Corey Harris ja Wentus Blues Band Klubilla 4.4.2016

Monet ihmiset kertovat kysyttäessä olevansa musiikin suhteen kaikkiruokaisia ja kumoavat toteamuksensa heti huomauttamalla, että, "...paitsi heviä en kuuntele" tai "...jazzia lukuunottamatta" tai jotain muuta vastaavaa. Näin siis heidän mielestään kaikki johonkin genreen kuuluva musiikki on sitä yhtä ja samaa tylsyyttä ja roskaa, johon he eivät todellakaan aio aikaansa tuhlata ja sille korvaansa kallistaa. No, jos nyt tarkastellaan vaikkapa jazzia, niin muusikoiden kohdalla esimerkkinä voisivat olla, sanotaan nyt, Albert Ayler ja Benny Goodman ja yhtyeistä Black Motor ja Mopo. Kaikki mainitut edustavat ilman epäilystäkään jazzia, mutta tuskinpa kukaan vähäiselläkään ymmärryksellä varustettu voi tosissaan väittää näiden mainitsemieni esimerkkien musiikin olevan sitä yhtä ja samaa jazzia. Voitaisiinko siis unohtaa tällaiset idioottimaiset lausunnot ja suhtautua avoimin mielin kaikkiin musiikin lajeihin. Itse en esimerkiksi iskelmämusiikista hirveästi perusta, mutta kokonaisuutena en sitä tyrmää, sillä esimerkiksi Juha 'Watt' Vainion tuotantoa kuuntelen erittäinkin mielelläni.

Syynä tähän vuodatukseen on viime viikon maanantai-ilta Klubilla, joka tarjosi yleisölle bluesia sen kahdesta ääripäästä. Amerikkalainen Corey Harris ja kokkolalainen Wentus Blues Band näyttivät käytännössä, kuinka erilaista musiikki voi olla yhden ja saman genren puitteissa.

Viime hetken muutoksella Harris nousi lavalle ensimmäisenä ja täytyy todeta, että kyseessä oli viisas päätös. Sanoituksiin keskittymään vaativa Down Home -meininki oli hyvä tapa aloittaa ja Wentuksen riehakkaampi meno juuri paikallaan illan huipennuksena.

Corey Harris on muusikko, joka ottaa teksteissään vahvasti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja erityisesti afroamerikkalaisten asia on, luonnollisesti, hänelle tärkeä. Esimerkiksi miehen taannoinen puheenvuoro siitä, voiko valkoihoinen esittää bluesia, aiheutti kohtalaisen määrän debattia asianharrastajien piirissä. Hienointa Harrisin kohdalla on se, ettei hän uhraa musiikkia teksteilleen, vaan molemmat kulkevat hänen lauluissaan käsi kädessä. Klubilla voimakasääninen Harris lauloi erinomaisesti ja latasi settiinsä myös kiitettävän määrän intensiivisyyttä. Asia tuli harvinaisen selväksi esimerkiksi kappaleessa, jossa hän varoitti ison veljen kaikkialle ulottuvasta valvonnasta. Laulamisen lisäksi Harris on varsin kovatasoinen kitaristi ja hänen vivahteikasta soittoaan oli ilo kuunnella. Tunnin pituinen esiintyminen oli rakennettu ajatuksella. Afroamerikkalaisen musiikin kehitystä ja juuria paljon tutkinut Harris kuljetti kuulijansa keikallaan Mississippin varrelta Karibian kautta aina encoren Afrikkaan asti. Mainio setti, jonka olisi useammankin musiikin harrastajan suonut kokevan.

Wentus Blues Band, jonka näin nyt toisen kerran tämän vuoden aikana, oli oma vakuuttava itsensä. Uuden levyn materiaali toimi kuin se kuuluisa joukkoliikennevälineen ihmisen sisäistä ahdistusta helpottamaan luotu mekaaninen istuinlaite. Yhtyeen moni-ilmeinen sähköinen blues soi sekä voimalla että herkkyydellä, huumoria unohtamatta. Wentus Blues Band on ensiluokkainen esimerkki siitä, kuinka raudanluja ammattitaito ja vuosikymmenten mukanaan tuoma varmuus yhdistyvät hedelmällisimmällä mahdollisella tavalla edelleen korkealla roihuavaan innostuksen liekkiin. Wentuksen miehet pitävät, teknisestä tasosta tinkimättä, lavalla aina hauskaa ja saavat samalla myös yleisönsä hyvälle tuulelle, mikä ei ole ihan mitätön asia. Länsirannikon kaverusten esiintyessä ei minkäänlainen rokki-, tai tässä tapauksessa, bluespoliisiasenne piipahda edes erehdyksessä mieleen. Wentus Blues Band on hyvän tuulen bluesia parhaimmillaan, niin myöskin tällä keikalla, kiitos ja kumarrus.

Kiitos esiintyjille, Pevelle huippumiksauksesta ja koko Klubin väelle.

Corey Harris

Wentus Blues Band

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 204

Mika Helasvuo kommentoi_ 12. huhtikuu 2016 07:44

Tuttu lause tosiaan " musiikin suhteen kaikkiruokainen, mutta....", itse olen tullut siihen tulokseen, ettei oikeastaan huonoa musiikkia ole olemassa, on ainoastaan hetkiä, joihin kuultavissa oleva musikki ei juuri siinä ajassa ja tilassa sovi.

Kiitos taas kerran avauksesta ja kuvista.

Jyrki Kallio kommentoi_ 12. huhtikuu 2016 16:41

Kiitos Mika.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot