Evolutiivinen aivokapina - "nyt riittää!"

Kulutus kiihdytti sopeumajärjestelmän ohitse – tätä ei saatettu materialistisen kasvuhuuman ohessa huomata. Sen sijaan ihmettelemme miksi nuorillamme ja eräillä muillakin menee ”aivohitaammin”. Lääkkeiden käyttö kasvaa, huumeiden aivokemikalisointi lisääntyy ja yksinäisyyden olemus jäytää. Missä meni vikaan, vai menikö?


Tänään meillä Suomessa on joka tapauksessa jo virallisesti 58.000 nuorta vailla työtä (todellinen määrä lienee huomattavasti suurempi) – yli 50 -vuotiailla työllistyminen laskee kuin lehmän häntä lähestyttäessä säällistä 68 -vuoden eläkeikää. Vanha ja kokenut ei kelpaa nuorempienkeski-ikäisten markkinoille.

Meitä ohjaa yksi väkevä voima – se on evoluutio

Evoluutio on järjestelmä, joka huolehtii ”osasiensa sopeutuvuudesta toisiinsa nähden”. Evoluution määritteinä on muun muassa jatkuva kilpailu; se sama kilpailu mistä me haemme jännitystä ja jopa hurmosta.

Näyttö- ja vertailutalouden kiihdytyskaista

Kiitääkö meidän oma markkinamekanistinen näyttö- ja vertailutalous liian nopeasti luontaiseen vuosimiljoonaiseen evoluutioon nähden – evoluutioon, jolla ei ole tunteita eikä verrantoa 1], vain sopeutuvuuteen pyrkiminen – kilpailun kautta.

1] Evoluutio ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/93489-evoluutio-on-kaikk... -

Ihminen on konstruktio,

jolla on ollut aikaa kehittyä mittoihinsa muutamia miljoonia vuosia – alkaen voimallisemman eriytymisen noin 200.000 vuotta sitten. Viimeiset 150 vuotta on ollut aikaa, jolloin evoluutiolle häirikkeeksi luotiin ympäristönmuutos saasteina ja sellaisina tapahtumina, jotka poikkeavan nopeasti muuttivat biosfääriä – joka taas ei voinut olla vaikuttamatta ihmispopulaatioihin.

Viimeiset 50 vuotta on ollut sellaista aikaa,

jolloin meno on ollut jatkuvaa kiihdytyskaistalla oloa – on ladattu kasvukulttuurin siemenet suuremmasta, vauhdikkaammasta, komeammasta ja katu-uskottavammasta – oikeastaan tätä menoa on jatkunut vain viimeiset 30 vuotta!


Vauhkoontunut stimulaatiomme kiirehti niin nopsasti, että luontainen sopeuma jäi jälkijunaan. Meidän ruumis elää 300-600 vuoden takana meidän mielenliikkeistä. Aivot vaateina ja tavoitteina kuin markkinaoppina ovat 300 vuotta edellä fyysistä kehoaan. Aivotkaan ei ehtinyt mukaan – hämmennys nousi ja heräsi.

Aivojen prototyyppikapina

Nyt keho, josta aivot muodostavat keskustietokoneemme, on noussut takajaloilleen – laittanut useille ikäänkuin stoppibitin pystyyn - ”Nyt riittää”. Evoluutio ja sopeumajärjestelmä on ”järjestänyt” kapinatilan ja reivaa ajatuskoneistoamme tuntemattomille vesille, jonne ei ole merikorttia eikä säännöstöä – on aika pysyhtyä etsimään turvallisia viittoja ja loistoja kulku-uralle, josta löydämme itsemme uudelleen.

Kadoksissa oleva ikäluokka?

Onko nyt juuri nuoriso ikäluokassa 15-30 vuotta tässä sopeutumattomuuden kuopassa, eräät reunalla, eräät jopa kuilun partaalla – tilassa, jossa selkeää taivaanrantaa ei näy. Usko huomiseen on mennyt, luottamus yhteiskuntajärjestelmiin on kadonnut ja mikä pahinta, oma itsetunto on palanut puhki.

Mainoskoneiden tunteeton kokeilukenttä – kasvun huumassa

Näkiväthän lapset ja nuoret jo ennen aikuisikää jopa kuusi miljoonaa mainosta, joilla houkuteltiin kasvuun, voimaan, näyttävyyteen ja erinomaisuuteen – materiaalisten keinotodellisuuksien avulla. Mikä meni vikaan, vai onko tällä sittenkin jokin kehitysopillinen tarkoitus?

Onko tarkoitus kokeilun alttarille uhrata prototyyppejä virheellisinä koekappaleina, alustaksi uljaammalle uusihmiselle - mikähän koneisto meitä säätelee?

Ilkka Luoma

Katselukerrat: 241

Ahti Pontinen kommentoi_ 21. helmikuuta 2013 12:29
Jos haluat että kommentoidaan, kirjoita vähän enemmän selvästi mikä tässä on idea. Ihan ulkona.
Ilkka Luoma kommentoi_ 21. helmikuuta 2013 12:57

Ydin on aika yksinkertainen: "Markkinatalous kiihdytti näyttö- ja vertailutaloutena (esimerkiksi kulutusjuhla) aivojamme nopeammin, mitä oma luontainen evoluutio olisi sallinut" - siis polle lopahti kesken ja siirtyi stand-by tilaan :-)

Ahti Pontinen kommentoi_ 21. helmikuuta 2013 14:13

Ymmärän kyllä sanat ja erilliset asiat , kai ideankin mutta silti nyt ihan pihalla.

Olenkohan siis stand-by tilassa?

K.Tuomari kommentoi_ 21. helmikuuta 2013 14:33

Tämä on juuri sitä kalliin ajan haaskausta keskustella asioista joita ei yksikään kykene varmistamaan.Sadattuhennet ja sadat miljoonat,mitä hyötyä,on heitellä utopisia vuosilukuja ihmisten kesken joiden elämänkaari saattaa ulottua n,80 vuotiaaksi,monet puskevat päivänkakkaroita jo nelikymppisenä.Polttavampia asioita on ravinnon ja lämmön hankkiminen,jokaiselle pohjolan asukkaalle varallisuudesta huolimatta.Kreikkalainen filosofia ei yhtään auta Kreikkaa,vaikka siellä istuisi tuhat Homerosta rivissä.Pikku poika sanoi Tessalonikissa,mukava maa mutta paljon rikkinäisiä tavaroita.

Ilkka Luoma kommentoi_ 21. helmikuuta 2013 19:41

Mitä me itseasiassa voimme tarkkaan ottaen varmistaa - vain sen, että illan jälkeen on aamu, eikä sekään ole varmaa ;-)

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot