Ennen leikkauslistoja - oletko valmis vähentämään?

Jokapäiväinen leipämme ei saa arvoistansa asemaa. Sitä pidetään niin arkisena itsestäänselvyytenä, ettemme huomaa siitä kuin hiljalleen kasvavan elintasokummun vatsapeitteidemme päälle – ei tosin koske kaikkia, mutta niin suurta osaa, että asiasta on syntynyt yksi kansantauti lisää kokemusluetteloomme.

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten perheen yhteinen ruokailuhetki oli tapahtuma, jossa kunnioitettiin elämäämme ylläpitämää apetta niin paljon, että perheen pää ”mursi leivän” ja jakoi sen pöydässä olijoille – kullekkin tarpeidensa mukaisesti. Muutoinkin pöytä oli nykypäivään nähden vaatimaton, mutta selvästi elämää ylläpitävä – olemmehan me jälkipolvet siitä hyvä ilmentymä.

Ruokailuhetki oli pyhä, ja usein leipä siunattiin, koska oli niin käsinkosketeltava ote sen hankkimiseen. Suurin osa ihmisistä asui maalla, viljeli ja korjasi sadon perheelle ja sen verran myyntiin, että saatiin suolaa sekä kahvia ja joitain välttämättömyystarvikkeita – lähinnä lähialuetuotantona 1].

Ennen ravinto nostettiin omasta pellosta,

ilman lisäaineita, vieläpä ihmis- ja hevosvoimilla – ei ollut edes väkilannoitteita, oli vain arkista luomua, josta nyt oltaisiin ylpeitä. Tuotokset peltohehtaaria kohden olivat pieniä, mutta se riitti omalle perheelle ja vähän ylikin – kaupunkilaisserkuille.

Tänään maatiloja on vain murto-osa, ja silti ruokatuotanto on massiivista – peltohehtaarituotokset (ryöstämmekö peltojamme?) 2] ovat monikertaiset, koneet suuria ja tehokkaita. Elämme kasvuhokeman aikakautta – onhan suitakin paljon enemmän ja ovatpa vielä kaupungeissa, joissa ei juuri omaehtoiskasvatusta ravinnoksi ole (voisiko olla?)

Leipäsi on sinun otsasi hiessä hankittava”

ape ei tullut helposti, se piti itse kasvattaa, ravita, niittää/ nostaa ja valmistaa … meni pitkään ennen kuin se oli pöydässä. Elettiin omavaraisuuden niukkuutta. Ei ollut diabetesta, eikä muitakaan nykyajan elintasosairauksia – silti pontikkaa juotiin ja kekluin tapeltiin *].

Tänään ape nousee 'valintatalon pakastealtaasta',

maito kylmäkaapista ja leipä pussitettuna muoviin hyllyiltä. Ruoka löytyy helposti, ja jos ei jaksa tai voi käydä töissä – saa ravinnon kirkon leipäjonosta, Hurstilta tai halvalla megamaksien tarjouksista – jopa ekstrana -30 prosenttia, kun ei persoile viimeisen myyntipäivän osalta. Rahaa ruokaan saa myöskin sosiaaliluukulta. Ennen ei.

Kunnioitus palautuu, kun tulee puute

Nyt ei ole meillä mistään puutetta, kun asetetaan tarkasteluverrannoksi 1700- tai 1800 -luku. Elämme täydessä yltäkylläisyydessä – sellaisessa porskutuksessa, jotta maapallomme kaksi miljardia muuta ihmistä ei edes voi uneksia. Kiitätkö Sinä jokapäiväisestä leivästäsi?

...

Ruoka ja ape on aikaisempaa elämää

Meidän elo on hiilielämää, jatkamme muiden kuollessaan luvuttaneiden varannoilla, ja se on täydellisesti riippuvainen biosfääristä, elonkerroksesta, jota me syömme kiihtyvästi, jo vuosikymmenien ajan – enemmän kuin koskaan. Ilman väkilainnoitteita ja torjunta-aineita ei kohta kahdeksan miljardin elättäminen olisi mitenkään mahdollista – nykymenetelmin.

Älä osta perjantai!

Tänään on ostamattomuuden päivä – emme osta mitään. Miten kävisi, jos jokainen suomalainen sulkisi lompakkonsa täksi päiväksi – kuinka paljon kansantaloutemme vajeentuisi – olisiko se noin 1/365 osa? Ehkä, ehkä ei, mutta totuus asuu tuolla kuluttamisen vähentämisessä – sanoisinko puolittamisessa!

Oletko valmis – ja miten se näkyisi perheesi hyvin- tai pahoinvoinnissa?

VIITTEET

1] EU kiemurtelee maataloustukien kimpussa,

huomaamatta sitä, että lähialuetuotanto ja elinkelpoinen maaseutu on tulevaisuutemme. Päämäärämme kulutuksen vähentämisen ohella on tasaisemmin jakautunut väestötiheys. Tulevat sukupolvet, joille jää tuottamamme ongelmat, ovat ratkaisijan roolissa. Luonnonläheinen kasvuympäristö on ymmärryksen herättäjä näkemään luonto kokonaisuutena, missä olemme vain yksi osanen.

Päämäärämme ei ole loputon työn ja ruoansaamisemme helpottaminen, samalla enenevästi fyysistä työtä tekemättöminä lihoen yli äyräidensä. Aitoa hyvinvointia ei mitata auton koolla, asumisneliöillä, Tournedous-pihveillä eikä kulutusjuhlalla, missä mittarina on vain verottajatiedot iltalehdissä ...” *]~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/06/vakivalta-on-osa-ihmisyytta.html - [BLOG/il]

2] Mihin metsiemme ja peltojemme hiili katoaa? ~ http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/elinehtomme-hiili-k... - [AL/il]

...

EXTRA

Nykyisin Elämä on itsemme ja tavaroidemme siirtelyä paikasta toiseen

~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154969-siirtelemme-itse%... - [US_P/il]

...

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

doc.: arkileipa_29112013.doc – OpenOffice.org Writer

AL – US – VF - IL

Leikkauslistojen kynnyksellä”

552 | 4772

Katselukerrat: 180

Neuvos kommentoi_ 29. marraskuu 2013 14:06

Omasta vähäisestä pellosta oma ruoka omalla työllä tuotettuna lapsena koettua on.

Nyt rahamaailman aikaan kaikki raha menee välttämättömään elämiseen ei jää säästöön,

jos tulee jotain yllättävää, niin sossuko auttaa tulevaisuudessa?

Ilkka Luoma kommentoi_ 29. marraskuu 2013 15:55

JK.

Jäi puuttumaan maatalouspopulaation alasajon suuri ilmentymä, kun liian pieniä tiloja ei voinut jakaa liian monelle mukulalle, osan piti lähteä kaupunkeihin teollisuuden pariin muun muassa sotkemaan puhtaaseen ruoan raaka-aineisiin lisäaineita, jotta valmisappeet säilyisivät kaupunkilaisserkkujen ostamishetkeen - näin saatiin töitä työttömille maaseutuserkuille, jotka eivät kyenneet elämään liian pieniltä maatilkuilta.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot