Kesyttääkös somettaminen minut vänggälläki?

Miehän nyt kesytän koiranpentuani Herttaa, ideani on tietenki, että se ellää minun johdolla ja on sopiva koira mulle ja silti sillä on oma vaphautensa ja ois ilonen ja tyytyväinen. Hertasta 6 kk on jo kauan nähny, että se yrittää koko ajan tehä oiken ja olla oiken, mulle, minun mielestä hyvin eli toivon, että käyttäytys ennakoidusti ja sovituissa raameissa, no kyllä siittä tullee maailman paras ja viishain kunnon hurtta, mulle.

Mutta miehän en ole koira enkä ees halua olla tottelevainen enkä kuuliainen maapallon asukas, joka toimii jonku auktoriteetin joholla ja armoilla, haluaisin olla oikeasti näkevä ja tajuava vaphaasti ja täysillä elävä ja toimiva vastuullinen ihminen.

No siis miehän olen paukuttanu julki meän yhteisiä maailman asioita ja murhettani siittä, että molhan rahakeskeisiä ja olhan kovia ja julmia ja hyväksymättömiä toisiamme kohthaan ja mitä millonki ja siinä samala kesyttäny itteäni yrittämällä puhua niistä näkökulmista ja niilä sanoilla ja käsitteillä, joila niitä asioita käsitelhään ja ymmärrettään.

Muka maailmanparantaja on itte näkemänsä maailman tai maailman unen tai maailman käsityksensä uhri tai vanki. Vankilan vartijaki on vanki eikä kovin taijja vanggit eikä maailmat parantua, jos vankilassa häärii?

Kiinnittämällä kiinnostukseni yhteissiin asioihin, mediaan, valtioon, hallitukseen, pakolaissiin, ydinvoihmaan, Kelhaan ja verottajjaan, mie jään niitten jargonian pyöritykseen, minun on sillon puhuttava niilä käsitteillä, millä niistä ja niitten kans puhuttaan.

Käsitteet kapeuttaa ja siis kesyttää minun ommaa olemista ja elämistä, niitten kans päsmäröimällä mullon käet ja silmät ja suu täynnä erilaisia käsitteillä luotuja kirjotuksia, näkemyksiä ja puhheita ja siinä pinnistelen käsittämisensä rajamailla.

Sanat tarkottaa eri ihmisille eri asioita, jopa sitte käsitteet. Jako se toinenki on kesytetty omhiin ympyröihin, puolueesseen, kannanottoihin, niin eipä siinä juuri saa sielun ravintoa eikä vappautta ilmasta itteä, eikä vappaudu omista ajatuksiensa rakennelmista.

Kukhan ei juuri muuta täälä somessa mielipiettäänkö toinen sannoo ja linkittää uutta tai toisenlaista tietoa.

Olen siis tullu kesytetyksi, kuinka nöyryyttävä ajatus.

Ja tämäkihän on kirjotettu mulle ittele, vaikka nojasinki teihin ja kirjotin aivanko teile, ittele tekki kirjotatta ja todisteletta, kuinka viishaita tai tyhmiä ootta, omien pikkupyynteittenne pohjalta ilmenemä kaikki täälä. Muka fiksuja ja filmaattisia tietäjiä kaikin olema? Enkä puhu oman kilven kiillostuksesta tai omasta oikeasta, vaan kuinka olhan itte sen kullosenki oman käsityksen vankeja.

Olenhan mie yrittäny olla inhimillinen, monipuolinen ja sosiaalinen, lukea ja lukea mitä ihmeellisimpiä juttuja, ehkä viisastunukki, mutten vappautunu enkä niinko syämmenviisastunu, mie luulen.

Kuivalle tietämisille en anna kovinkhaan suurta arvoa, jossei siinole syän matkassa, sielu pitäs olla aina matkassako jotaki sannoo tai tekkee?

Vilpitöntä varauksetonta ommaa ajattelua ja semmosta viatonta ilmasua on vähän, jokku ei uskalla, jokku ei halua, jokku ei ossaa, no siis emmä kukhan ossaa, en miekhän. Enkä tarkota salhaisuuksien paljastamista.

No kiitos siis kaikile suvaitsevaisuuestanne, kavereita on vielä jälelä, vaikka olen syämmeni pohjasta tuonu julki jos mitä aivoitustani millon missäki, no jatkethaampa!

- Hilkka Laronia

Ps. Tähän johatti minut kommenttit eilen, "aattelet naivisti", no mikä riemu, yhtäkkiä tipahteli yhet suomut silmistäni ja heräsin yhestä hortteesta ja hoksin ittekki, minun ei tartte yrittää tehä ajatteluani(?) sopivaksi mihinkhään raameihin eikä kelheen, en aijjo muutella itteäni ollakseni keskustelukelponen tai kelvatakseni sanohmaan mielipitteeni, Hectorin sanoin "mä tulen ja menen ja ääneni särähtellee", keskeneräsiä olhan kaikin, jee, hyvä met pikkurepahleet!

Katselukerrat: 612

teuvomast kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 08:27

Ole ihan oma ittes kultanen pikku ämmi ja pohjoisen plikka,  sellanen siitä hertastakin aikanaan tulee nyt se on vielä vaavi tasolla terv iraplikka 12vee ja tepivaari 

Heikki Karjalainen kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 08:31

Jos on sitotunut johonkin puolueeseen, yhteen firmaan, yhteen harrastukseen, yhteen tai pariin järjestöön, käsitteeseen, yhteen maailmankatsomukseen, arvostelukyky kapeutuu. Jos ei ole sitoutunut, vaan on liikkuva ja liukuva mieli, voi arvostella kulkevasta junasta ketä tahansa, joka tekee mielestään väärin. Kuka tietää, että "totuus on, että..." , kun kukaan ei osaa totuutta ilman simälaseja määritellä. Joillakin on moraalikäsityskin vain "silmälasien" värin mukainen.

Vaikea olla oikeassa, kun ei tiedä, mikä on aivan oikein, väärin tiedämme kyllä lähes kaiken olevan.

Hilkka Laronia kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 08:44

Oi kiitos, nyt on viishaat miehet kommentoihneet, komppaan ja kiitän kumpaaki ja taisin peräti käsittääki kummanki kommentin ja se on teän selkeyttä, kiitos!

teuvomast kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 08:46

Äänestäminen ja sitoutuminen puolueeseen ovat kaksi eri asiaa,  taitaa vaan olla ettei kaikki sitä taida tajuta .

Hallitukset vaihtuu ja silloin usein on edessä se että asiat pitää tuoda sillekkin esiin joka on itsellä ollut äänestyksen kohde .

Siksi ei ole hyvä sitoutua mihinkään jos neuvottelee vaikka työehdoista hallituksen edustajan kanssa .

terv tepivaari 

teuvomast kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 08:50

Hilkka en nyt viisaudesta tiedä omalta osaltani sanoa mitään mutta näillä menen eteenpäin terv iraplikka ja tepivaari 

Hilkka Laronia kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 09:05

Sitoutuminen onki ehkä sitä kessyyntymistä, mutta vaphaasti voi liittyä johonki, niin kauvvanko se ittestä on omasta mielestä hyvä valinta. Elämä on valintaa, aina sitä jotaki valittee. 

Tepivaarille ja Iraplikalle ihanaa päivää! t

Neuvos kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 09:26

Koiranomistajat kuulemma ovat onnellisempia ja elävät kauemmin.

Meitä ei enää tarvi kesyttää eihän vanha koirakaan enää.

Kannattaa kuitenkin vielä olla avoin vähän joka suuntaan sillä yksin emme voi maailmaa muuttaa.

teuvomast kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 09:40

Neuvos ne kanavat joita meillä on meidän pitää niitä käyttää,  mutta sinne pitää saada joka vuosi uutta asiaa muutoin se sammaloituu .

Kyllä tuo ettei vanha koira muka enää opi uutta on jonkun runoilijan aikaan saannosta kuten tuo käen kukunta kaukana korvessa käkönen kukkuu sulhonsa suloutta ylistää .

Kyllähän me kaikki se tiedetään ettei se naaras käki kuku, mutta kyllä se vanha koiruus uutta oppii kuten meillä iraplikka akilitiä ja on suoraan sanottuna innoissaan siitä  terv iraplikka ja tepivaari 

Kalle kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 10:06

Olipa Hilkka taas mukava avaus. Pistähän Hertasta kuvia. Minulla on ollut koiria yli 60 vuotta, rekikoiriakin oli n 50. Koirat muuten kasvattavat omistajaansa ja päinvastoin, jos on avoin koirien sielunmaisemalle ja haluaa oppia.

Meidän ihmisten kanssa tahtoo olla vähän toisin; aika iso osa uskoo olevansa oikeassa. Vuosien myötä usko murenee, tai sitten ei, lopputulos; putkinäköinen persoona.

Minä en ole sitoutunut kuin vaimooni, kotipaikkaani ja elämänmuotooni. No, sitäkin täällä avoimestikkin irvaillaan; minulla on paksu nahka tarvittaessa, herkkä, tietyissä tilanteissa.

Jatka vaan Hilkka omalla tyylilläsi, se on aito.

Kalle kommentoi_ 21. huhtikuu 2017 10:25

Niin ja Hilkka, nämä "pojankoltiaiset" (en tarkoita ikää vaan kehitysastetta), älä niistä välitä; niille en aina jaksa edes ajatusta uhrata, saatikka vastata kommenttiin.

Meitä kun näitä blogisteja lienee useampi sata; näitä "pojankoltiaisia" ei liene tusinaakaan.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot