Ballade pour Adeline
Nyt se sitten on tapahtunut - runsaslukuinen Porvoon käräjäoikeuden edustusto on matkustanut Ruandaan selvittämään, tekikö Francoise Bazaramba joukkomurhan vaiko ei? Edelleen epäilen vahvasti, voiko täysin vieraasta kulttuurista ja yli kymmenen vuoden jälkeen tuleva virkamiesjoukko todella koskaan saada selville, mitä siellä silloin tapahtui? Etenkin, kun Porvoon käräjäoikeuden ja syyttäjien osaamisella on huono ennakkomainekin.
Tutkijapuolta edustava Thomas Elfgren antoi jo haastattelun Ylen toimittajalle Ruandan pääkaupungissa, Kigalissa, jossa totesi, ettei oikeudella ole hintaa. Sepä oli mielenkiintoinen toteamus. Suomi on kyllä maa, jossa kaikella on hinta, ja esim. vanhustenhuolto on Suomessa joutunut karmeaan tilaan sen takia, että rahat on hassattu muualle. Ehkä Elfgren puhuu kielivähemmistön kokemuksella - heidän tarpeisiinsa kun näkyy aina riittävän rahaa.
Väite Ruandan oikeusjärjestelmän puutteellisuudesta ja kehittymättömyydestä, joka on koko tämän kalliin farssin käyttövoima, on uponnut suomalaisiin, koska medioissa on (tarkoituksella?) näytetty kuvia vain Ruandan maaseudulta, jossa kieltämättä näyttää vähän puutteelliselta, ei tosin kaikkialla. Mutta jos käsitys Ruandasta jää tuolle tasolle, se on aivan yhtä suuri arviointivirhe kuin katsoa Isä Camillo - elokuva, ja luulla, että Italia on sellainen.
Oikea Ruanda on yllättävänkin kehittynyt, ja en näe syytä epäillä, etteikö oikeuslaitoskin olisi. Lisäksi olisi ollut saatavissa Tansanian Arushassa toimiva YK:n tilapäinen Ruanda-sotarikostuomioistuin, jolla olisi ollut valmiina erinomainen paikallisten olojen tuntemus. Mutta silti piti pelleillä, ja tuoda prosessi Porvooseen. Niin, eihän muumimamma (lue: tasavallan presidentti) olisi muuten saanut hössöttää lisää ”globaalisesta vastuusta”, ja eiväthän Thomas ja muut mukavat porvoolaiset olisi päässeet matkustelemaan, att resa. Ja lisäksi saamme tänne myöhemmin matkaavista puolustuksen todistajista vielä mukavasti lisää pakolaisia ”rikastamaan kulttuuriamme.” Heja, Tant Astrid!
Vaan miksi tämän tekstin nimi on ”Ballade pour Adeline”? Kun Ylen toimittaja haastatteli Thomasta, taustalla soi tuo kappale. Se on Richard Claydermanin pianolla esittämä vanha hitti jo ylii kolmenkymmenen vuoden takaa (1976), ja hyvin yleinen kaikkien hotellipianistien ohjelmistossa. Lisäksi sen soitti selvästi elävä pianisti, ei levy, koska hän teki persoonallisen virheen samassa kohdassa monta kertaa, kun Elfgren puhui.
Ruandassa on siis myös loistohotelleja, ja missäpä muuallakaan Porvoon väki asuisi. Yksi hotelli, jossa on pianisti, ja jonka ammattini puolesta tiedän, on Kigali Serena Hotel, jonka huonehinta per yö on vaatimattomat 464 US-dollaria. Hyvä Suomi!
Lisää vain siis velkaa maailmalta, ja vanhukset ja lapset köysiin ja vaippoihin. Kas kun oikeudella ei ole hintaa.
Tutkijapuolta edustava Thomas Elfgren antoi jo haastattelun Ylen toimittajalle Ruandan pääkaupungissa, Kigalissa, jossa totesi, ettei oikeudella ole hintaa. Sepä oli mielenkiintoinen toteamus. Suomi on kyllä maa, jossa kaikella on hinta, ja esim. vanhustenhuolto on Suomessa joutunut karmeaan tilaan sen takia, että rahat on hassattu muualle. Ehkä Elfgren puhuu kielivähemmistön kokemuksella - heidän tarpeisiinsa kun näkyy aina riittävän rahaa.
Väite Ruandan oikeusjärjestelmän puutteellisuudesta ja kehittymättömyydestä, joka on koko tämän kalliin farssin käyttövoima, on uponnut suomalaisiin, koska medioissa on (tarkoituksella?) näytetty kuvia vain Ruandan maaseudulta, jossa kieltämättä näyttää vähän puutteelliselta, ei tosin kaikkialla. Mutta jos käsitys Ruandasta jää tuolle tasolle, se on aivan yhtä suuri arviointivirhe kuin katsoa Isä Camillo - elokuva, ja luulla, että Italia on sellainen.
Oikea Ruanda on yllättävänkin kehittynyt, ja en näe syytä epäillä, etteikö oikeuslaitoskin olisi. Lisäksi olisi ollut saatavissa Tansanian Arushassa toimiva YK:n tilapäinen Ruanda-sotarikostuomioistuin, jolla olisi ollut valmiina erinomainen paikallisten olojen tuntemus. Mutta silti piti pelleillä, ja tuoda prosessi Porvooseen. Niin, eihän muumimamma (lue: tasavallan presidentti) olisi muuten saanut hössöttää lisää ”globaalisesta vastuusta”, ja eiväthän Thomas ja muut mukavat porvoolaiset olisi päässeet matkustelemaan, att resa. Ja lisäksi saamme tänne myöhemmin matkaavista puolustuksen todistajista vielä mukavasti lisää pakolaisia ”rikastamaan kulttuuriamme.” Heja, Tant Astrid!
Vaan miksi tämän tekstin nimi on ”Ballade pour Adeline”? Kun Ylen toimittaja haastatteli Thomasta, taustalla soi tuo kappale. Se on Richard Claydermanin pianolla esittämä vanha hitti jo ylii kolmenkymmenen vuoden takaa (1976), ja hyvin yleinen kaikkien hotellipianistien ohjelmistossa. Lisäksi sen soitti selvästi elävä pianisti, ei levy, koska hän teki persoonallisen virheen samassa kohdassa monta kertaa, kun Elfgren puhui.
Ruandassa on siis myös loistohotelleja, ja missäpä muuallakaan Porvoon väki asuisi. Yksi hotelli, jossa on pianisti, ja jonka ammattini puolesta tiedän, on Kigali Serena Hotel, jonka huonehinta per yö on vaatimattomat 464 US-dollaria. Hyvä Suomi!
Lisää vain siis velkaa maailmalta, ja vanhukset ja lapset köysiin ja vaippoihin. Kas kun oikeudella ei ole hintaa.
Kommentoi
Tervetuloa
Aamulehti Blogit -palveluun
© 2010 on luonut Aamulehti
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon