Ei ole karhulla sudella tai muullakaan pedolla tilaa Suomessa
Kun maassamme nähdään karhu tai sudesta puhumattakaan, niin johan on hyvin nopeasti joku sitä lähtemässä tappamaan. Petoviha ja petopelko elää ja voi hyvin.
On tietysti omalla tavallaan kovin ymmärrettävää, että jos peto käy millään tavalla ihmisen kimppuun niin onhan sille, jotain tehtävä ettei pian tule immuuniksi ihmisen läheisyydelle ja helposti kimppuun käynee toisen kerrankin. Vaan vaikkei kävisikään niin, olen nähnyt ja kuullut kerran jos toisenkin ja saattaapi olla, että hyvin monta kertaa useamminkin, että jos vain nähty on johan joku pelossaan, vihassaan tai metsästys verenhimossaan sitä tapettavaksi jo kohta ehdottaa.Tämän tiedän kun maalta kotoisin olen. Missä siis saanee peto Suomenmaassa vapaana olla? Vain siellä missä se ei ihmiseen törmää, koska vain sen vika aina on, jos näin käy ja siitä rangaistava kuolemalla olkohon. Kenties vaikka Kainuussa tai Itärajalla vapaammin voisi eleskellä? Ehei, siellä tuntuvat kokemukseni mukaan oikein verenhimoista porukkaa olevan. Vaarallinenhan tuo jos ihmisen näkäkenttään asti, niin lähelle on tullut.Koiramme nuo tappavat, ja vaikkei tuo olisikaan niin kostamme sille sen toisen tekemät teot.
Eipä ole Suomen ihminen ja pedot soveltuvia samaan maahan vapaana elelemään.
Sutta eritoten vihataan, vaikka ihmisen kimppuun se lienee käynyt 1800 -luvulla viimeksi, jos niin todistettavasti silloinkaan.
Suuret on metsästäjäin urheus kun haaskalta ammutaan, helikoptereilla lahdataan ja mottiin kiikarikiväärein ahdistetaan.
On ollut myös aika toinen, jolloin vielä susi, karhu ja ihminenkin kaikki toisiansa kunnioittivat.
Nyt jäljellä pelko enää on.Kun karhu nähty pirkanmaallakin, pelko on suuri vielä kokkolassakin.
On tietysti omalla tavallaan kovin ymmärrettävää, että jos peto käy millään tavalla ihmisen kimppuun niin onhan sille, jotain tehtävä ettei pian tule immuuniksi ihmisen läheisyydelle ja helposti kimppuun käynee toisen kerrankin. Vaan vaikkei kävisikään niin, olen nähnyt ja kuullut kerran jos toisenkin ja saattaapi olla, että hyvin monta kertaa useamminkin, että jos vain nähty on johan joku pelossaan, vihassaan tai metsästys verenhimossaan sitä tapettavaksi jo kohta ehdottaa.Tämän tiedän kun maalta kotoisin olen. Missä siis saanee peto Suomenmaassa vapaana olla? Vain siellä missä se ei ihmiseen törmää, koska vain sen vika aina on, jos näin käy ja siitä rangaistava kuolemalla olkohon. Kenties vaikka Kainuussa tai Itärajalla vapaammin voisi eleskellä? Ehei, siellä tuntuvat kokemukseni mukaan oikein verenhimoista porukkaa olevan. Vaarallinenhan tuo jos ihmisen näkäkenttään asti, niin lähelle on tullut.Koiramme nuo tappavat, ja vaikkei tuo olisikaan niin kostamme sille sen toisen tekemät teot.
Eipä ole Suomen ihminen ja pedot soveltuvia samaan maahan vapaana elelemään.
Sutta eritoten vihataan, vaikka ihmisen kimppuun se lienee käynyt 1800 -luvulla viimeksi, jos niin todistettavasti silloinkaan.
Suuret on metsästäjäin urheus kun haaskalta ammutaan, helikoptereilla lahdataan ja mottiin kiikarikiväärein ahdistetaan.
On ollut myös aika toinen, jolloin vielä susi, karhu ja ihminenkin kaikki toisiansa kunnioittivat.
Nyt jäljellä pelko enää on.Kun karhu nähty pirkanmaallakin, pelko on suuri vielä kokkolassakin.
Tagit: karhu, luonto, metsästys, pedot, suomi, susi, suurpedot, villi
-
Raili Suominen kommentoi_ 5. heinäkuu 2009 08:19 -
No voihan vitsit, kun se mun vastaus blogiin ei näköjään tullutkaan perille.
Olen karhujen ystävä.
Huseeraan Evon mettissä kaikki kesät. Tuntikausia saatan käveleksiä Ilves-poluilla ja polun läheisyydessä. Marjastan, sienestän ja "tapan" muutenkin aikaa ihan vaan luontoa tarkkaillen. Olen muuten nähnyt 8 metsokukkoa soimassa. Pääkukko veti soidintaan ylempänä kukkulalla ja ne muut kukin ansionsa mukaan vähän alemmalla.
Olen myöskin ollut linjalaskennassa mukana. Osuin sellaiseen suon lämpäreeseen ja tapasin karhun asuinsijan. Se oli tehny sammaleista oikein mukavan patjan. Se oli raapinu siihen patjaansa melkoisen suurelta alalta sammalta. Paskakasat olivat luokkaa muutaman kiloa köntsä. Jatkoin laskentaa ja paluumatkalla mun eteen sattui sellainen kanto, missä ampparit/mehkut lensi pörräten sekopäisinä kannon ympärillä. Tod.näk. karhu oli käyny hakemassa hunajan siitä pesästä juurikin muutama minuutti sitten.
Täytyy sanoa, että otin Suunnon kompassista suunnan lähemmälle tielle, kun hokasin tilanteen. Ei se karhu koskaan näyttäytyny. Olen siellä samalla alueella käyny poimimassa sieniä, mustikoita, vattuja ja puolukoita aina vuodenajan mukaan ja koskaan ei ole ollut mitään ongelmia karhujen kanssa. Aina ne on väistäneet. Tosin pidän maastossa liikkuessani ääntä käpäyttämällä kepillä puuta aina silloin tällöin ja laulaa luritan huonolla sävelkorvalla. Kait ne petoeläimet pakenee kuullessaan mun älämölöön.
-
Kamu kommentoi_ 5. heinäkuu 2009 12:05 -
Aamun lehdestä ymmärsin, että Pispalan hirvet ovat päässeet karkuun.
Eli ei sitten peijaisia!
Onnittelut hirville!
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon