Corey Dennison Band Down Home Kivessä 6.4.2017

Kun artisti tai yhtye nousee yleisön eteen lavalle, alkavan keikan henkeen ja sujumiseen vaikuttaa yllättävänkin moni seikka. Yksi, eikä suinkaan se vähäisin, on asenne, jolla esiintyjä yleisönsä kohtaa. Kaikkein ikävin vaihtoehto on sellainen, jossa bändi enemmän tai vähemmän peitellysti lähtee siitä, että te ette täällä tiedä mitään tästä jutusta ja me näytämme nyt teille kuinka tämä homma oikein kulkee. Olen lähes kymmenvuotisen Down Home Kivessä käymiseni aikana yhden kerran törmännyt tällaiseen käytökseen ja voin kertoa, että se ilta ei esiintyjien kannalta sujunut kovinkaan hyvissä merkeissä. No se siitä ja sitten hieman positiivisemmin eteenpäin. Jos mainitsemani tapaus on esimerkki siitä hölmöimmästä mahdollisesta käyttäytymisestä, niin kaikista hienointa puolestaan on silloin, kun bändi ilman minkäänlaista ylenkatsetta hoitaa homman niin komeasti, että katsoja ihan itse huomaa, että noinhan tuo juttu hoidetaan, jee! Tällaisia tapauksia Down Home Kiven historia on tulvillaan ja näin tapahtui myös tässä jutussa ruodittavan keikan kohdalla.

Corey Dennison on vuonna 1975 Tennesseessä syntynyt ja myöhemmin Chicagoon asettautunut kitaristi, laulaja ja musiikintekijä. Yli kymmenen vuotta Carl Weathersbyn yhtyeessä soittanut Corey perusti oman Corey Dennison Bandin, Corey Dennison kitara ja laulu, Gerry Hundt kitara, koskettimet (ei Tampereella), huuliharppu ja laulu, Nik Skilnik basso ja laulu ja Joel Baer rummut ja laulu, vuonna 2013 ja on siitä lähtien keikkaillut bändeineen tiiviiseen tahtiin ympäri maailmaa. Bändi kutsuu musiikkiaan uudeksi Chicago bluesin ääneksi ja tuulten kaupungin bluesin lisäksi yhtyeen kappaleissa kuuluu vahvasti soul.

Corey Dennison Bandin Down Home Kiven keikka oli kokoonpanon ensimmäinen esiintyminen Suomessa, mutta niin komeasti yhtye otti yleisönsä niin Tampereella kuin Helsingissä ja Lahdessakin, että varmastikin voimme jäädä luottavaisin mielin odottamaan chicagolaisten seuraavaa kotomaamme turneeta.
Atlantin takaa kotoisin oleva yleisön kosiskelu loisti keikalla poissaolollaan ja jo ensimmäisen setin toisen kappaleen alkaessa Corey suorastaan pakotti koko yleisön ylös tuoleiltaan jammailemaan, mikä saavutus ei suinkaan ole ihan mitätön suomalaisesta bluesyleisöstä puhuttaessa. Meno yltyi alusta alkaen sanalla sanoen huimaksi ja intensiteetti ei hellittänyt keikan aikana sekunniksikaan. Sadat ja taas sadat keikat näkyivät ja kuuluivat bändin äärimmäisenä tiukkuutena sen lisäksi, että kvartetin jokainen jäsen klaarasi suvereenisti oman tonttinsa. Pelkällä peukalolla [sic] kitaraansa näppäillyt Corey oli eniten valokeilassa ja vaikka mies kärsikin kuulemma vilustumisesta, ei sitä hänen esiintymisestään huomannut. Sekä soitto että laulu sujui kertakaikkisen oivallisesti. Erityisesti enemmän soulin suuntaan kallistuvissa kappaleissa Coreyn laulu oli suorastaan mannaa taivaasta. Toisena paikkansa eturivissä otti toinen kitaristi Hundt, jonka Coreyta perinteisempi kitarointi tuotti kerta toisensa jälkeen juurimusiikin rakastajalle kylmiä väreitä selkäpiihin. Baerin soiton tasoa kuvaa hyvin toteamus, jonka loihe lausumaan miehen soittaman rumpusatsin omistaja, "...noita rumpuja ei ole koskaan soitettu noin hyvin". Nelikielistään näppäillyt Skilnik ei jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan miehen basso todellakin soi ilman jumputtamisen häivääkään. Kaiken tämän lisäksi nelikolta sujui myös stemmalaulanta kiitettävästi ja niinpä ei ollutkaan mikään ihme, että yleisö oli Amerikan vieraiden esiintymisestä aivan pähkinöinä. Tämän päivän Chicago bluesia parhaimmillaan. Juuri näin ja Corey Dennison Bandin tapaisten kokoonpanojen ansiosta blues ja yleisemminkin juurimusiikki pysyy hengissä ja suuntaa tulevaisuuteen silmät kirkkaina ja leuka ylpeästi pystyssä. Vanhaa unohtamatta, uutta pelkäämättä.

Thank you very very much Corey, Gerry, Nik and Joel, it was awesome! Kiitoksen ovat ansainneet myös Savisaaren Simo jälleen kerran hienosta miksauksesta, Mäkisen Jukka ja Blueslovers ry. järjestämisestä ja tietenkin Heidi ja muut Kiven ihanat ihmiset huolenpidosta. Kumarrus ja erityiskiitokset Pekka Haukijärvelle, jonka ansiosta Corey Dennison Band Suomeen saapui.

Teksti ja kuvat ©Jyrki Kallio. Luvaton käyttö kielletty. Words and photographs ©Jyrki Kallio. Unauthorized use forbidden. Contact jyrkikallio57 (a) gmail.com

Katselukerrat: 119

lehtorilehtinen kommentoi_ 15. huhtikuu 2017 17:38

Hyviä kuvia jälleen, ja Youtubetettuani artistin totesin hänen olevan varsin kelpo juurimusiikkimies!

Blues elää ja voi hyvin.

Jyrki Kallio kommentoi_ 15. huhtikuu 2017 23:41

Kiitos kommentista lehtori.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot