Ei ole karhulla sudella tai muullakaan pedolla tilaa Suomessa

[Ahti Pontinen]

Kun maassamme nähdään karhu tai sudesta puhumattakaan, niin johan on hyvin nopeasti joku sitä lähtemässä tappamaan. Petoviha ja petopelko elää ja voi hyvin.
On tietysti omalla tavallaan kovin ymmärrettävää, että jos peto käy millään tavalla ihmisen kimppuun niin onhan sille, jotain tehtävä ettei pian tule immuuniksi ihmisen läheisyydelle ja helposti kimppuun käynee toisen kerrankin. Vaan vaikkei kävisikään niin, olen nähnyt ja kuullut kerran jos toisenkin ja saattaapi olla, että hyvin monta kertaa useamminkin, että jos vain nähty on johan joku pelossaan, vihassaan tai metsästys verenhimossaan sitä tapettavaksi jo kohta ehdottaa.Tämän tiedän kun maalta kotoisin olen. Missä siis saanee peto Suomenmaassa vapaana olla? Vain siellä missä se ei ihmiseen törmää, koska vain sen vika aina on, jos näin käy ja siitä rangaistava kuolemalla olkohon. Kenties vaikka Kainuussa tai Itärajalla vapaammin voisi eleskellä? Ehei, siellä tuntuvat kokemukseni mukaan oikein verenhimoista porukkaa olevan. Vaarallinenhan tuo jos ihmisen näkäkenttään asti, niin lähelle on tullut.Koiramme nuo tappavat, ja vaikkei tuo olisikaan niin kostamme sille sen toisen tekemät teot.
Eipä ole Suomen ihminen ja pedot soveltuvia samaan maahan vapaana elelemään.
Sutta eritoten vihataan, vaikka ihmisen kimppuun se lienee käynyt 1800 -luvulla viimeksi, jos niin todistettavasti silloinkaan.
Suuret on metsästäjäin urheus kun haaskalta ammutaan, helikoptereilla lahdataan ja mottiin kiikarikiväärein ahdistetaan.
On ollut myös aika toinen, jolloin vielä susi, karhu ja ihminenkin kaikki toisiansa kunnioittivat.
Nyt jäljellä pelko enää on.Kun karhu nähty pirkanmaallakin, pelko on suuri vielä kokkolassakin.

[Olli Blomster]

Surullistahan tuo on. Onko ihmisellä oikeus viedä eläimiltä kaikki niiden asuin seudut ja rakentaa niistä kaupunkeja? Sen jälkeen ihmetellään kun ne elukat tulee kaupunkeihin, mihinkäs muualle?

[Kamu]

Mitenkähän kävi niille Pispalan hirville eilen. Onko peijaiset jossakin?

[Kyuu Eturautti]

Hirveä melu tässä ainakin on. Jos ainoa hetki kun välitämme luonnosta on se, kun tapamme yhden kaupunkiin eksyneen pedon, voidaan puhua jo äärimmäisestä hurskastelusta. Kyllä nyt on jokainen besserwisser ja viherhippiäinen metelöimässä - ja seuraavana päivänä he ovat sitten taas niin luontoystävänä ulkoiluttamassa lemmikkieläimiään.

Tiedemiesten olisi syytä katsoa saisiko kaksinaismoralismista uuden polttoaineen autoihin - sen verran paljon energiaa siinä on.

[vanha mestari]

Taikka ma tahtoisin metsään mennä,
kauas sinisaloon,
katsoa kanssasi illat pitkät
painuvan päivän paloon.

Karhuna kantoja kaateleisin,
myyränä tonkisin maata,
tahtoisin, mahtaisin korvet kylmät
raivioiksi raata.

[vanha mestari]

Kiitos Eero, tällaista jatkoa odotinkin ! Ajatus pelaa

[Kamu]

Mutta miten ne Pispalan hirvet? Aika harvinaisia mielestäni. Pispalassa.
Toista ei saatu loukkuun. Toinen? Taitaa olla fiksu nykyaikainen sanonta lahtaamisesta. Vai?
No eiväthän hirvet kuulu kaupunkiin, mutta.. miksiköhän ne ovat sinne eksyneet?
Eikä tämä ole hurskastelua!
Katselen joka päivä tuolla Viinikanlahden perällä noita makailevia, oksentelevia, paskantelevia jne, ihmisraunioita Sinol-pullojensa vieressä.
Kummatka kuuluvat luontoon? Hirvet, jänikset vai nuo - rauniot?

[vanha mestari]

Kyllä luontoon kuuluvat ne ensiksi mainitut. Ihmiset haluaa nykyään maalle kun siellä on luonto lähellä. Seuraava vaihe on marmatus siitä kun hirvet syö ruusut ja rusakot järsii omenpuut ja fasaani käy nyppimässä perennat ylös ja huutaa niin vimmatusti. Mitähän sitä kuvitellaan luonnon olevan ? Kyllä metsä ja peltoaukeat on eläinten valtakuntaa jossa ihmisen täytyisi liikkua niin kuin toisen mailla liikutaan...

[Kamu]

Arvoituksia:
Osaammeko me ihmiset liikkua metsässä paremmin kuin eläimet kaupungissa?
Kumpi meistä on enemmän "toisen eväillä"?
Annammeko rauhan toistemme pesimispuuhille?
Jne. Jne.

[vanha mestari]

Jaa-a. ensimmäiseen arvoitukseen luulisin vastauksen olevan aikalailla fifti-fifti. Ihminen on enemmän metsäneläinten eväillä tuhoten vallan ja rahanhimossaan jatkuvasti eläinten elintilaa. Kyllä ihmisen pesimispuuhat on eläinkunnalta rauhoitettuja, toisinpäin ei ole takuuta. jne jne

[Raili Suominen]

Kelju juttu tuo lenkkeilijän ja karhun kohtaaminen. Toisaalta pitäisi ajatella, että karhun ei pitäisi olla niin lähellä ihmisasutusta, mutta taas toisaalta, pitäiskö ihmisasutuksen olla niin lähellä karhua?

Jos oikein syntyjä syviä aletaan kaivamaan, niin miksi se karhu oli pentuineen niin lähellä ihmisiä? Kannattaisko pohtia, jotta mitkä syyt ovat vaikuttaneet sen ihmisten lähellä olemiseen. Oliko se viemässä kenties pentujaan johonkin "syvempiin metsiin"? Eli se olisi ollut vaan ohikulkumatkalla. Miksi sille karhuemolle ei ole enää ne entiset elinolosuhteet kelvanneet? Häiritsikö sitä esim. jotkut metsänhoitotoimenpiteet niin, ettei se tuntenut enää olevan turvallista kasvattaa jälkikasvuaan siellä?

Ihminen muuttaa ympäristöään niin, ettei se välttämäti huomaa luonnon vaatimuksia suunnitellessaan ja siten ihminen ei osaa myöskään ottaa luontoa huomioon.

Nyt jos koskaan olisi suurpetoasiantuntijoilla paikka koota asiantuntijaryhmiä koolle ja alkaa ihan vakavissaan pohtimaan, jotta miten me kaikki ihmiset, karhut ja sudet voitaisi elää yhteisymmärryksessä tällä maapallolla. Etenkin metsänhoidossa tulisi kiinnittää huomattavasti enempi huomiota siihen, että suurpedoilla riittäisi elintilaa siellä, missä me niiden halutaan asustavan.

Ittelläni on metsästyskortti (koskaan en ole ampunut eläintä) ja metsien moninasikäytön insinöörin paperit, joten uskon myös asioista jotain tietäväni.