Presidentti Mauno Koivisto on poissa. Kepeät mullat Manulle.

Koko kansan Manu tuli tunnetuksi siitä, että hän ei hötkyillyt päätösten kanssa, hän fundeerasi. Monesti Manun fundeeraukset aiheuttivat ristiriitaisia tuntemuksia, mutta näin jälkeen päin arvioituna on hyvä, kun fundeeeataan, eikä hätiköidä asioiden kanssa. Hätiköimällä tulee helposti vääriä päätöksiä.

Nyt paljon esillä oleva sote-uudistus on hyvä esimerkki siitä, mitä kiire saa aikaan. Soten kanssa pitäisi myös fundeerata vielä ennen kuin syöksytään tuntemattomaan, jossa voi hukka tulla vastaan.

Jos Manu olisi nyt tasavallan presidentti niillä valtuuksilla, jotka silloin Manun aikana olivat voimassa, niin uskon, että vielä fundeerattaisiin.

Kuten edellä totesin,  niin silloin Manun ollessa pressana hänen fundeerauksensa aiheutti joskus väitteitä, että Manu vaan jahkailee. Minulla oli pitkän työrupeman esimiehenä toimitusjohtajana saman tyyppinen fundeeraaja, kuin Manu oli. Olen siis eläm ässäni tottunut siihen, että kannattaa aina miettiä vielä vähän ennen kuin tekee päätöksen. Esimieheni oli sitä mieltä, että on asioita, jotka ovat hyvin vaikeita päättää. Silloin kannattaa antaa asialle aikaa, sillä monesti kinkkiset asiat ratkeavat, kuin itsestään.

Manu oli tavallisen kansan keskuudesta noussut maamme tärkeimpään virkaan. Siihen häntä auttoi ahkera opiskelu, joskus työn ohellakin. Manu oli vain kaksikymentävuotias, kun Jatkosota päättyi. Hän oli nuorimpia sotaveteraaneja. Manu oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka saivat tulikasteensa sodassa jo varsin nuorina. Se oli takuulla kova opetus.

Manu oli hyvä pressa suomalaisille. Hän oli, kuin yksi meistä, kursailematon ja miehekäs miesten mies. Onneksi luoja oli suonut Manulle sen otsakiehkuran, jolla hän hurmasi Suomen naiset.

Manun opetus meille suomalaisille oli kuitenkin se fundeeraus. Siis fundeeratkaa vielä tovin, ennen kuin teette isoja päätöksiä.

Katselukerrat: 333

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 13. toukokuu 2017 09:49

No, ei se Karjalan palauttaminen Suomelle ollut niinkään yksiniittisesti Koivistoon henkilöitynyt. Karjalan palauttaminen olisi saattanut Suomen entistä tiiviimmin NL:n syliin joutumisen.

Sen Koivisto oivalsi ja torjui koko ajatuskuvion.

Hapan Kaali kommentoi_ 13. toukokuu 2017 09:50

Hyvä presidentti oli Koivisto, viisas mies.

Tunnettua oli että puheissaan usein jätti paljon rivien väliin. En tiedä mitä mieltä tästä pitäisi olla. Fiksummille ihmisille varmaan mieluista kun huomasi ymmärtävänsä presidentin sanomaa, tyhmemmät jäivät paitsi näitä viisauksia.

Hämeenpuistolainen kommentoi_ 13. toukokuu 2017 10:04

Onneksi ei Karjalaa palautettu. Ihmiset kuvittelevat Karjalan palautuksen samalla tavoin, kuin haikailevat markkaa, ikään kuin palattaisiin historiassa taaksepäin samanlaiseen tilanteeseen kuin oli niistä luovuttaessa.

Vahvan markan politiikka oli ajaa Suomen tuhoon.

Paljon hyvää Koivisto sai aikaan, Neuvostoliiton hännystely jos ei loppunut, niin ainakin väheni.

Heikki Karjalainen kommentoi_ 13. toukokuu 2017 11:06

Oli tuo Manu sen verran ovela, että osasi sujuvaa venäjää ja venäläiset neuvottelijat eivät sitä tienneet. Myöhemmin Gorbatsovin kanssa hän keskusteli epävirallisissa asioissa pelkästään venäjäksi.

Nytkin meillä on näitä vastaavia venjänkielen taitoisia poliitikoita kuten Paula Lehtomäki, Jussi Halla-Aho, Jouni Mykkänen ja monta muuta.

Neuvos kommentoi_ 13. toukokuu 2017 17:42

Manulla oli hyviä teesejä ja aina joukkoon mahtuu vähemmän hyvää kuten presidentin vallan luovuttaminen.

Veera kommentoi_ 13. toukokuu 2017 21:22

Kai presidentin valtaoikeuksien vähentäminen juontui siitä, ettei haluttaisi maan ajautuvan samaan jamaan kuin Kekkosen valtakauden loppupuolella. Siinä oli toisaalta joissakin piireissä silmitöntä henkilönpalvontaa, koulussamme esim. oli opettajia, jotka käskivät luokkansa lapset kirjoittamaan Kekkoselle syntymäpäiväonnittelukirjeitä ja meidänkin luokassamme pidettiiin tietokilpailuja, joiden kysymysten oikea vastaus oli Kekkonen.

Toisaalta ymmärtääkseni politiikassa toimi henkilöitä, jotka käyttivät hyväkseen tilaisuutta, jonka Kekkosen heikentynyt terveys ja terävyys tarjosivat heille omien pyrintöjen edistämiseen. Väinö ja muut varttuneemmat kirjoittajat varmaan muistavat näitä tapauksia, itse olen lähinnä saanut jälkikäteen kuulla ja lukea niistä ajoista.

Sikäli ymmärrän, että haluttiin muuttaa systeemiä normaalimmaksi ja demokraattisemmaksi ja siinä Koiviston kaudella onnistuttiinkin, päästiin siitä hooposta valitsijamiessysteemistäkin lopulta eroon. Mutta mentiinkö presidentin valtaoikeuksien karsimisessa liian pitkälle?

John kommentoi_ 13. toukokuu 2017 22:15

''Mutta mentiinkö presidentin valtaoikeuksien karsimisessa liian pitkälle?''

Kyllä vain ehdottomasti. Suomea ei johda kukaan, Suomea johdetaan EU:sta.

Orwell kommentoi_ 13. toukokuu 2017 23:29

Manu aloitti, sahtivaari jatkoi ja punasetalainen jatkoi jumalattomalla innolla.

Meni liiallisuuksiin, mutta sitähän demarit ovat hinkuneet.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot