Suomessa tehdään 3000 konkurssia vuodessa. Olen usein miettinyt, millaisia elämänkohtaloita näiden konkurssien taustalla on. Kuinka monta tuhottua unelmaa olisi voinut välttää vaikka velkasaneerauksella? Entä konkurssin jälkeinen elämä? Kuinka harvalla on mahdollisuus uuteen alkuun?

Tällä viikolla Talousvaliokunnassa olemme miettineet, pitäisikö Suomessa parantaa jotenkin sellaisten yrittäjien asemaa, jotka joutuvat vaikeuksiin liiketoiminnassaan. Kun useimmilta viranomaisilta kysyy, Suomessa on Euroopan parhaiten toimiva järjestelmä velkajärjestelyineen. En ole aivan varma, vastaavatko yrittäjät samalla tavalla?

Mielestäni yrityksen joutuessa selvitystilaan täytyy aidosti jättää yrittäjälle mahdollisuus selviytyä. Olemme nyt keskustelemassa esimerkiksi siitä, että voisiko maksukyvyttömyysmenettelyn saada yrittäjän toimesta subjektiivisesti estettyä vaikka neljäksi kuukaudeksi tai jopa vuodeksi. Tämä antaisi mahdollisuuden löytää uusia rahoittajia yrityksen jatkon varmistamiseksi.

Mikäli perinteisillä keinoilla yrityksen jatkaminen osoittautuu todella hankalaksi, seuraavana miettisin velkasaneerausta. Nykyisin velkasaneeraus on Suomessa kallis ja jäykkä toimenpide. Pitäisikö velkajärjestelystä löytää joku ”kevyempi versio”. Ainakin valtion osalta pitää miettiä, että valtio muuttuisi ensisijaisesta velkojasta jonon häntäpäähän. Valtio on kyllä varmasti saanut oman osansa yrityksen tuloista esimerkiksi arvonlisä- ja palkkaveroina.

Totta kai silloin tällöin todetaan, että konkurssi on yrittäjän paras vaihtoehto. Joskus yrittäjä ei vaan voi sille mitään, että markkinoilla matto vedettiin alta pois. Silloin nopea konkurssimenettely ja mahdollisuus uuteen alkuun olisi parasta, mitä yrittäjyyteen positiivisesti katsova yhteiskunta voisi tarjota.

Konkurssitilanteessa Suomi ei valitettavasti näytä parasta puoltaan. Yrittäjien joutuminen konkurssiin ja 20 vuoden maksuohjelmaan on enemmän kuin elinkautinen, josta yleensä vapautuu 13 vuoden jälkeen. Pitäisikö meidän tehdä uudet säännöt velkojen sovitteluun ja esimerkiksi kohtuullistaa korkokustannuksia ja viivästyskorkoja?

Tosiasiana voi myös sanoa, että jotkut Suomessa elävät konkursseista. Konkurssin jälkeen pesänhoitajina ei saa olla tahoja, joille prosessin vetkuttelu antaa leivän. Tähän voisi olla ratkaisu Ruotsin mallin mukainen konkurssiasiamies. Ruotsissa konkurssiasiamiehen toimisto valvoo tarkasti pesänhoitoa ja analysoi pesänhoidon palkkioita. Kukaan ei saa päästä hyötymään toisten epäonnesta.

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok

Katselukerrat: 429

Ahti Pontinen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 14:55

Useimmillla, jotka eivät ole olleet asian kanssa tekemisissä on täysin vääristynyt tai muutoin väärä kuva ja tiedot tästä asiasta. Useilla ei yrittäjillä on jopa täysin tahallaan näin. Suomessa on jonkinverrankin yrittäjävastaisia ihmisiä. Niitä on aamulehden blogeissakin.

Kovinkaan usein ei myöskään tajuta yhtään mitään siitä miten erilaisia konkursseja voi olla ja jotkut eivät tajua sitäkään että konkurssissa ei välttämättä synny synny velkoja yrittäjälle, sillä kaikki yritystoiminta ei tarvitse välttämättä takauksia ja velkoja. Toiset taas tarvitsevat ns, pääomavaltaiset alat.

Velkasaneerauskaan ei ole Suomessa kaikissa tapauksissa kovinkaan jäykkä eikä aina niin mahdottoman kalliskaan toimenpide.

Kun menee ensimmäisen saneerausasiamiehen mukaan eikä kyseenalaista mitään niin silloin voi kyllä tulla enemmänkin kuin rahastuksen makua.

Suurin epätietoisuus, jota ei myönnetä on kuitenkin muiden kuin henkilöyhtiöiden ero mitä velkoihin tulee. Monilla joilla ei ole asiasta minkään asteen tietoa asenne on että velathan aina pitää maksaa ja se on aina henkilöidyttävä johonkuhun henkilöön. Tätä asenetta Suomen laisäädäntö ja säädökset toki ovat tukeneet ikävän hyvin ja tehokkaasti.

Yrityksen joutuessa selvitystilaan on yllättävän usein myös yhteistykumppanien, toisten yritysten taholta paljolti samaa kuin muidenkin tietämättömien.

Toisaalta on harvemmin niin, että markkinoilta on yhtäkkiä vedetty matto pois. Se on hyvä ja hyväksytty selitys, mutta harvemmin ainakaan täysin totta. Yritystoiminnassa kun pitäisi välttää sellaista riskiä, että näin täysin yllätävästi tapahtuisi ilman mitään varoväylää.

Ylläoleva kirjoitus sekä nämä seikat, mutta myös lukemattomat muut seikat heijastavat sitä kuinka ollaan edelleen erittäin paljon siinä käsityksessä, että pääomavaltainen yritystoiminta ja suuremmat yritykset ( tai ainakin niiden kautta pelisäännöt ) on se yritystoiminta.

Kyse ei suurimmalla osalla ole rahoittajista laisinkaan vaan myynnistä ja kassavirrasta. siitä nimittäin se rahoituskin on tullut. Kirjottakin on miettinyt millaisia elämänkohtaloita näiden konkurssien taustalla on. Kuinka monta tuhottua unelmaa olisi voinut välttää vaikka velkasaneerauksella? Entä konkurssin jälkeinen elämä?  Niimpä. Toiset miettii ja toiset taas tietää.

Neuvos kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 15:49

Tiedän kaksikin Ky yrittäjää jotka alkavat olla konkurssissa - syynä kustannusten kasvu ja tuotettujen tuotteiden hinnan lasku sekä menekin hyytyminen - halpatuonti nääs:.

Pentti Tuominen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 18:55

Jos nyt Harri sattuisi tätä blogiansa ja täällä olevia kommentteja lukemaan, niin pari huomiota.

Toivottavasti otetaan huomioon konkurssi-  ja saneeraustapauksia korjailtaessa myös velkovat pk- yritykset huomioon. Yleensä käy niin nykylain mukaan että suurimmat velkojat ovat verottaja, sekä pankit. Velkasaneerauksissa jaetaan olemassaolevat velat kaikkien velkojien kesken prosentuaalisesti ja loput annetaan anteeksi. Kaikkein kovimmilla olevat pk- yritykset saavat myös sen pienen prosenttiosuuden, kuitenkin se raha olisi niille kaikista tärkeintä, joskus jopa elinehto.

Siis enemmän huomiota velkovia pk- yrityksiä kohtaan. Verottajalla, pankeilla, sekä isoilla yrityksillä on enemmän sitä pelivaraa. Ei ole kohtuullista, että kaikki ovat samalla viivalla se vaan poikii lisää konkursseja.

Ahti Pontinen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 19:00
Hyvät huomiot Pentti. Tosin kaikissa saneeraustaoauksissa mitään ei anneta anteeksi, ellei tulevia korkoja lasketa.

Olisi tosiaan erityäin tärkeää ettei nuo pienet jäis nuolemaan näppejään, ne tosiaan niitä eniten tarvitsisivat.
Ahti Pontinen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 19:05
Se mikä/ kuka voittaa niin asianajaja/ lakimies voittaa jokaisessa tapauksessa aina kävi miten kävi.
Ahti Pontinen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 19:10
Yritystoiminnasta on useimmilla vääriä käsityksiä kuin oikeita. Jos jostain niin erityisesti saneerauksesta ja konkursseista. Myös normaalit toimittajat ovat usein täysin ulkona.
A.I. kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 22:44

  Olin 'tukihenkilönä' läsnä kun velkajärjestelyä päätettiin. Ensin lakimiehen osuus ja jos jotain sattuu jäämään, muru, niin, no.

 

A.I. kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 23:02

    Tämä on ilmeisesti ikuisuuskysymys: Kun roomalaiset (kauan sitten) lunnaitten maksun yhteydessä valittivat galliaispäällikön käyttävän vääriä punnuksia, heitti hän (päällikkö) miekkansa punnuksien päälle ja tokaisi 'vae victis', (voi voitettuja).

  Suomessa pätee tänäpäivänä.

Pentti Tuominen kommentoi_ 10. maaliskuu 2017 23:43

Kerron esimerkin elävästä elämästä. Oli paikkakunnalla arvostettu ja suurehko meijeri- leipomoyritys. Alkoi mennä  ilmeisen huonosti ja jossain vaiheessa pääsi velkasaneeraukseen. Löytyi jopa 300 000 markan pankkilaina, jossa oli kolme takaajaa aikakaan allekirjoitajana, kun laina otettiin. Senkin kävi niin, kun yksi leskirouva, yrittäjän lähisukulainen jäi sitä yksin maksamaan, muut todettiin varattomiksi. Se oli kohtuullisen kova yllätys, ainakin tälle leskirouvalle, kun jäi yksin maksamaan ja saattaa maksaa vieläkin.

Tämä yrittäjäpariskunta pääsi ja joutui velkasaneeraukseen ja viiden vuoden maksusuunnitelmaan, jonka jälkeen olivat jälleen puhtaalta pöydältä' valmiit aloittamaan vaikkapa yritystoiminnan.

Aikaa kului ja huhujen mukaan pariskunta eleli jossain Itä- Suomessa saaden elantonsa kertoman mukaan hämärähommista, liekö totuus, mene ja tiedä.

Kuluipa sitten se viisi vuotta ja pariskunta palasi paikkakunnalle. Paikallinen lehti otti vastaan, kuin ruhtinaat ja hehkutti pariskunnan jälleen palanneen yrityshommin ja avaavan hienon ravintolan kaikkine palveluineen.

Se "kaikkine palveluineen" aika pian osoittautuikin enemmän kuin todeksi, eikä kulunut pitkään, kun poliisi sulki ravintolan ovet.

Sen koommin en ole pariskunnasta kuullut ja nyt ei ilmeisesti saaneet mitään anteeksi. Ja leskirouva, kuten jo kerroin, saattaa maksaa edelleen toisten velkoja. Ei hyvin pyyhi hänelläkään, jos vielä edes elää.

Ahti Pontinen kommentoi_ 11. maaliskuu 2017 04:05
Näinkin. Arvata tietysti saattoi, että tällainen tarina piti nostaa esiin. Aamulehden blogistilta ei muunlaisia tarinoita eikä käsitystä juuri yrittämisestä ole. Se on kummallista.

Liekö sitten syynä sosialistinen " äidinmaito" jossa vain nämä tarinat ovat päässeet esille ja kaikki muu yrittämiseen liittyvä on peitelty. Se on pahista pahin peikko tuo yrittäminen täällä.

Kommentoi

Sinun tulee olla Aamulehti Blogit -verkoston jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Aamulehti Blogit

© 2017   Perustanut: Aamulehti.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot