Empire Strikes Back

[Anna Timmerbacka]

Näin ulkomaalaisena opiskelijana ja ulkopuolisena tarkkailijana olen alkanut pohtimaan Iso-Britannian akateemisen maailman innokkuutta itseruoskintaan ja syitä siihen, miksi nimenomaan Iso-Britannian nyt jo menetetty Imperiumi esitetään aina jonkinlaisena äärimmäisen häijynä hirmuvaltana. Akateemiseen itseruoskintaan tutustuin aikoinani jo ihan suomalaisessa avoimessa yliopistossa, mutta siihen reagoitiin, sekä opiskelijoiden, että professorin kannalta varsin kriittisesti. Täällä kuitenkin sellaisissakin luennoissa, jotka eivät millään tasolla liity aiheeseen, pari professoria ehtii aina heittämään väliin jonkun nokkelan kommentin brittien ja/tai amerikkalaisten ylivertaisesta pahuudesta.

En muuten ollenkaan pidä siitä, miten luennoitsijan iskevät varsinaisen asian lomaan omia poliittisia mielipiteitään. Ei minua kiinnosta, mitä puoluetta professorini äänestävät, ei ollenkaan.

Luentojen jälkeen, matkalla kotiin, kehitin mahdollista teoriaa, joka selittäisi tuon asenteen. Tulin siihen tulokseen, että tuohon vaikuttaa kaksi hyvin vahvaa tekijää:

-Lähes täydellinen tietämättomyys muun maailman historiasta

-Se, että Imperiumi on jo menetetty.

Agressiivisesti laajentuvia maita olivat, enemmän tai vähemmän, Iso-Britannian lisäksi ainakin Ranska, Portugali, Espanja, Belgia, Alankomaat, Itävalta-Unkari, Preussi, Venäjä ja Turkki. Ja nämä ovat vasta Eurooppalaisia esimerkkejä, koska en tunne niin hyvin Aasian historiaa. Yksikään entisistä suurvalloista ei ollut mikään puhdas pulmunen, kysykää vaikka puolalaisilta, joiden maan kolme edellä mainitusta listasta jakoivat keskenään. Koska näitä maita ja niiden uskomattoman kiehtovia poliittisia kiemuroita ei milloinkaan mainita luennoillani, edes sivulauseessa, jää brittiopiskelijoille varmasti aika kummallinen kuva kolonialismin ajan valtataisteluista. Ja Eurooppa jää aika pimeäksi mantereeksi, muiden tuntemattomien maailmankolkkien joukkoon.

Olisi kiinnostava tietää onko akateemisessa historiantutkimuksessa joku aikaraja, jonka jälkeen voi lakata halveksimasta omia esi-isiään. Käsittääkseni Kreikan ja Rooman jälkeläiset ovat kuitenkin aika ylpeitä menneisyydestään eikä kukaan ole vielä ehtinyt pyytämään anteeksi esim. Rooman valloitusretkiä tai uskonnollisia vainoja. Entä pitääko historian opiskelijalla olla vahva, moraalinen näkemys jokaisen edellä mainitun suurvallan hyvyydestä tai pahuudesta?

Historia olisi syytä pitää erillään Star Warsista. Imperiumit syntyvät saadessaan siihen tilaisuuden ja luhistuvat taas kilpailijoidensa jalkoihin. Ei sillä ole mitään tekemistä moraalin kanssa. Vain yhden, ehdottoman varman opetuksen ne tarjoavat tulevaisuuden kuninkaille, diktaattoreille ja keisareille:

- Jos yrität luoda uuden Rooman omalle maallesi, olet tuhoon tuomittu. Yleensä jo parissa vuosikymmenessä.

[Kari Rönkä]

Historian opiskelijan (ja tutkijan) ainoa näkemys ja tavoite pitäisi olla mahdollisimman neutraali käsitys asioista ja mahdollisimman analyyttinen, huolellisesti argumentoitu, dokumentoitu ja täsmällisin lähdeviittein varustettu dokumentaatio tutkimustensa tuloksista. Historiaa harvoin tehdään lööpeissä :)
nimim. historiasta kiinnostunut harrastaja

[Minna Tanner]

Ehkäpä kansakunta, joka tuntee ylemmyyttä kykenee myös ensimmäisenä kritiikkiin...Tai sitten kyse on ihan muusta. Briteillä on erittäin hyvä kyky itseironiaan, mihin perinteeseen kaiketi amerikkalainen stand-up-komiikkakin pohjautuu. Se, mitä itse olen huomannut ollessani aika tavallakin brittien kanssa tekemisissä on, että suomalaisilla on aika lailla samanlainen huumorintaju kuin briteillä. Tai ainakin me ymmämme sikäläistä huumoria... Kuka meitä ymmärtää, onkin sitten ihan eri asia...
Anglosaksinen kulttuuri ja kieli on se todellinen maailmanvalloittaja, kaikkiin muihin yllämainittuihin kansallisuuksiin verrattuna. Maa, jonka äidinkielestä on tullut se moderni lingua franca, ei tarvinne lisäksi muuta kuin itseironiaa.