Ihmiseen iskee aika ajoin riippuvuus. Henkilö singahtaa kierteeseen, josta omin voimin ei ulospääsyä ole. Kiinnostus kohdistuu vain tuohon yhteen himottuun asiaan.

Kerron, jos suvaitsette olkaveljeni Ojarummun riippuvuustilanteesta, koska hän oli päättänyt irrottautua paheesta ennen kuin se vie helvettiin pitkin sinne kivettyä polkua.

Ojarummun tuska syveni. Ei auttanut muu ängetä tuiki tutulle ovelle ja asettua vatupassiin keltaiselle kernisohvalle.

- Halvattuako tunget tänne. Minulla on kiireitä, sieluviisas äsähti ja sulki salapäin šakin tietokoneelta.

- Mutta kun tyhjyyden tunnot painavat. Vapisuttaa.

- Ne ovat normaaleja vieroitusoireita. Monesko päivä on menossa ilman?

- Kuudes.

- Onko jokin erityistilanne, joka laukaisee himon?

- Illat kun kaverit lähtevät joukolla. Kokkapuheet sinkoilevat.

- Sieltä tietysti vislaillaan kutsuvasti.

- Eilen tulivat tikkaiden kanssa, nousivat niille ja koputtelivat ikkunaan. Olin sortua, mutta onneksi puoliso oli pannut oven reikeliin.

- Hyvä että perhe tukee. Kotona ei houkuttimia taida olla saatavilla?

- Ei. Vaimo on aika peto kätkemään.

- Kuinkas kaikki alkoikaan?

- Ihan viattomasti, pikkumäärin viikonloppuisin. Sitten jo viikolla ja jokailtaiseksi se lopulta karkasi. Sitä ei vain tahtonut olla porukan pettäjä. Olisivat ilkkuneet...

- Hoidon tässä vaiheessa tähdennän, että tilalle on hankittava jotain muuta.

- Mutta kun muuta ei ole. Matkustelua olen harkinnut, mutta etelässä tarjonta vasta otollista onkin.

- Sinulla näyttää olevan muovikassi. Sopiiko, että kurkistan?

- Tämä on vain ruokakassi. Ihraista sikaa, voita, ranskanperunoita...

- Jos nyt kuitenkin raotat. No niin! Uudet lenkkitossut ja tuulipuku! Tähdennän sinulle vielä kerran, että itseäsi pettämällä et pääse irti pähkähullusta ideasta juosta vanhoilla päivilläsi Bostonin maratoni. Ehdotan, että tulet meille AAA-piiriin eli Anna addiktion arpeutua -ryhmään. Siellä on paljon ikäisiäsi höperöityneitä äijiä, siis potenssistaan hätäätyneitä, jotka olemme vieraannuttaneet korvaavista toiminnoista kuten ylitehoisein moottoripyörän hankinnasta, kuntosalilla reuhtomisesta, omakustannerunojen julkaisemisesta, nuoren korkeapovisen rakastajattaren hankinnasta. He ovatkin edelleen hengissä kaikki. He ovat oppineet askeltamaan kädet selän takana tuumaillen suurten mestarien kanssa tieteen ja taiteen pylvässaleissa. Hengissä ovat yhä kaikki...

IMMU

Katselukerrat: 78

A.I. kommentoi_ 15. maaliskuu 2017 10:10

  Oikein hyvä.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 15. maaliskuu 2017 10:13

Mitäpä tuohon sanoisi? En sano mitään kun itseni tekstistä tunnistan; vai tunnistanko?

Hapan Kaali kommentoi_ 15. maaliskuu 2017 13:32

Taattua, tuttua Immos Väinöä, kohtuuden ystävää.

Kalervo ilmari Pohjola kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 06:05

Hapan Kaali tuossa mainitsi kohtuuden. Eräs "alan mies" taas loihe lausumaan; kyllä liika on aina liikaa...mutta kohtuus...ehkä se kuitenkin on liian vähän.

Väinö Immonen kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 08:38

Miten lie sen kanssa, että kohtuus on ainaista keskinkertaisuutta eli missä kohtuus loppuu, siitä riemu vasta repeääkin?

Hapan Kaali kommentoi_ 16. maaliskuu 2017 08:41

"Kohtuus kaikessa - pullo päivässä" näin luonnehti kohtuuta nuoruuteni päivinä naapurissani asustanut juoppouteen taipuvainen vanhapoika.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot