Masentunut mieli ei näe elämän iloja

[Jarkko Rikala]

Viimeiset ennakkoäänestyspäivät lähenee ja mielestäni on aika, vielä kerran, muistuttaa äänestäjiä mielenterveysongelmien vuosia kestäneestä puutteellisesta hoidosta.

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmia kartoittaneessa tutkimuksessa on mm. selvinnyt, että tyttöjen vaikea-asteinen depressio on kaksinkertaistunut 16 vuoden aikana. Hoitoon hakeutuminen on niin ikään lisääntynyt ja vuosien 1989-2005 välillä poikien tarve apuun on kolminkertaistunut. Onneksi pystymme vaikuttamaan, jos vain haluamme.
Nyt se onnistuu äänestämällä kunnallisvaaleissa ja ottamalla osaa Lastenklinikoiden Kummit ry:n toimintaan.

Onneksi hallitus on jo uudistamassa perusterveydenhuollon rakenteita. Uudistuksella vähennetään mm. potilaiden pompottelua poistamalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja-aita ja tuomalla terveyskeskuksiin nykyistä enemmän erikoislääkäreiden osaamista. Lisäksi uudistus kiristää kuntien ohjausta koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa. Tästä kaikesta huolimatta tarvitsemme myös kuntatasolla tekijöitä, jotka haluavat olla korjaamassa nykyisen tilanteen ja luomassa ympäristöä, jossa myös ennaltaehkäisevään työhön panostetaan riittävästi.


Jarkko Rikala

[Outi-Päivikki Rautio]

Masennuksen ennaltaehkäisy on ensisijaista. Ennaltaehkäisy alkaa yhdeltä osin ympäristön viihtyisyydestä, toisin sanoen mahdollisuudesta kokea ja ola ns. mielipaikoissa. Mielipaikka on paikka, jossa ihminen rentoutuu ja kokee olonsa hyväksi. Tehkäämme siis koulupihat nykyistä viihtyisämmiksi. Uusien koulujen seinien tulisi osittain olla tehtyä lasitiilestä, jolloin auringonvaloa pääsisi sisään. Tämä vähentäisi koululaistenkaamosaikaa seuraavaa masennusta sekä keväällä kevätväsymyksen tuottamaa masennusta.
Sijoittaisin koulujen yhteyteen mielelläni takkahuoneen, jonne voisi tulla kouluviikon ja koulupäivän aluksi sekä lopuksi. Huoneessa tulisi olla myös lämpimiä huopia, joihin voisi kääriytyä sekä Kirsi Kunnaksen kirjoja, A. Milnen Nalle puh, Astrid Lingrenin kirjoja sekä Muumi-kirjoja ja ainakin yksi Grimmin veljesten satukirja alkuperäissaduin, joiden avulla on hyvä opetella kestämään vastoinkäymisiä.
Koulussa pitäisi olla kouluavustaja, joka välituntisin ja hyppytuntien tai muuten vaan känkkäränkän hetkinä sauvakävelisi oppilaiden kanssa ja jutustelisi sujuvasti.Liian vähäinen valoisaanaikaan ulkonaolo kun tuottaa masennusta jo itsessään. Voisi pohtia myös sitä, onnistuisiko kouluruokailun järjestäminen vaikkapa yhtenä päivänä viikossa ulkona aterioiden aiankin lämpiminä vuodenaikoina, mutta miksipä ei talvellakin nuotion ääressä. Tämä loisi sekä yhteenkuuluvuudentunnetta, stimuloisi ruokahalua sekä mahdollistaisi valossa olemisen hieman pidempään kuin yleensä.

Oppilaat voisi opettaa myös täyttämään tunti-tunnilta ajankäyttöpäiväkirjaa, jolloin he oppisivat itse seuraamaan mielialojensa ja tekemisten yhteyttä ja siten itse auttamaan itseään. Tämähän on kuitenkin tavoite, siis se, että nuoret oppisivat itse tunnistamaan ja itse hoitamaan itseään. Vain osalla masentuneita nuoria on geeniperimässään taipumus masentua, suuri osa on tilannekohtaista. Tätä masennusta voi oppia hallitsemaan. Koulussa sekä kansalais- tai työväenopistot ym. voisivat järjestää kursseja, miten oppia hallitsemaan ja tulemaan toimeen masennuksen kanssa sekä millä ennaltaehkäistä masennusta.
Vaopaaehtoisia ilmaisutaidon tunteja olisi hyvä lisätä. Myös ruuanlaittotaidon opetus olisi joillekin tarpeen, jotta perustarpeet tulisi hoidettua. Koulussa olisi mahdollista osittaa, että ruoka voi olla sekä hyvää, terveelistä että kaunista. Tässä voitaisiin tehdä yhteistyöltä eri vapaaehtoisjärjestöjen, mm. Marttojen kanssa.

Outi-Päivikki Rautio

Yksi kouluavustaja koulua kohden tulisi olla terveystietoon perehtynyt, jotta voisi terveyden ja itsehallinnan kysymyksissä ohjata oppilaita ja tarvittaessa heidän vanhempiaan. Koulunkäyntiavustajien työhön tulisi kuulua myös yhteistyötä perheiden kanssa siten, että hän oliis selvillä, mitä oppilaan perheen ruohonjuuritasolla on menossa. Esimerkiksi voi olla siten, että nuori käy terapiassa ja kukaan ei tiedä, että hänen äidillään on vaikkapa rintasyöpä.

[Outi-Päivikki Rautio]

Lisäänpä vielä listaan "metsäviikot". Suomalaiset ovat tottuneet olemaan metsissä. Ympäristöpsykologinen tieto kertoo, että metsät hoitavat mielenterveyttä. Koulua voisi periaatteessa pitää isossa kodassa metsässä ja jopa nukkuakin taivasalla.

Voismpa mainita, että itse olen käynyt jo vuosia sekä fyysistä terveyttäni että mielenterveyttäni hoitamassa saaristomerellä ympäristötalkoissa. Tätä voisi soveltaa myös kouluihin. Metsähallitukselta ja Saaristomeren luontokoululta saisi osaavan ohjauksen ja opetuksen. Myös lähellä olevaa Seitsemistä tulisi mielestäni käyttää paljon nykyistä enemmän myös hoidollisiin tarpeisiin. Tekeepä mieleni laittaa tähän se. että ihmettelen, miksi ne luokkaretket pitää tehdä aina kaupunkeihin, miksi ei luontoon? Itse muistan kouluajoiltani erittäin elävästi nimenomaan ne oppitunnit, mitkä tapahtuivat ulkosalla. Olin muuten luokkakuvassa ainoa punaposkinen oppilas, koska en taittanut 5. kilometrin koulumatkojani bussilla, kuten mut, vaan ripeästi kävellen tai juosten.
Myönteinen ruumiinkuva ja hyvä ruumiinhallinta ovat yleensä puskureita masennusta vastaan.

Outi-Päivikki Rautio
terveystieteen kandidaatti