Soija ja muut kasviproteiinit lihaa korvaamaan

[Pirkka Lappalainen]

Keskustelu koulu-ja päiväkotiaterioissa olevan lihan määrästä ja laadusta näyttää oleellisesti sivuuttavan, että olisi myös edullisempia ja terveellisempiä vaihtoehtoja tarpeellisten proteiinien saamiseksi.

Esimerkiksi noin 50 %:proteiinia sisältävä soija maksaa jopa lähikaupassa viitisen euroa kilo. Vastaavasti esimerkiksi naudan sisäfileen hinta pyörii 30 - 50 euron välillä. Siellä proteiinipitoisuus lienee noin 20 %.

Asiassa on vain yksi iso mutta. Olisi päästävä kasvisruokaan ja varsinkin soijaan liittyvistä ennakkoluuloista ja peloista eroon.

Itse käytän soijaa joka päivä ja suosittelen siihen perehtymistä kaikille, joita laadukas ja edullinen ruoka kiinnostaa.

[Terhi Kiemunki]

Kaupasta saa possun ulkofilettä aika usein alle kuuden euron kilo, kotimaista lihaa. Kasvatetaanko Suomessa soijaa? Henkilökohtaisesti minulle kotimaisuus on tärkeää, hinta ja suomalaisuus ratkaisee ostopäätökseni. Jauhelihaakin saa samaan hintaan, usein kotimaista kalaakin saa kohtuuhinnalla. Kotimaiset juurekset ovat ympäri vuoden edullisia, niistä saa esimerkiksi herkullisia pihvejä tai juuressosekeittoa. Viimeinen niitti suomalaisten karjatilojen arkkuun olisi se, että julkiset laitokset siirtyisivät korvaamaan lihan soijalla tai pavuilla. Lisäksi Mustosen kommentti selventää vielä kasvisruokavalion epätäydellisyyttä, joten suositusten mukaiseen kouluruokailuun se ei sovi. Järki käteen ja suomalaiset raaka-aineet keittiöihin.

[Yrjö]

Kyllähän se on Pirkka silla tavalla,ettei millään soijalla vaan läskisoosilla,perunalla ja rukihisella leivällä lapsille kasvaa iso pää.Soppii palijo järkeä!

[Terhi Kiemunki]

Jäi vielä tuosta kommentista uupumaan yksi asia. Kun nyt on selvinnyt tämän kanaloiden ja sikaloiden salmonellaepidemian syyksi rehun sisältämä ulkomailta tuotu soija, miten on jos alamme syöttää julkisissa laitoksissa soijaa, onko odotettavissa salmonellaepidemia myös näille ruokailijoille?

[Merja Kanervisto]

En lähtis kyllä kasvavien lasten ja nuorten ruokavaliossa suinpäin korvailemaan yhtä sun toista ruoka-ainetta toisella. Kyllä siinä jonkin sortin laskelmat pitäisi olla mukana ja se tieto-taito. Pelkän maun tai hinnan mukaan korvaaminen tuntuu erityisen merkilliseltä. Kokeilut silloin tällöin ovat eri asia. Varsinkin silloin tämä korvauskokeilu on arveluttavaa, jos kouluateria on lapsen tai nuoren ainoa ns. täyspainoinen ruoka päivässä.
Tässä olis vähän perusteluja:
Kasvamisen ja kehittymisen takia lapset ja nuoret tarvitsevat monipuolisesti ravintoaineita. Hiilihydraateista ja rasvoista saadaan energiaa, ja proteiineja tarvitaan kudosten kasvuun ja ylläpitoon. Kivennäisaineista tärkeimpiä ovat kalsium, rauta ja sinkki. Kalsiumia tarvitaan etenkin luuston rakentumiseen ja rautaa punasolujen ja lihasten rakennusaineiksi. Sinkkiä tarvitaan moniin aineenvaihduntareaktioihin, jotka turvaavat yleisen kasvun ja kehityksen.

Kasvun kannalta myös vitamiinit ovat tärkeitä. D-vitamiini on tärkeä luuston kehittymisen kannalta. Myös A-, B-, C, E- ja K-vitamiinit ovat välttämättömiä. Puutteellinen ravitsemus voi näkyä myöhemmin muun muassa luiden haurastumisena.

Pehmeisiin, monityydyttämättömiin rasvahappoihin kuuluvat omega-3 ja omega-6 ovat välttämättömiä niin lapsille kuin aikuisillekin, koska elimistö ei pysty valmistamaan niitä itse. Näitä tärkeitä, sydänystävällisiä rasvahappoja on etenkin kasviöljyissä. Myös rasvaisesta kalasta saadaan runsaasti välttämättömiä omega-3-sarjan rasvahappoja.
Osa tytöistä ja nuorista naisista saattavat tarvita myös rautatäydennystä.

[Merja Kanervisto]

Voiskohan näissä säästötalkoissa miettiä myös sitä, että kouluruokaa joudutaan myös heittämään hukkaan, syystä että lapset ja nuoret eivät tästä täyspainoiseksi suunnitellusta ateriasta kuitenkaan sitä kokonaisuutta syö. Että voisko tälle hukkaan heitettävälle ruualle suunnitella jotakin käyttöä?
Ja sitten seuraavaa:
Kouluruokailun suosituksena tänä päivänä on ns. lautasmalli ja lisäksi seuraavaa ruoka-aineittain
Suositus lyhyesti (KTL 2007):
• Viljavalmisteita runsaasti
• Maitovalmisteita sopivasti
• Perunaa monipuolisesti
• Kasviksista, marjoista ja hedelmistä väriä ja vaihtelua
• Kalaa usein ja lihaa vähärasvaisena
• Rasvoja niukasti
• Sokereita säästeliäästi
Lähde Irma Tikkanen: Asiakaslähtöisen kokonaisvaltaisen kouluruokailumallin kehittäminen. Sitran julkaisuja 2008 : http://www.sitra.fi/julkaisut
Tuloksia em. tutkimuksesta: Kyselylomakkeeseen vastasi 168 koululaista. Tutkimuspäivänä heistä 150 kävi syömässäkouluravintolassa. Pääruokaa syötiin keskimäärin alle puoli lautasellista, samoin riisiä/makaronia/perunamuusia, kuten myös raastetta tai salaattia. Perunoita syötiin yleisimmin 2 kappaletta,maitoa juotiin lasillinen, samoin vettä, ja leipää syötiin yksi pala. Merkittävää on, että 7 %
koululaisista ei syönyt pääruokaa, 33 % ei syönyt raastetta tai salaattia, maitoa ei juonut 46
% ja leipää ei syönyt 49 %.

[Sakari Kestinen]

Terhi: jos se sun syömäsi elukka on syönyt vain tuonti-GMO-soijaa, onko se silloin yhtään sen parempi kuin syödä rehellisesti tuotua GMO-vapaata soijaa?

Yksi-kaksi kasvispäivää viikossa ei kenenkään vitamiinitasapainoa romuta.

[Pirkka Lappalainen]

Voisiko joku viisas selventää, mikä on kasvinjalostuksen ja geenimanipuloinnin ero? Minulle on tullut kuva, että ne ovat loppupeleissä samoja juttuja. Edellinen menee läpi että vilahtaa, jälkimmäisen kanssa kuuluu rutinaa.

[Outi-Päivikki Rautio]

Näyttää tämä "palaaminen" kasvisruokaan olevan hankalaa...? Ensinnäkin en itse käytä soijaa. Se on ainoa ravintoaine, jolle olen allerginen. "Henki"lääkärini mukaan on sangen yleistä, että ollaan soijalle allergisia.
Toiseksi esimerkiksi hamppuöljy on sangen terveellistä. Toki se on hintavaakin. hinta ei ole kuitenkaan ongelma, jos itse hankkii muut ruoka-aineet edullisesti - tai itse asiassa "luonnonlahjana luonnosta". Nimenomaan keväällä ja alkukesästä on ah, niin herkullisten villivihannesten aika. Niitä voi poimia jokamiehen oikeudella sekä heti-syötäväksi että kuivattavaksi tai muulla tavoin säilöttäväksi.
Tänä keväänä olen elänyt lähes yksinomaan viilivihanneksilla ja olo tuntuu raikkaalta ja kevyeltä. Olen onnistunut myös saamaan itseni kokiksi yli neljänkymmenen hengen synttäreille. Saan kokata vapaasti villivihanneksista ruokaa sekä juotavaa. Toki tarjolla on "normaaliakin" ruokaa, mutta aion kilpailla maulla, ulkonäöllä, terveellisyydellä ja vielä kerran myös näköaistia hivelevällä ulkonäöllä ja vielä kerran raikkaalla maulla!
Olen lainannut kirjastosta tietysti Frantsilan keittokirjan, mutta myös muita - ja erityisesti sellaisia, joissa käytetään kukkia. Lisäksi olen lainannut kaikki syötäviä kukkia esittelevät kirjat. ja olen omasta mielestäni syönyt elämäni maistuvimman salaatin Frantsilan reseptillä, johon olen lisännyt maun ja ULKONÄÖN perusteella kukkia sekä kuusenkerkkiä. Ai että mitä kukkia: vuodenajan kukkia, ja erityisesti sireeneitä!
Olisimpa valmis väittämään kuten Claes Andersson eräässä runossaan, että "se, joka on kuullut runoni ei enää halua kuulla muita runoja...", joka tarkoittaa hurjaa väitettä, että "se, joka on maistanut kukkaista villivihannessalaattiani, ei enää halua maistaa eikä syödä muita salaatteja..."!

Tässä siis ikimuistoisen juhannussalaatin vinkki ja kirjastoon, kirjakauppaan tai divariin. Omaehtoinen kasvisruokaan siirtyminen kannattaa aloittaa kirjoista, joiden kirjoittajilla on pitkä kasvisruokaperinnetieto käytössä ja näpsäkästi kansissa.

Outi-Päivikki Rautio,
jonka isoäidinäiti oli hämeenkyröläinen pitokokki. "Kokkius" on näinollen verissä, sillä HANKITUTKIN ominaisuudet periytyvät yli sukupolvien, jos ne vain ottaa käyttöön ja antaa "geenimuistin" toimia.

Terveystieteen kandidaatti sekä kehityspsykologi