat yksiselitteisesti rahan syytämisen tukipaketeilla ja takauksilla ylikansallisille sijoittajille.

Poliittiset päättäjät kulkevat ihan omia ratojaan.  Talouskaan ei pysty kaikkea paikkaamaan, vaikka, jos saisi toimia ilman kartelleja, aika moneen pystyisikin.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2016   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot