Aamulehden SU-liitteessä oli pari viikkoa sitten (10.10.2010) Siviilipalvelus-reportaasi, jossa haastateltiin sivareiksi pyrkineitä nuoria miehiä. Kävi ilmi, että uskonnollinen tai eettinen vakaumus ei olekaan enää ainoa eikä edes tärkein syy asevelvollisuuden välttämiseen. Itsekkyys, oman edus tavoittelu ja jopa sotilaskurin pelko ovat nousseet siviilipalvelukseen hinkuvien keskeisiksi motiiveiksi. Se järkytti. Voiko itsenäisyydestään ylpeässä maassamme olla miehiä, jotka asettavat omat pyyteensä isänmaata koskevien velvollisuuksien edelle?
Nuo nuoret egoistit tulevat tuskin ajatelleeksi, että heidän itsekäs toimintansa on mahdollista vain siksi, että he elävät vapaassa maassa. Tuon vapauden lunastivat sankarivainajiemme ja sotaveteraaniemme sotiemme ankarina vuosina. Eivät he silloin miettineet omaa etuaan. Velvollisuus isänmaata kohtaan oli ensisijalla. Sen turvin säilytimme itsenäisyytemme ja demokraattisen yhteiskuntamme.
Nousee myös mieleen, miten meille olisi käynyt, jos esi-isämme olisivat noina vaaran vuosina kieltäytyneet nykyisten sivarien lailla velvollisuuksistaan isänmaata kohtaan. Veljeskansamme Viron kova kohtalo Siperiaan kuljetuksineen, kolmivuotisine armeijapalveluineen ja muine nöyryytyksineen olisi leimannut kansamme elämää. Millainen olisi nykyinen Suomi sellaisen nujerruskuurin jälkeen? Olemme siis todella suuressa kiitollisuudenvelassa kansallisen vapautemme turvanneille sukupolville. Tässä valossa sivarien itsekkyys tuntuu todella tyrmistyttävältä.
Eniten minua tuossa reportaasissa hämmästytti se, että nuo nuoret sivarit eivät näytä osaavan edes hävetä, vaan jopa mahtailevat lehden sivuilla itsekkäillä ratkaisuillaan. Ilmeisesti he eivät myöskään ymmärrä, että itsekeskeinen arvoasettelu sekä isänmaata koskevan vastuun ja velvollisuuksien laiminlyönti osoittavat varsin epäluotettavaa mielenlaatua. Voiko tällaisia henkilöitä pitää luotettavina edes työpaikkavalinnoissa?

Esko A Repo
HT, res.majuri

Katselukerrat: 66

Esko Aulis Repo kommentoi_ 29. lokakuu 2010 18:04
Esko A Repo kommentoi
Viisaita olivat sinunkin sanasi, Lasse Kallio. Paremmin ei armeijan merkitystä näin rauhan oloissa voi kuvata. Kiitos
Raimo Kotala kommentoi_ 29. lokakuu 2010 23:11
"Sitten tapauskertomus: Olimme "vanhoja" ja oli meneillään asekoulutus. Kouluttaja, ylikersantti, virnuili ja kysyi tiesimmekö miksi meiltä oli nostatettu v-käyrää. Vastasimme että kaiketi se kuuluu koulutukseen. Kouluttaja sanoi, että varmaan niinkin. Mutta aatelkaapa itse. Kun pääsette siviiliin ja vaimon kanssa tulee kunnon riita, ette heitä ensimmäiseksi vaimoanne seinään.
Miettimistä siinä oli nuorelle miehelle. Viisaita sanoja."
Yo lainaus on osuva esimerkki armeijan koulutuksen kauaskantoisuudesta! Olen aivan samaa mieltä.
Kaupunginvaltuutettu
Raimo Kotala, Vääpeli res.
Teho Paketti kommentoi_ 29. lokakuu 2010 23:38
Eka viikko intissä oli totuttelua.
Sitten lähti sujumaan.
Elämäntaitoja oppi monenlaisia.
Kessu opetti kuinka tärkeää on huomioda toisensa.
Koko aikana ei ollu ku yksi kina tupakaverin kanssa.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2016   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot