Aamulehti Blogit

Tulipa sitten taas pitkästä aikaa testattua Hatanpään terveyskeskuksen toimintaa ja "mukavastihan" se lauantai iltapäivä siinä meni jonottaessa. Vajaa 10 minuuttia meni asioiden hoidossa, ilmoittautumisessa ja lääkärin luona. Yli kolme ja puolituntia piti vain istua ja yrittää keksiä tekemistä. TV:n tarjonta ei oikein kiinnostanut ja lehtitarjontakin oli aika olematon. Pari kiinnostavaa lehteä tuli äkkiä luettua läpi ja sitten piti vain olla. Viisaimmat jonottajat olivat ymmärtäneet ottaa kunnon kirjan mukaan ja lukivat sitä. Osa ihmisistä on siis sopeutunut tilanteeseen, vaikka eihän tämmöiseen saisi sopeutua. Kyllä tuosta jonotusajasta pitäisi vähintään puolet saada pois niin pian kuin suinkin.


Jarkko Rikala

Tagit: hatanpää, jono, terveyskeskus

Jaa 

Minna Valaja Minna Valaja kommentoi_ 12. lokakuu 2008 17:44
Kuulostaapa kovin tutulta. Itse olen viettänyt pienen lapsen kanssa siellä erään lauantai-illan (ilta yhdeksästä yhteentoista). Eipä tuntunut itsestänikään kovin turvalliselta kun odotustiloissa oli pari humalaista seurueineen, joilla oli ihan omat kova-ääniset juttunsa.

Ihmettelenkin, että miksi lapsille (esim. alle 16 v.) ei ole omaa päivystyspoliklinikkaa Tampereella? Silloin Hatanpäällä odottavat aikuiset voisivat rauhassa luottaa siihen, että heidän vuoronsa tulee siinä järjestyksessä kun ovat paikalle saapuneet. Myös odotusajat varmasti lyhenisivät.

Samoin, lasten päivystyspoliklinikka voitaisiin pyhittää lapsille, odotustiloistakin voisi tällöin tehdä lapsille sopivammat.

Tampere voisi ottaa esimerkkiä tässä Helsingista, missä lastenklinikka toimii lapsille ilta- ja yöaikaan päivystyspaikkana. Aikuisille taas on määritelty alueittain kaksi sairaalaa, joissa on päivystys. Tampereen väkiluku ei taida ihan vielä tähän riittää, mutta jo se, että lapset ja aikuiset erotettaisiin toisistaan toisi suuren avun tähän ongelmaan.
Kyuu Eturautti Kyuu Eturautti kommentoi_ 12. lokakuu 2008 17:48
Lasten näkökulmasta ongelma on selvä, tosin ehkäpä hieman pienempi säätö riittäisi? Odotustilan jakaminen osiin, vaikkapa? Eiköhän yksi seinä riitä jo tarjoamaan jonkinlaista parempaa rauhaa.

Muistan kyllä itsekin odottelun Hatanpäällä. Ei hajuakaan mitä meni aikaa, ehkä pari tuntia, mutta olin niin kovassa kivussa etten esim. erottanut seinäkellon viisareita toisistaan. Lääkäri osasi asiansa mainiosti, mutta akuutti kipu ei ole asia, jota yhteiskunta saisi venyttää. Ei kahta tuntia, eikä kolmea tuntia ja 45 minuuttia.
alyanome alyanome kommentoi_ 12. lokakuu 2008 17:52
Juu olin minäkin joskus Hatanpäällä siellä liukuovien toisella puolella odottelemassa. Hoitajat eivät tienneet, mitä minun kanssani olisi pitänyt tehdä, joten soittivat myrkytystietokeskukseen. Odottelin ehkä puoli tuntia, tunnin kaikessa rauhassa, ennenkuin joku lääkäri siinä kävi tarkistamassa tilanteen. Heillä ei kuulemma ollut resurssia minun hoitamiseeni, mutta että hoitaja voisi olla hyvä ja antaa potilaalle lääkehiiltä. O.o Ennenvanhaan sitä sai jo ambulanssissa. Aika taunoa porukkaa ja kiireellisessä tapauksessa.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity tähän sosiaaliseen verkostoon

© 2010   on luonut Aamulehti

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Yksityisyys  |  Palveluehdot