Hoitoalalla on ongelmia, jonot kasvavat ja hoitotakuu on vitsi. Joillain hoitoalan puolilla ongelmat ovat lähempänä katastrofia kuin hätää. Opetuskin on kovin tiukalla. Lapset ja vanhukset kärsivät jopa nälästä. Kelan luukulla kasvaa monilla työttömillä parta odotellessa. Asiakaspalvelu ei vastaa. Eri kansanryhmistä löytyy erilaisia ja samanlaisiakin ongelmia eri elämän vaiheilta.
Ongelmien myötä on myös löytynyt kovasti puolestapuhujia vanhuksille, nuorille, lapsille, ruutupaitaisille, Turkulaisille mutta muuten terveille humanisteille ja joka maailman pienryhmälle. Omia halutaan auttaa ja pyrkiä parantamaan tilannetta heidän osalta. Ajoittain tämä omien puoltaminen lähtee siitä, että tässä ryhmässä ongelmat ovat pahempia tai seuraukset vakavampia kuin jossain verrokkiryhmässä.
Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole, vaan kapeakatseinen edunvalvonta jättää hieman sumutuksen makua. Vertailuja voidaan myös tehdä ihan minkä tahansa välille, jolloin tietyn ryhmän ongelmia liioitellaan tai verrokkiryhmän ongelmia vähätellään tietoisesti, räikeästikin.
Pahimmillaan tämä johtaa pitkässä juoksussa selviin kastijakoihin. Näitä on jo puoltanut muunmuassa Päivi Lipponen
maahanmuuttajien osalta. Hänen asenteensa aiemminkin vaikkapa sotaveteraaneja kohtaan on ollut halveksiva ja nyt hän pyrkii yhä pahentamaan luokkajakoa määrittämällä maahanmuuttajanuoret paremmiksi ihmisiksi kuin muut. Vastaavia esimerkkejä on sinänsä monia, mutta jostain syystä etenkin vasemmisto haluaa nimenomaan maahanmuuttajat nousevan hoitojonojen ohi, omaksi kastikseen. Ei ihme
ettei kansa tykkää.
En kiistä alkuunkaan, etteikö joka ihmisryhmällä olisi erilaisia tarpeita. Maahanmuuttajien joukossa on pieni joukko aitoja pakolaisia, jotka ovat paenneet sotaa ja sortoa henkihievereissään. Heidän mielenterveyshoidon tarpeet ovat varmasti erilaisia kuin perisuomalaisella Matilla, joka kärsii alkoholisoituneista vanhemmistaan.
Tarpeiden erilaisuus ei ole kuitenkaan eriarvoistamisen peruste! Mielestäni on törkeää sekoittaa tarve ja laatu keskenään näin rajusti.
En haluaisi lähteä puhumaan vanhusten terveydenhoidon puolesta, jos voin mielummin puhua terveydenhoidon puolesta yleensä. En haluaisi valitella maahanmuuttajien mielenterveyshoidon jonoja, jos kaikki nuoret ja vanhatkin ovat yhtä pahoissa jonoissa. Ennen kaikkea en halua nähdä Suomeen luotavan kastijärjestelmää, jossa toisen ihmisen luunmurtuma on valtiolle oleellisempi asia kuin toisen. Tätä moni poliitikko ajaa ja se on mielestäni perustuslain hengen ja kirjaimen vastaista.
Suomen perustuslaki, 19 §, ote
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.
En näe syytä siihen, miksi tämä asia on niin vaikea tulkita tai hyväksyä. Jos hoidamme yhden ihmisen, hoidamme myös toisen yhtä hyvin. Siinä ei tule katsoa ikää, ihonväriä, uskontoa, sukupuolta tai poliittista taustaa.
Miksi näitä oikeuksia ei nykyään voi puolustaa laittamatta ihmisiä tärkeysjärjestykseen?
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon