Aamulehti Blogit

 

Nuoruudestani muistan Jerry Lewiksen elokuvan, missä hän kertoi lapsena toivoneensa itselleen partaa, jotta saisi ruman naamansa piiloon. Minä toivoin tämän lisäksi vielä huonoa näköä, jotta olisin saanut silmälasit peittämään sen, mitä parrasta jäisi näkyviin.

 

Pari vuotta sitten matkustin Kusadasiin ja kiertelin basaareissa ostamassa burqaa. Vaikka minareetit kaupungissa lauloivat kaiken aikaa, oli kauppiailla näkyvästi esillä erilaisia napatanssivermeitä, mutta ei burqaa. Lopulta eräs kauppias totesi minulle: Ei tämä ole mikään Afganistan. Lopetin etsimisen siihen.

 

Luin juuri norjalaisen toimittajan Åsne Seierstadin romaanin Kabulin kirjakauppias, jonka hän on kirjoittanut asuttuaan afgaaniperheessä 2000-luvun alussa. Perhe ei paikallisen mittapuun mukaan ole köyhä eikä rikas. Perheen pää omistaa kirjakauppoja, joiden päätulot ovat Pakistanissa piraattituotteina valmistettavat postikortit, joita sotaa käyvät rauhanturvaajat ostavat.

 

Kirjassa kerrotaan burqan historia Afganistanissa, missä useimmat burqankäyttäjät eivät edes tiedä, että heidän esiäideilleen kyseinen vaatekappale oli täysin tuntematon. Burqan määräsi ensimmäisenä kuningas Habibullah kahdellesadalle haareminaiselleen hallintokaudellaan 1901-1919.  Habibullahin burqat olivat silkkiä, kaiken peittäviä ja jopa kultalangoilla kirjailtuja. Viisikymmentäluvulla burqan käyttö oli levinnyt koko maahan, mutta edelleenkin sitä käytettiin lähinnä rikkaiden piirissä.

 

Ensimmäisenä yläluokka myös luopui burqasta, kun maan pääministeri, prinssi Daud aiheutti järkytyksen esiintymällä julkisuudessa burqattoman vaimonsa kanssa vuonna 1959. Alemmille luokille burqasta oli nyt tullut lähinnä statussymboli. He omivat itselleen näitä vaatekappaleita ylemmiltään.

 

Vuonna 1961 säädettiin laki, joka kielsi julkisissa tehtävissä olevilta naisilta burqan käytön. Neuvostoaikana lähes kaikki naiset käyttivät jo lyhyttä hametta ja puseroa. Kun sisällissota alkoi, kaikki naiskasvot katosivat Kabulin kaduilta.

 

Kaakkois-Afganistanissa on naiset suljettu kokonaan taloihin ja niiden takapihoille. Siellä he eivät saa tavata edes toisiaan. Tällä alueella homoseksuaalisuus on yleistä ja jopa hyväksyttyä. Siellä miehet keikistelevät miehille ja laittavat kukkia hiuksiinsa eikä ole tavatonta nähdä vanhan miehen kulkevan keskellä nuorten poikien seuruetta. Jopa useita ihmishenkiä vaatineita mustasukkaisuustaisteluja on käyty alueella.

 

Kabulissa hunnutetuilta naisilta on kielletty jopa kovapohjaisten kenkien käyttö, etteivät niiden äänet herättäisi miesten himoja. Silmikon sivuun on neulottu paksusta kankaasta palaset, jotka estävät vilkuilun. Jos haluaa nähdä, on käännettävä päätä ja tämä kääntö paljastaa kaiken. Basaareissa jotkut naiset ovat opetelleet flirttailemaan pikkusormellaan.

 

Kabulin busseissa pieni osa auton takapäätä on eristetty verholla, missä naisten on ainoastaan lupa ostoksineen olla, vaikka edessä olisi kuinka tyhjää. Kun naiset palaavat koteihinsa, he riisuvat burqansa ja ripustavat sen naulaan. Kotona he saavat takaisin kasvonsa, jotka burqa on heiltä varastanut.

 

 

Kirja on hyvin vaikuttava kuvaus Afganistanin kovuudesta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Kirjan lukenut voi varmasti vakuuttua siitä, että afganistanilaiset tarvitsevat itse oman maansa rikkaudet. Ja sota on vähintä, mitä ihmiset siellä kaipaavat.

 

 

(Lähde: Kabulin kirjakauppias, Åsne Seierstad, Suom.Veijo Kiuru, WSOY 2002)

Katselukerrat: 454

Tagit: Afganistan, Jerry Lewis, Kabulin kirjakauppias, Veijo Kiuru, burqa, bussi, haaremi, homoseksuaali, huntu, köyhyys, Lisää...tasa-arvo, Åsne Seierstad

Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 11:36

Sen lajin kokemusta on tiedossa vaikka kuinka paljon. Eikä se imartele kyseistä ammattikuntaa.

Minä ihmettelen näitä nykyisin toimessa olevia tähtitoimittajia, että eikö mistään saa muuta tietoa kuin propagandaa.

Tsaimai kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 12:19

Voihan tietoa olla paljonkin, mutta meille lukijoille ja mediankuluttajille se ei näytä päätyvän.

Hei! Mistäs me saatiin tietoa ennen kuin meillä oli netti?

Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 12:49

Niinpä. Hyvä kysymys. Ei oikein mistään ja kyllä sen huomaa:))

Ihmiset tottuivat luottamaan tiedotusvälineisiin kuin Jumalaan ja nyt tahtoo olla sitten sama tämän netin kanssa. Eli mediakriittisyyttä tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.

Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 12:51
Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 12:53

"

Pahimmillaan tämä sosiaalisen median yksisilmäisyys johtaa maailmankuvan radikaaliin vääristymiseen. Eräs norjalainen filosofi totesi osuvasti Breivikistä, että hän toki oli psykologisesti hyvinkin sekaisin. Mutta hänen psykologinen profiilinsa oli vain ‘alkoholismi-geenin’ kaltainen alttius tuollaisiin tekoihin. Tarvittiin sopiva ympäristö, jotta se puhkeaisi kukkaansa. Ja sopivan ympäristön tarjosi sokeaa vihaa pursuava nettiyhteisö, joka yhdessä lietsoi toinen toistaan yhä syvempään raivoon. Jonakin toisena aikana Breivik olisi jäänyt yksin katkeroitumaan kitkerien mielipiteidensä kanssa. Mutta nyt netti auttoi häntä löytämään samanmielisten yhteisön, joka radikalisoi häntä edelleen ja auttoi häntä saamaan voimaa omaan äärimmäiseen ratkaisuunsa.

Kun katsoo maailmaa tarpeeksi vahvaideologisesta yhteisöstä käsin, jossa jatkuvasti rummutetaan vain yhtä mielipidettä, niin mistä tahansa “valheesta tulee vähitellen totta” niin Suomessa kuin ulkomaillakin." Lainaus em. jutusta.

Rafio kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 13:18

Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 13:50

Nyt huijataan kaikkia ja varsinkin Suomea, tietää Talouselämä.

Kaija Olin-Arvola kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 13:52

Sotiinkin on pakko osallistua, jos aikoo olla mukana uudessa maailman jakamisessa. Se onko afganistanin naisilla burqa eli ei, on kokonaan sivuseikka.

Rafio kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 14:23

"........jossa lasku lopulta lankeaa hyväuskoisten hölmöjen maksettavaksi.

Raskaimmin näiden kriisitoimien silmänkääntötempuista kärsii Suomi, jolla on kunkin kriisitoimiin osallistuvan maan pankkien riskeihin suhteutettuja kriisivastuita ja -sitoumuksia taakkanaan maailman kaikista maista eniten."

Talous Sanomat kirjoittaa

______________________________

Aamu tv:n vieraina oli Viinanen ja Seppänen. Seppänen puki sanoiksi nykytilanteen kiteyttäen: "Ei velalla makseta velkoja".

Missä ihmeessä on meidän maamme päättäjien suhteellisuudentaju kun noin yksinkertaista asiaa ei ymmärretä ????

Tsaimai kommentoi_ 1. helmikuuta 2012 14:43

Jumalauta, kun pistää vihaksi, kun luin tuon Talouselämän jutun siihen linkattuja artikkeleita. 

Saatanan Katainen ja Urpilainen. Peruskoulumatematiikkakaan ei hallinnassa peruskoulunopettajilla.

Jos meitä maailmalla pidetään typerinä ja höynäytettävinä hölmöinä, niin se on ihan oikein ja valitettavan totta.

Suhteellisesti laskien siis meidän vastuumme tässä kriisissä on neljätoista kertainen ja suurin maailmassa. Ollaanpa kerrankin listan kärjessä. 

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2014   Perustanut: Aamulehti.

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot