Elokuvan ystävän unelmasunnuntai
Tänään tulee elokuvaa oikein kunnolla, kaksi elokuvahistorian klassikkoteosta ja yksi tuore kotimainen.
Jo aamupäivällä tulee YLE Teemalta Stanley Kubrickin nerokas kylmän sodan aikakauden satiiri Tri Outolempi (eli kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan pommia), joka sopii erinomaisen hyvin tähänkin päivään pähkähullun maailman kuvauksena. Elokuva toimii loistavasti sodanvastaisena satiirina ja pelkkä loppukohtauksen ajatteleminenkin saa kylmät väreet selkäpiihin.
Ja illansuussa eräänlainen hullun maailman teema jatkuu, kun YLE Teema esittää ranskalaisen elokuvan suuren mestarin Jean Renoir'n koskettavan humanismin ja sodanvastaisuuden ylistyslaulun Suuri illuusio. Elokuvien paremmuusjärjestykseen laittaminen on mahdotonta, mutta silti luulen että tämä on paras elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Jean Renoir on aina ollut suosikkiohjaajani ja tässä elokuvassa hän nostaa humanismin herkkään, kauniiseen ja samalla surumieliseen päärooliin kaiken hulluuden keskellä. [Pikku vinkkinä mainittakoon, että Jean Renoir'n omaelämäkerta Elämäni ja elokuvani on herkullista luettavaa jokaiselle elokuvan ystävälle, kannattaa lukea jos saa käsiinsä.]
Illalla tulee sitten vielä Neloselta Remu Aaltosesta ja Hurriganesista kertova kotimainen Ganes, jota en ole vielä nähnyt, mutta aihe on rockin ystävälle kiinnostava ja saihan se pari Jussiakin.
Tässähän täytyy suunnitella päivän aikataulu huolellisesti :)
Jo aamupäivällä tulee YLE Teemalta Stanley Kubrickin nerokas kylmän sodan aikakauden satiiri Tri Outolempi (eli kuinka lakkasin huolehtimasta ja opin rakastamaan pommia), joka sopii erinomaisen hyvin tähänkin päivään pähkähullun maailman kuvauksena. Elokuva toimii loistavasti sodanvastaisena satiirina ja pelkkä loppukohtauksen ajatteleminenkin saa kylmät väreet selkäpiihin.
Ja illansuussa eräänlainen hullun maailman teema jatkuu, kun YLE Teema esittää ranskalaisen elokuvan suuren mestarin Jean Renoir'n koskettavan humanismin ja sodanvastaisuuden ylistyslaulun Suuri illuusio. Elokuvien paremmuusjärjestykseen laittaminen on mahdotonta, mutta silti luulen että tämä on paras elokuva mitä olen koskaan nähnyt. Jean Renoir on aina ollut suosikkiohjaajani ja tässä elokuvassa hän nostaa humanismin herkkään, kauniiseen ja samalla surumieliseen päärooliin kaiken hulluuden keskellä. [Pikku vinkkinä mainittakoon, että Jean Renoir'n omaelämäkerta Elämäni ja elokuvani on herkullista luettavaa jokaiselle elokuvan ystävälle, kannattaa lukea jos saa käsiinsä.]
Illalla tulee sitten vielä Neloselta Remu Aaltosesta ja Hurriganesista kertova kotimainen Ganes, jota en ole vielä nähnyt, mutta aihe on rockin ystävälle kiinnostava ja saihan se pari Jussiakin.
Tässähän täytyy suunnitella päivän aikataulu huolellisesti :)
-
Hannu Tiainen kommentoi_ 18. lokakuu 2009 10:09 - Nyt kun kun näyttää tulevan lunta taivaan täydeltä ja uunissa kohisee tuli, voi virittäytyä hyvällä mielin television ääreen. Taas kerran pitää ylistää Yleisradiota ja sen Teema-kanavaa laadukkaista ohjelmista, samoin FST kanavalta tulee tuon tuosta hyvätasoisia ohjelmia.
-
Hannu Tiainen kommentoi_ 18. lokakuu 2009 13:13
- Katsoin elokuvan ja mietin miten pienestä kaikki voi olla kiinni, että hulluus pääsee valloilleen. Tälläkin hetkellä ruikuttamme toisarvoista asioista jotka muka nielevät älyttömästi rahaa ja samaan aikaan mukisematta niellään uusiin aseisiin suunnatut rahat. Elokuvasta tuli hyvien esiin se miten hullussa maailmassa silloin elettiin ja nyt eletään entistäkin hullummassa maailmassa.
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon