Eräälle kouluttajalle hänen kysyessään iäkkäämmältä koulutusryhmältä, mitä tavoitteita heillä on, eräs sanoi:"Ei minulla ole mitään tavoitteita, haluan eläkkeelle." Kun motivaatio koulutukseen puuttui, tilanne oli se, että koulutuksen alkulähtökohtana; jos tähän jäätäisiin mikään mitä koulutuksessa käsiteltäisiin ei olisi mitään merkitystä, ellei näkökulmaa saataisi muutettua. Koulutus päättyi kuitenkin tavoitteiden kannalta onnellisesti. Motivaatio löytyi siitä, miten yritykselle kävisi, jos kaikki haluaisivat vaan eläkkeelle ja kukaan ei haluaisi oppia mitään uutta saatikka muuttaa yhtään toimintatapojaan.Tavoitteeksi muodostui oman osaamisen siirtäminen yritykseen jääville. Kannustimena tässä oli, että useiden työntekijöiden jälkikasvu oli töissä samassa yrityksessä.
Miten paljon tällaista ilmenee piilossa ihmisten käyttäytymisen takana. Miten on tultu siihen, että ihminen ei halua oppia, kehittyä, muuttua vaan odottaa, että pääsee pois. Jos ei eläkkeelle niin sitten johonkin muualle ainakin. Voidaanko ajatella, että sen takia ihminen onkin tilanteessa, että hän ei ole työelämässä tai muutenkaan saanut mitään erityisen merkittävää aikaan, koska hän on jo paljon aiemmin kenties nelikymppisenä tai viisikymppisenä odottanut pääsevänsä "eläkkeelle". Silloin tilanne jossa ollaan on ollut olemassa jo paljon aikaisemmin.Ja jos ei sitten läydykään sitä motivaatiota mistään, eli esimerkiksi jälkikasvua ei ole samassa paikassa töissä. Mikä on lopputulos? Ärrimmäinen lopputulos saattaa olla se, että ihminen on saattanut tehdä samaa työtä 25 vuotta, mutta ei ole kehittynyt siinä pätkääkään! Jos ei ole motivaatiota tai oikea motivaatio suuntautuu voimakkaasti täysin toisaalle, ei kannata ihmetellä miksi on sellaisessa työssä kuusikymppisenä, josta ei oikein pidä, ei saa oikein mieleistään palkkaa eikä oikein kiinnosta.Sitä saa mitä kylvää.
Niin. Tietenkin on olosuhteita ja olosuhteita.Voiko nämä olosuhteet sitten olla niin 5/10/20/30 vuotta, ettei siinä olisi missään välissä pystynyt tekemään toisin?
Toisinpäin. Joillekin motivaatio on suuntautunut syystä tai toisesta niin päin, että he haluavat kehittyä, haluavat koulutusta jopa viimeisinä hetkinä ennen eläkkeelle lähtöä ja heidät saa potkia eläkkeelle ja sieltäkin he vielä palaavat katsomaan työpaikalleen "onko kaikki hyvin". Vaarallista joskus tämäkin. Elämän sisältö saattaa muuttua siten, että tulee ilmeisesti tyhjä aukko, jota on vaikea täyttää ja on vaara, että se täytetään väärillä asioilla. Omasta kokemuksesta en voi sanoa, kun en ole eläkeiässä.
Ajatusmaailma varmasti kai muuttuu, kun ikää tulee lisää ja ajatusmaailma muuttuu vuorenvarmasti jos tulee sairauksia. Silti ihmettelen miten jotkut ikäänkuin suuntaavat päämääräkseen eläkkeelle pääsemisen ja toisille eläkkeelle jääminen ei ole edes minkäänlainen vaihtoehto.Rakentuuko tämän alku meihin jo hyvin nuorena.
Tagit: eläkkeelle, kehittyminen, koulutus, yhteiskunta
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon