Tämänaamuisessa lehdessä oli artikkeli yhden maailmanvallan edustamasta ihmisrakkauden tyylistä. Katolisen kirkon valta maalliseen toimintaan ei enää ole suoranaisesti lakisääteistä siinä määrin, mitä menneinä vuosisatoina, mutta melkoista jälkeä se aikaansaa tänäkin päivänä. En halua väheksyä sitä humaania jokapäiväistä toimintaa, mitä kirkko yleismaailmallisesti päivittäin suorittaa, mutta uskoisin vastaavanlaisen toiminnan kehittyneen ilmankin uskontoa ihmisten yhteiskunnallisen kehityksen myötä.
On lohduttavaa, että ihmiset reagoivat havaisemiinsa epäkohtiin paikallisesti, mutta ihmetyttää mielenkiinnon vähäisyys, kun maailmalaajuisen organisation "isä" latelee ohjeita laumalleen. Väestöräjähdyksestä puhuttaessa häveliäästi jätetään tuomitsematta paavin osuus kehitykseen, vaikka se on penisilliinin ohella yksi niitä tuhoisampia. Tämänaamuisen lukemani perusteella toivoisin valtiovallan kieltävän uskomisen opettamisen kouluissamme, mutta uskontojen historia kaikessa karmeudessaan olisi välttämätön oppiaine kaikille kotona tunnustetusta uskonnosta riippumatta.
Tagit:
Jaa
Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!
Liity tähän sosiaaliseen verkostoon