Nyt kehutaan perussuomalaista Sampo Terhoa

Irroittaudun nyt trendeistä ja puoluekirjaan katsomisesta, sillä olen erittäin tyytyväinen tulevan kulttuuriministeri Sampo Terhon lausahduksiin. Vaikkakin on näkemättä seuraako totuus linjapuheita, hänen asennoitumiseensa kulttuurin on hyvin terve, kunnioittava ja rohkaiseva. Hän ei halunnut nähdä valtiota kulttuurin tuottajana, vaan puitteiden mahdollistajana. Tätä on mahtava kulttuuritulevaisuus ja tämänsuuntaista linjaa olen itsekin blogannut vuosikymmenen verran.

Kulttuuri ei rakenneta, sen annetaan tapahtua

Lainaan tulevaa ministeriä Päivä tunnissa -ohjelmasta (alk. 36:00, kuunneltavissa vielä 3 päivää). Toimittaja tivasi häneltä kulttuurilinjaa johon tuli vastauksena selvästi "ei ole kulttuurin suhteen tarkoituksena rajata...meidän pitää luoda olosuhteet missä luovuus voi tässä maassa kukkia" sekä "kulttuuri on tapa jolla voidaan kehittää koko yhteiskuntaa, kansakunnan yhteishenkeä". Tämä on täydellinen 180 asteen käännös viime vuosikymmenten demarihenkiseen Valtion Kulttuurituotanto Oy -ajatteluun, joka pyörittää kankeita, kuihtuvia ja järkyttävän kalliita kulttuurilaitoksia, vailla mitään kosketusta kansalaisiin.

Vastakkainasettelua aiheesta saa toki tehdä ja ounastelen opposition jo teroittavan kirveitään, mutta se voi olla turhaa. En toki lähde spekuloimaan ministeri Terhon tulevia toimia, mutta äänensävy ainakin oli kunnioittava ja sovitteleva tältä osin. Tottakai meillä sopii olla perinteisiä teattereja, orkestereita ja museoita, mutta ei pidä lähteä siitä että ne ovat kulttuurin ainoa mittakaava. Nämä vanhat, jäyhät laitokset ovat tasavertaisia, vaan eivät ylivertaisia osia kulttuurimaisemaamme. Muotoillaanpa näin: vuoden 2019 kultturellisesti tärkein kulttuuritapahtuma on kaikella todennäköisyydellä sellainen, joista kukaan meistä ei ole vielä kuullut. Tämä on kulttuurin tärkein sanoma: se elää, muuttuu ja kehittyy. Se hakee uusia muotoja. Näitä muotoja ei päätetä valtioneuvostossa tai virkamieskomiteassa, vaan kaveriporukassa saunan lauteilla tai inspiraation iskiessä metsälenkillä. Tällaista toimintaa on tuettava ja se voidaan tukea vain puitteisiin katsomalla.

Kulttuurin puitteet on toki monitahoinen kysymys ja haaste jossa ministerillä on kotitarpeiksi tekemistä. Puitteiden tukemiseen on monia näkökulmia. Tuetaanko erillisiä kulttuuritaloja vai mieluummin muiden julkisten tilojen hyötykäyttöä kulttuurityöhön? Uudistetaanko rohkeasti avustusmalleja vai ylläpidetäänkö nykytilaa? Iso merkitys on jopa sillä minkälaista kulttuuria ministeri itse tukee tai missä tapahtumissa hän itse vierailee. Minkälaisia esimerkkejä kulttuurituotannosta hänen ministeriönsä nostaa esille? Kuinka perussuomalaiseksi hän antaa kulttuurilinjausten mennä ja kuinka paljon hän antaa - aiempien lupausten mukaan - kulttuurin tapahtua monimuotoisesti? Näitä asioita sopii seurata ja muistaa, että osassa päätöksiä ei ole oikeaa ja väärää vastausta.

Kulttuuriministeri on paljon vartijana

Minä kuulun siihen vähemmistöön, jonka mielestä kulttuuriministerin tehtävä on paljon oikeusministerin tehtävää tärkeämpi. Oikeusministeri noudattaa lakia jonka kuuluukin olla tiukka. Kulttuuriministeri sen sijaan kuuntelee sydäntään. Tehdessään työnsä oikein, hän voi edesauttaa kulttuurityötä joka säästää miljardeja kansanterveyden menoja ja yhdistää kansaa tavalla johon kukaan muu poliitikko ei pysty. Merkittävä osa pakettia on myös matkailun vaikutus ja tässäkin pelissä summat voivat olla hurjia. Kulttuurin voima luo niin rauhaa kuin sotaa, niin vapaata luovuutta kuin myös kuppikuntien korruptiota. Kulttuuri on kaunista ja likaista bisnestä, kuten olen aivan liian läheltä päässyt tutustumaan. Kulttuuri on laajakäyttöinen yleissana, joten kovin lavea on myös kulttuuriministeriön toimenkuva.

Minä olen valmis antamaan tunnustusta itselleni siitä, että olen tehnyt hiton paljon kulttuurityötä monenlaisissa porukoissa yli parinkymmenen vuoden ajan, jo reilusti ennen täysi-ikäisyyttä. Olen nähnyt monia ministereitä ja monia linjauksia. En ole persu, enkä allekirjoita edes Terhon aatteista monia, mutta sen totean että kulttuuri-ihmisenä minulla on nyt hyvä olo. Kiitän siitä Sampo Terhoa ja toivon, että pääsen kiittämään uudestaan kunhan lupaukset konkretisoituvat toimiksi.

Katselukerrat: 419

arvi matias marjamäki kommentoi_ 3. toukokuu 2017 14:23

Neuvos.-  Jos Sampo, niin kaupanpäälliseksi saamme Soinin tai oikeammin päinvastoin.  Jussihan toi jo vappupuheessaan varsin selvästi esiin, että olisihan se nyt ennenkuulumatonta, jos väistyvä' puheenjohtaja jäisi hoitelemaan vielä puheenjohtajuudesta luovuttuaankin painavinta persusalkkua hallitukseen ( ulko.minist. )  Minulla on nyt kuitenkin vielä sellainen käsitys, että Jussin pelko saa vielä Soininkin luopumaan ministeriydestään, että Sampon osakkeet tällä nousisivat, mutta kaikkien muistissa varmasti on sekin, että Terho sanoi että hän ei lähde haastamaan Soini puheenjohtakisassa, jos Soini päättää jatkaa, joten samoja nykypolitiikan jotoksia kulkevat oppi-isä ja kisälli, joten jos muutosta halutaan, niin Halla-aho tuo kyllä uskottavuuden takaisin, kun vaihtoehtoa kaivataan tähän vanhojen puolueiden yksisilmäisyyteen.

Kyuu Eturautti kommentoi_ 3. toukokuu 2017 18:41

Todettakoon myös toinen historian ihme.

Olen jokaiselle kulttuuriministerille lähettänyt rohkaisevan, iloisen tervehdysviestin valinnan jälkeen.

Sampo Terho on ensimmäinen joka vastasi viestiini.

vanha mestari kommentoi_ 3. toukokuu 2017 19:14

"Sitäpaitsi, mielestäni koulutusleikkaukset ja -reformit olivat kipeästi tarvittuja opetuksen kehittymiseen."
Tähän lausahdukseen minä nyt oikeastaan haluaisin perustelut miten se Kyuu mielestäsi kehittää opetusta ja ennenkaikkea ; voiko kaikki ammattialat yhtenäistää ? Vaikka tämä nyt ei koskekaan kulttuuria suoraan,,,,

Kyuu Eturautti kommentoi_ 3. toukokuu 2017 19:34

Mestari, ymmärrän että katsomme eri suunnista tätä asiaa, mutta minä olen nähnyt hyvin läheltä oppilaitosten massiivisen tehottomuuden. Kaikkeen paitsi opetukseen pistetään rahaa aivan helvetisti, konsultit tuovat sitä kottikärrylasteittain pihalle.

Olen kuullut tämän saman sekä perustason opettajilta että yliopistotasolta: "kyllä täällä säästää vois vaikka miten, mutta kun aina säästetään vääräsä paikasta"

Tuohon tiivistyy oma pointtini. Toinen pointtini on turhakoulutus. Tietyillä aloilla koulutetaan väkeä käytännössä kortistoon suoraan, koulutuspaikkoja on aluepolitiikan takia ihan hulluna liikaa jossain ja aivan liian vähän toisaalla.

Opetuksessa ollaan valmiita kyllä leikkaamaan vaikka joka viimeisen opettajan työ pois, kunhan ei säästetä konsultoinnista tai tietotekniikan ihmeistä. Montakohan tuhatta konetta ja tablettia on pelkästään Suomessa ostettu vain kaapin koristeeksi...

vanha mestari kommentoi_ 3. toukokuu 2017 20:07

Kyllä jonkinlaista reformia tarvitaan, mutta kyllä tällä reformilla mennään metsään että ropisee. Virheet on alkanut siitä että on ajettu isojen toimijoiden ja normaali elämää ymmärtämättömien toimesta, ehkäpä ilmaisen työvoiman toivossa, ajaa jotain ammattiosaamisen näyttöjä alaikäisille nuorille joiden ei koskaan ole elämässään tarvinnut ottaa vastuuta mistään tai jotka on vastuutettu nääntymiseen saakka. Luullaan olevan samalla tasolla aikuisen kanssa.....

Ja tämä koulutuksen reformi jää historiaan yhtenä epäonnistuneena yrityksenä luoda jotain uutta ja mullistavaa samoihin kankeisiin kehyksiin missä on aina toimittu. Tehdään elämästä vain kivaa ja itselle sopivaa,,,,,se on vähän niinkuin vapaa kasvatus minkä hedelmiä nyt nautimme. Opiskelijat on asiakkaita ja me opettajat niitä asiakaspalvelijoita, siis rinnastettavissa entisajan helppoheikkeihin. Ohjata pitäisi omatoimisuuteen ihmisiä, joiden ei koskaan ole itse tarvinnut kantaa vastuuta mistään ja jotka eivät osaa toimia ilman ohjausta, ei aina senkään avulla.

Tehottomuus tulee kaikesta muusta työstä kuin siitä mihin me opettajat olemme kouluttautuneet. Me toimimme sihteerinä, talonmiehenä, siivojana, suunnittelijana, asiakaspalvelijana, urakoitsijana, lapsenpiikana, avokuntouttajana ja niin monena muuna varsinaiseen työhömme kuulumattomana.

Se että yrittäisimme luoda oikeasti jotain uudistusta joka edesauttaa mm. kädentaitojen ylläpitämistä, se ei onnistu käyttämällä uudistustarvetta säästökeinona, silloin pitäisi päinvastoin satasata huomattavasti enemmän kuin ennen uudistuksen läpivientii ja lisäksi purkaa koko vanha raami ammatillisesta koulutuksesta ja opettajan palkan muodostumisesta. Kukaan ei jaksa iankaiken tehdä talkootyötä, varsinkaan jos sillä ei ole vaikuttavuutta, Sillä lähiopetuksestahan se säästö otetaan . Kummallista vaan että se ei koske samanarvoisena koko toista astetta. Kertoo yhteiskuntamme arvoista aika paljon ja mielestäni arvomaailmamme on vääristynyt.

Koulutuksen siirtämisestä työmaille, yrityksiin puhuu eniten piiri joka hyvin vähän on tehnyt rehellistä ruumiillista työtä, puhuu piiri joka ei ymmärrä mikä ero on hoitoalalla ja hitsarilla, tai siivoojalla ja maalarilla. Kun tavallinen ammattimies katselee nuorta työkohteessa niin hän niinkuin työantajakin odottaa nuoren osaavan perustyöt ja pikkasen enemmänkin vaikka olemme ehkä ensimmäisenä vuonna saaneet hänet ymmärtämään että töihin ei voi mennä ihan koska ja kuinka haluaa,,,,,,,

vanha mestari kommentoi_ 3. toukokuu 2017 20:16

Jos minä ajattelen omaa ammatin opiskeluaikaani ja nykypäivää niin ero on suunnaton. silloin koulutus oli 2 vuotinen ja teimme normaaleja " työpäiviä " meillä ei ollut ammattiosaamisen näyttöjä joita ulkopuolinen arvioija arvioitsi. meillä ei ollut työssäoppimisjaksoja. Meidän osaamisemme näkyi opettajan antamissa arvioinneissa, sekä työhön pääsyssä niin kesäisin kuin valmistuttuammekin. Siellä työssä pääsi ammattilaisten joukkoon ja aloitettiin toisarvoisista töistä ammattimiestä pienemmällä palkalla. silloin oli ammattilaisilla aikaa ja halua opastaa nuorempia maalareita, nyt sitä varten tarvitaan erilliset työnohjaajat. Työ teknisenä suorituksena ei ole juurikaan muuttunut, ehkä työvaiheet ovat helpottuneet ja materiaalit tulleet ihmisystävällisemmiksi. se mikä on muuttunut on työn teettäjän ahneus tai saituus, miksi sitä nyt sitten sanotaankaan ja ammattiylpeyden katoaminen, samoin kuin tilaajan käsitys työn vaativuudesta silloin kun se tehdään hyvin. Siihen hyvin tekemiseen haluaisi jokainen ammattiopettajakin kyetä mutta meiltä viedään eväät ja keinot siihen, ihan reformin nimissä

Kyuu Eturautti kommentoi_ 3. toukokuu 2017 20:20

En ihan edelleenkään täysin ole varma mitä haet tällä "kädentaitojen ylläpitämisellä" mihin viittaat.

Sen sijaan...

Koulutuksen siirtämisestä työmaille, yrityksiin puhuu eniten piiri joka hyvin vähän on tehnyt rehellistä ruumiillista työtä

Hyvin monella alalla koulutuksen saa työmaalla paremmin. Minä menin itse 12-vuotiaana töihin ja koko täysi-ikäisyyden ajan olen tehnyt työtä ja maksanut veroja. Että älä nyt ihan noin valmiiksi sormella osoita.

Toki se on ihan vinha ongelma että asenne töihin pitäisi olla oikea. Katsoo jotain vasta valmistautuneita insinöörejä niin kysyvät että missäs se työsuhdeauto ja sihteeri ovat.

metsäkeiju kommentoi_ 3. toukokuu 2017 21:10

Sampo Terho on vappupuheessaan tuonut esiin ilon ja toivon, joiden pitäisi olla aina läsnä ja tavoitteenamme. Eikö tämä ole todella hieno tavoite kulttuuriministerille?

Risto Juhani Koivula kommentoi_ 7. toukokuu 2017 19:49

Terho ei ole henkäissyt tavukaan "kybersodan" skitsollallatukseen/sta,

VAIKKA HÄN ON JUST SEN ALAN TUTKIJA...!!!

(Ties vaikka suorastaan - uskomatonata! - YMMÄRTÄISIKIN jotakin asiasta...

No ei kai sentään....

Sitä paitsi: MINÄ EN YMMÄRRÄ SIITÄ MITÄÄN SELLAISENAAN, erotan vain YLEISEN KAIKINPUOLISEN PASKAN JÄRKIPUHEESTA - joten olen väärä henkilö edes veikkaamaan aiheesta mitään...)

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot