Elämä käsissäsi

[vanha mestari]

" illalla myönnän,
mutta kun haihtuu hämy,
aamun kielto on ehdoton.
Kynttilän valossa värit vaihtuu,
päivällä ne kokonaan toiset on "


Olosuhteilla on taipumus muuttaa asioita.Mietitäänpä vaikka kaupantekoa kauppiaan kannalta. Tärkeää kauppiaalle on saada työllään tulosta...siis euroja. Tietenkin oman perheensä elatukseen ja muuhun mukavaan. Samalla lailla tuottajan on tarkoitus saada kassaan euroja. Eipä siinä asiassa ole pahaa sanaa sanottavana, niinhän meistä jokainen toimii.Jokainen varmaan haluaisi niitä euroja omaan kassaansa jotta voisi toteuttaa hulluimpiakin ajatuksiansa. Ruoka maksaa kyllä tällä hetkellä liikaa ja tuotanto on ajettu liian suuriin yksiköihin niin kuluttajan, kauppiaan kuin tuottajankin kannalta. Myöskään mm. lihantuotantoon kohdistettavaa empatiikkaa ei pitäisi unohtaa.

Katselin eilen sivusilmällä jotain ohjelmaa, jossa yksittäiset ihmiset tekivät työtä villieläinten pelastamiseksi. Vaikuttavia tuloksia oli saavutettu. Ja ainoastaan pyytettömistä lähtökohdista lähteneellä auttamisen halulla.
Samanlaisia ilmiöitä havaitsin oltuani n. puolitoista viikkoa maitotilalla Pohjois-pohjanmaalla. Siellä niitä lehmiä kohdeltiin hyvin, eläimet olivat puhtaita ja niillä oli ravintoa ja vettä. Kuitenkin niiden on tarkoitus aikansa tuottaa maitoa, jolla 2 perhettä elää tavallista, suhteellisen vaatimatonta elämää, vaikkakin piha on täynnä kalliita maatalouskoneita ja metsää ja maata on vaikka muille jakaa. Kyse on arvoista ja vuosikymmenien aikana saavutetun työn tulosten säilyttämisestä. Hankinnat mietitään siltä pohjalta mitä todella tarvitaan, unohtamatta kuitenkaan pientä elintason ja elämisen parantamisen tarvetta.

Kaikki meistä tietävät että tärkeät päätökset vaativat aikaa ja valmisteluja, mutta kuinka moni meistä elää sen mukaisesti ? Monet tekevät sellaisia päätöksiä hetken mielijohteesta ja usein riittämättömien tietojen ja perusteiden puuttuessa. Nykyään vain on sellainen ajattelu- ja toimintatapa että jokaisen on saatava kaikki ja mieluummin heti. Olemme alistuneet halpatavaran vallan alle. Jokaiselle "halpatavara " on mukautettu omaan tulotasoon. Toinen syy ylettömän tavaramäärän ja kilpavarustelun olemassa oloon on tietenkin toinen ihmisen perusvika; kateus.

Kaikillahan on oikeus erehtyä, siitä ei pitäisi rangaista liian kovilla tuomioilla, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Toki tässä yhteydessä en tarkoita selkeitä rikoksia .Tilanteet ja olosuhteet vaikuttavat kaikkiin. Sitä vaan pitää ihmetellä, että erehdysten ja virhearviointien myöntämiselle on muodostunut kautta linjan liian korkea rima ylitettäväksi. Eikä ihmisen ahneudella ole olemassa rajaa. Suunnaton ahneus on se prioriteetti ,mille mielestäni tulisi säätää kaikkein kovin rangaistus, sillä se tuhoaa aikaa myöten ihmiskunnan ja koko luomakunnan. Ja mitäpä ne miljoona omaisuudet lohduttavat tai auttavat siellä tuonpuoleisessa. Saahan sillä tietenkin kaiken kansan tv:stä pällisteltävät hautajaiset ja suunnattoman hautamonumentin.

Ihmisen ei pitäisi olla liian ylpeä tai joustamaton päätöksissään ja aina pitäisi muistaa, että pienetkin päätökset ja valinnat koskettavat myös kanssaeläjiämme ja -elämää. Kunpa itsekin sen aina muistaisin miettiessäni mitähän seuraavksi hankin; sitten kun on rahaa.Ei auta kuin lausua toivomus että pääsisin itsekin eroon ahneudesta ja pyristellä kaikin voimin sen tavoitteen puolesta. Ei ahneus riipu omaisuuden määrästä, uskonnosta, poliittisesta suuntauksesta tai muusta ulkoisesta asiasta. Se on ihmisen perusominaisuus ja siitä pitäisi päästä eroon jotta kaikilla luomakunnassa olisi hyvä olla.
Uskoisin että jokaisella olisi parempi olo ja omatunto jos tyytyisi hieman vähempään ja toimisi olosuhteiden mukaan. Ei rakkautta esimerkiksi voi korvata rahalla tai tavaralla, siihen on omat konstinsa. Ja jos ei ole rakkautta, ei ole elämää.